Nimet kertovat historiasta – suomalais-ugrilaisia henkilönnimisysteemejä tutkimassa

Logo_RiginaAjanki_UUSINTerhi Ainialan johtama hanke Suomalais-ugrilaiset henkilönnimisysteemit: esihistoriallisen nimenannon rekonstruointi sai Suomen Akatemian rahoituksen vuosille 2015–2019. Hankkeessa tutkitaan uralilaisten kielten henkilönnimisysteemejä, ja sen tavoitteena on ennen kaikkea rekonstruoida nimistön historiallisia kerrostumia ja nimien kuvaamia kulttuurisia kontakteja. Hankkeessa rekonstruoidaan vanha itämerensuomalainen ja marilainen henkilönimistö arkistoaineistojen ja kenttätyömateriaalien sekä nykyisten sukunimien ja paikannimien avulla.

Hankkeen tutkijat kehittävät suomalais-ugrilaisen henkilönnimien tietokannan, johon pystytään tallentamaan suomalais-ugrilaisten kielten henkilönnimiaineistoja. Pääpaino on uhanalaisissa uralilaisissa Venäjällä puhuttavissa kielissä. Tietokannan aineistojen avulla voidaan systemaattisesti tutkia henkilönnimistön rakenteita ja semantiikkaa. Hankkeen tutkijat selvittävät ja analysoivat nimistöä paitsi vanhojen arkisto- ja tutkimusaineistojen myös kenttätyön avulla. Vanhojen henkilönnimien jälkiä on säilyneenä sukunimissä, lisänimissä ja paikannimissä.

Hankkeessa ovat mukana tutkijat Evar Saar, Aleksandr Pustyakov, Denis Kuzmin, Olga Karlova ja Janne Saarikivi sekä tutkimusavustaja Petri-Tapio Heikkonen.
Hankkeella on omat kotisivut osoitteessa https://blogs.helsinki.fi/personal-name-systems/. Sivuille päivitetään ajankohtaista asiaa, ja sivuilla voi nyt tutustua esimerkiksi Vuosaaressa 11.–12.11.2015 järjestetyn seminaarin esitelmiin. Lisäksi sivuilta löytyy hankkeen tutkijoiden julkaisuja.

Hankkeen tutkijat.
Hankkeen tutkijat.

 

Hankkeen johtaja Terhi Ainiala kertoo, miksi henkilönnimisysteemejä pitää tutkia.

Miksi tällainen hanke?
Hankkeessa selvitetään sitä, millaisia esikristilliset henkilönnimet olivat. Kristinuskohan mullisti henkilönnimistömme liki tyystin. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että vanha itämerensuomalainen henkilönnimisysteemi koostui ainakin kaksiosaisista (Hyvätoivo, Ihamieli) ja suffiksillista (Hyväri, Mielikkä) nimistä. Yksilönniminä on voitu käyttää myös mm. luontoon viittaavia nimiä, kuten Hirvi, Susi ja Tammi. Kaikkiaan vanhasta itämerensuomalaisesta ja laajemmin suomalais-ugrilaisesta henkilönnimistöstä tiedetään hyvin vähän. Nyt päästään katsomaan, millaista tämä nimistö on ollut ja mitä jälkiä siitä nykyisessä nimistössä on.

Miksi hanke on tärkeä?RiginaAjanki_closeup4 - oik
Kun tutkimme sitä, millaisia vanhat henkilönnimet olivat, selvitämme samalla myös sitä, millainen näitä nimiä antaneiden ihmisten maailmankuva oli. Millaisia ominaisuuksia nimissä haluttiin tuoda esiin? Pääsemme tarkastelemaan myös sitä, millaisia erilaisia kulttuurisia kontakteja eri ryhmien ja kielten välillä on ollut ja miten ne näkyvät nimistössä. Miten nimistö on aikojen saatossa muuttunut, ja millaisia eroja eri kielten ja yhteisöjen välillä on ollut?

 

Piirroskuvitus Rigina Ajanki.

Väitöskirjaputkessa

Teksti Riho Grünthal, Itämerensuomalaisten kielten professori, Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit.

Oletuksia, väittämiä, aineistoja, analyyseja, sivuja ja kappaleita, lausuntoja, viimeistelyä, numeroita ja tilastoja, kirjallisuusluetteloita. Tohtoriksi valmistuminen on monipolvista, kun tiedettä kirjoitetaan uuteen muotoon. Tieto muuttaa olemustaan, kun aiempia väitteitä ja entisiä päätelmiä arvioidaan. Tieto liikuttaa totuutta. Sitä varten yliopisto on olemassa.

Tohtorinväitöskirja on tekijälleen pitkä prosessi, joka kourii sisukset ja koulii mielen. Oivallukset ja ongelmat ratkaisuineen syntyvät kun tutkija heittäytyy koko persoonallisuudellaan tiedon vietäväksi. Yksi valvoo öisin eikä malta lopettaa löydettyään inspiraation. Toinen pakertaa päivänvalossa ja tilittää edistymistään, ahdistustaan, turhautumistaan ja tyytyväisyyttään ympäristölleen. Väitöskirjan synnystä on tuhansia tarinoita.

Helsingin yliopistossa on luotu viimeisen viidentoista vuoden aikana monenlaisia tulostavoitteita. On sommiteltu laadunvalvontarakenteet. Hyvin harva tieteenala tulee toimeen välittämättä muiden maiden tutkimusvirtauksista. Helsingin yliopiston johtotähtenä on pitkään ollut kansainvälistyminen, joskin sen merkitys tuntuu vaihtuvan taajaan. Kansainvälisyyden leimaksi kelpaa välillä esityskieli englanti. Opiskelijoiden, jatko-opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuus on nykyaikaa. Artikkeli ylikansallisessa julkaisussa on globaalisuuden ykkösmittari, ja se onkin osa yliopistojen tulosvastuun nykymuottia. Parhaimmillaan kansainvälisyys toteutuu, kun se toimii tiedon kontekstualisoijana. Aito, uusi, laadukas ajatus, joka voi löytää kannattajansa yhtä hyvin Havaijilla, Firenzessä kuin Osakassa. Kansainvälistä tutkimusympäristöä tarvitaan tietoa, ei sattumalta valitun ajan statistiikkaa varten.

Olen ollut viimeisen viidentoista kuukauden aikana eli elokuusta 2014 alkaen osallisena kuudessatoista väitöksessä: ohjaajana, esitarkastajana, vastaväittäjänä, kustoksena ja tiedekunnan edustajana. Lisäksi olen käynyt neljä kertaa muuten vain seuraamassa oman alani ja tuttujen menestymistä väitöstilaisuudessa. Tutkija ja laaja yleisö kohtaavat tiedon tuoreimmillaan juuri väitöstilaisuudessa. Otokseni kattaa laajan sikermän humanistisia aloja: englannin kieli, espanjalainen filologia, folkloristiikka, itämerensuomalaiset kielet, musiikkitiede, slaavilainen filologia, suomalais-ugrilainen kielentutkimus, suomen kieli, unkarin kieli ja kirjallisuus, venäjän kieli, viron kieli, yleinen kielitiede. Omassa oppiaineryhmässäni suomalais-ugrilaisissa kielissä ja kulttuureissa ja suomalais-ugrilaisessa kielentutkimuksessa, yhdessä Helsingin yliopiston perinteikkäimmistä humanistista aloista, vuosi 2015 on poikkeuksellisen antoisa. Kuutta väitöstä yhtenä vuonna ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ei lähellekään.

Havaitsemani perusteella Helsingin yliopiston tietoinen toimintakulttuurin kehittäminen on onnistunut. Strategiset tavoitteet ovat toteutuneet, koska tilastollisestikin on aihetta tyytyväisyyteen. Näkemäni väittelijät ovat tehneet erinomaisia löytöjä, nostaneet tutkimuksen tasoa ja asettaneet uusilla teeseillään tiedon uuteen kuosiin. Infrastruktuuriakin kannattaa kiittää: hyvin on mennyt, rakenteet on koottu harkiten, tuotekehittely on ollut tarkkaa.

Laadukkaan väitöskirjan paras tae on taitavasta perustutkinto-opiskelijasta kouliintuva motivoitunut jatko-opiskelija. Kun odottaa jo seuraavaa päivää päästäkseen jatkamaan edellisen työrupeaman lentoa, myötävire vie mennessään. Kun takkuaa, aivot kypsyttelevät hiljalleen poimukohtaa, joka lopulta aukeaa omin voimin tai tukiverkostojen avulla. Mitä parempi motivaatio on, sitä hanakampi on etsimään keinoja kynnysten ylittämiseksi.

Motivoituneen jatko-opiskelijan tärkein tuki on vastaavassa tilanteessa olevien vertaisryhmä, kanssavaeltajien tiivis joukko ja toimiva ohjaajaverkosto. Sellaisen luomiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Valtakunnallinen kielentutkimuksen tohtorikoulu Langnet loi juuri tällaiset puitteet, joita yliopistot ovat parin viime vuoden aikana yrittäneet siirtää omiin tutkijakouluihinsa.

Jos yliopistot ja tutkimustietoa tarvitseva yhteiskunta onnistuvat rekrytoimaan vasta väitelleitä nuoria tutkijoita riittävän hyvin, pitkä prosessi on kannattanut. Trimmatut tuoreet aivot ovat vuosien määrätietoisen työn hedelmä. Kehitetyt taidot ja jaettu oppi kannattaa ottaa käyttöön ja kierrättää eteenpäin. Tässä on yliopiston päätehtävä ja perustutkimuksen ydin. Se yhdistää tutkijat ja jakaa tietoa. Tutkijayhteisön kannalta kriittinen kynnys on siinä, pystyykö se linkittämään eri-ikäiset tutkijat ja erilaisessa tutkimustilanteessa tuotetun tiedon toisiinsa.

Joillakin aloilla vallitsee julkaisubulimia. Jokaisesta seminaariesitelmästäkin on koottava tulossabluunan mukainen artikkeli. Viittä vuotta vanhemman maailman voi unohtaa. Humanistisilla aloilla tutkimustieto voi olla hyvinkin pitkäikäistä, vuosikymmenienkin kuluttua relevanttia. Aineiston tulkinta ja siihen perustuva tieto on arvioitava uudestaan, ajatellaanpa esimerkiksi eurooppalaisten halua käydä jatkuvasti uudestaan läpi toisen maailmansodan tapahtumia. Eri-ikäisten tutkijoiden sitouttaminen tiedon arviointiin ja tuottamiseen on sekä uusiutumisen että jatkuvuuden tae. Aiemman tiedon unohtaminen ei ole oikea tapa tuottaa uutta.

Tällä hetkellä tuuli käy koillisesta. Laadukas tutkinto uhkaa jäädä numeroksi sarakkeessa ja tieteenalan huippua kohti kurkottava tutkija yhteiskunnallisten tusinatoiveiden riepoteltavaksi. Satunnaispolitiikka voi määräaikaisen hallitusvallan oikeutuksella tehdä päätöksiä, jotka hautaavat menneisyyden arvokkaimmat hedelmät ja romuttavat tulevaisuuden.

Olen samaa mieltä kuin yliopiston entinen rehtori ja kansleri Kari Raivio. Tarvittaisiin tiedeministeri tai vastaava foorumi, joka järjestelmällisesti tarjoilee poliittisille päättäjille analyyttisia vaihtoehtoja. Ei korkeakouluja vaan yhteiskuntaa ja poliitikkoja varten.

Esimerkiksi kieli ja kielenoppiminen merkitsevät paljon muutakin kuin käytännön kielitaitoa. Ne ovat herkkiä indikaattoreita, kun keskustellaan yhteiskunnallisista muutoksista. Tunnen monta vastikään väitellyttä, joilla on syvällistä tietoa kielen ja yhteisöjen olemuksesta, kulttuurisesta muutoksesta ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Juuri sellaisesta, joka mullistaa Eurooppaa tällä hetkellä. Ihailen heidän työmoraaliaan ja sitoutumistaan. Jos olisin poliitikko, kysyisin heiltä, mitä nykymaailmasta pitäisi ajatella. Ennen kaikkea loisin edellytykset sille, että väitelleiden valtava potentiaali tulee hyödynnettyä oikealla tavalla.

 

 

Tunnelmia Koe kampus! -tapahtumasta

Torstaina 29.10. järjestettiin Helsingin yliopistolla Koe kampus! -tapahtuma, jossa lukiolaiset ja muut yliopisto-opinnoista kiinnostuneet saivat mahdollisuuden tutustua yliopistoon.

Norsu-laitos oli mukana tapahtumassa monipuolisella ohjelmalla. Tapahtumassa muun muassa kuultiin miniluentoja suomensukuisista kielistä, kokkailtiin virtuaalista kalakeittoa kielikeittiössä ja tutustuttiin Norsun oppiaineisiin Metsätalon ala-aulan humanistitorilla.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Norsulaiset mukana Koe Kampuksella!

Torstaina 29.10.2015 klo 10–15 järjestetään Helsingin yliopistossa, Aalto-yliopistossa ja Taideyliopistossa Koe kampus! -tapahtuma, jossa lukiolaiset ja muut yliopisto-opinnoista kiinnostuneet saavat mahdollisuuden tutustua pääkaupunkiseudun yliopistoihin.

Norsulaiset ovat menossa mukana, ja meitä voi tavata Koe Kampuksella luennoilla, työpajoissa ja Humanistitorilla. Alla Norsun menovinkit torstaille:

13-14 Miniluentoja suomensukuisista kielistä
Metsätalo, sali 6, 3. krs. Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
klo 13.00 Mistä sanat tulevat ja miten niiden alkuperää tutkitaan. Professori Ulla-Maija Forsberg
klo 13.20 Eesti: nii kaugel ja siiski nii lähedal – Mitä kaikkea kiinnostavaa on Virossa? Professori Birute Klaas-Lang, yliopistonlehtorit Sirje Olesk ja Kristiina Praakli.
klo 13.40 Magyarország és a magyar nyelv – Unkari ja unkari. Yliopistonlehtori Magdolna Kovács ja yliopistonopettaja Ildikó Vecsernyés.

14-15 Kielikeittiö -työpaja
Metsätalo, sali 30, 5. krs. Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
Kiinnostaisiko oppia italiaa kokkaamalla napolilaista pastareseptiä? Suomen kielen oppiaine on ollut mukana kehittämässä Digitaalista kielikeittiötä, jossa kieltä opitaan valmistamalla kyseisen maan ruokaa tietokoneen ohjeistuksen mukaan. Tule katsomaan ja kokeilemaan miten kielikeittiö toimii!

13-15 Humanistitori
Metsätalo, ala-aula, Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
Tule tapaamaan humanistisen tiedekunnan eri oppiaineiden opiskelijoita ja henkilökuntaa!

Koe Kampuksen koko ohjelman näet täältä.

Koe Kampus! 2013
Tältä näytti vuoden 2013 Koe Kampus! -tapahtumassa.

Norsulaisia Helsingin Kirjamessuilla 22.-25.10.2015

Helsingin kirjamessuilla, Messukeskuksessa, esiintyy 22.-25.10 runsaasti suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen tutkijoita. Alla Norsun tärpit messuille.

Saako sinutella vai täytyykö teititellä?
Sijainti: Takauma
Alkaa: 23.10.2015 12.00
Pitäisikö Suomessakin teititellä asiakaspalvelussa? Onko englantia puhuessaan syytä lisätä puhuteltavan titteli? Miten toimitaan Ranskassa? Uusi tutkimus 13 kielen puhuttelukäytänteistä näyttää, miten kohteliaisuuden keinot vaihtelevat Euroopassa. Keskustelijoina Johanna Isosävi, Hanna Lappalainen ja Minna Nevala.

Dialekt och annat talspråk
Sijainti: Tottiscenen
Alkaa: 23.10.2015 12.30
Vilken är skillnaden mellan dialekt och natiolekt? Ann-Marie Ivars och Jan-Ola Östman samtalar kring frågan om det finns stora regionala skillnader mellan finlandssvenska i norr och i söder.

Suomalaisia tutkimusmatkailijoita
Sijainti: Ylen osasto
Alkaa: 23.10.2015 13.00
Karsten, Nordenskiöld, Soini, Granqvist, Kalm, Wallin, Donner… Kenen matka on ollut vaarallisin, kuka on heistä kuuluisin? Jukka Kuosmasen toimittama uusi 12-osainen radiosarja Suomalaisia tutkimusmatkailijoita vie seikkailuihin syvälle viidakkoon, aavikoille ja arktisiin pakkasiin. Tutkija Markku Löytönen ja professori Ulla-Maija Forsberg ovat mukana matkaoppaana. Keskustelun voi kuunnella myös Ylen verkkosivujen kautta.

Artturi Kannisto – vogulin sanakirja
Sijainti: M. A. Castrénin seuran osasto
Alkaa: 23.10.2015 15.30
Ulla-Maija Forsbegr kertoo M. A. Castrénin seuran osastolla Artturi Kanniston vogulin kielen sanakirjasta.

Att skriva populärt
Sijainti: Edith Södergran
Alkaa: 25.10.2015 10.30
Är det fult att skriva populärt? Finns det en konflikt mellan smal litteratur och populär? Får man sälja bra först efter sin död? Får man tänka på att sälja? Fyra författare och en kritiker om populärt skrivande kontra litterära anspråk. Johanna Holmström, Sara Jungersten, Kaj Korkea-aho och Marcus Prest diskuterar, Kristina Malmio intervjuar.

Tietokirjan kirjoittaminen
Sijainti: Kullervo
Alkaa: 25.10.2015 11.00
Kirjoittamisen opettajat Carol Kiriakos ja Kimmo Svinhufvud kertovat tietokirjan kirjoittamisesta: työn suunnittelusta, etenemisestä, haasteista ja niiden voittamisesta. Myös yleistajuisen kirjoittamisen luonne tulee selvitetyksi.

Dikt och politik – samhällskritiska drag i nyare finlandssvensk litteratur
Sijainti: Edith Södergran
Alkaa: 25.10.2015 17.00
Behandlar finlandssvensk litteratur ideologi, politik och klass? Gäller Thomas Warburtons dom från 1951 om att det handlar om medelklasslitteratur. Så snävt var fältet knappast ens då, men finns det idag en samhällelig bredd, aktualitet och relevans? Johanna Holmström och Kaj Korkea-aho diskuterar, Trygve Söderling intervjuar.

Koko ohjelma on luettavissa Kirjamessujen verkkosivuilta. Antoisia messuhetkiä!

Yhdeksän henkeä ja aika monta nimeä

Ihastuttava kissarouva, joka ei valitettavasti antanut nimeään tutkimuskäyttöön.
Ihastuttava kissarouva, joka ei valitettavasti antanut nimeään tutkimuskäyttöön.

Kotikissa, rotukissa, sylikissa. Hiirikissa, tallikissa, navettakissa. Kissalla on yhdeksän henkeä ja monta tehtävää, ja varmasti jokainen, joka on ollut tekemisissä kissojen tai kissaihmisten kanssa, tietää, että rakkaalla kissalla on monta nimeä.

Kissojen nimeämisperusteet vaihtelevat paljonkin. Jostakin kissasta tulee Pekka, koska kissalla pitää olla nimi ja Pekka on nimi. Toiselle nimeä suunnitellaan enemmän, ja se saa kasvattajanimen lisäksi tietyllä kirjaimella alkavan nimen ja vielä kutsumanimen erikseen. Ja tietysti kummallakin on hellittelynimet.

Tänä syksynä kartoitettiin pienenä kenttäretken sivujuonteena loviisalaisten kissojen nimiä ja nimeämisperusteita. Mukana tutkimuksessa oli sekä yksikielisten perheiden että kaksikielisten perheiden kissojen nimiä. Hanke oli pieni mutta sitäkin antoisampi. Kaupunkilais- ja maalaiskissojen nimet eivät välttämättä niinkään eroa toisistaan, mutta maalla eri tilojen kissojen nimet sen sijaan eroavat. Yhdellä tilalla kissat näyttävät saaneen järjestelmällisesti henkilönnimen, toisella tilalla taas tilan nuoren isäntäparin ja vanhanemännän kissoilla on hyvinkin erilaiset nimet. Kolmannella tilalla kissan nimen on perinyt koira.

Kerättyjä kaupunkilaiskissojen nimiä ovat Emmi, Kittalainen, Roosa-Kukka, Amalia ja Anselmi. Pienessä otoksessa näyttää olevan pääasiassa henkilönnimiä ja vain yksi, Kittalainen, on selkeästi joukosta poikkeava nimi.

Maatilojen kissojen nimiä ovat Seppo, Heikki, Leksa, Simba ja Pumba, Turrikka, Laaban, Genoveva, Kiki, Niki, Täplä ja Töppis sekä Vinku, joka mainitaan kissan nimenä, mutta joka on nyt koiralla, koska kissasta oli jouduttu luopumaan. Seuraavassa maalaiskissojen nimet esiteltyinä kotitiloittain. Nimeämisperusteen on kertonut kissan perhe.

Tilan 1 kissat:

Seppo
”Ensimmäinen kissa oli Seppo. Se jäi auton alle kahden kuukauden ikäisenä. Seuraavalle kissalle ei annettu samaa nimeä, koska se kissa oli ollut epäonninen.”

Heikki
”Seuraava kissa oli Heikki, koska naapurissa oli sen niminen isäntä, joka vietti railakasta elämää ja eikä kuollut siitä huolimatta, niin vaimo ajatteli, ettei sen niminen niin äkkiä kuole.”

Leksa
”Kolmas kissa oli sitten Leksa, koska oli sellainen televisiosarja kuin Heikki ja Leksa.”

Tilan 2 kissat:

Simba ja Pumba
”Melkein 20 vuotta sitten tuli meille kaksi kissaa. Niiden nimet oli Simba ja Pumba. Ne nimet tuli Leijonakuninkaasta. Simba eli muutaman vuoden ja teki kahdet pennut ja sitten se kuoli. Pumba on ollut siitä lähtien. Se on leikattu kolli ja hyvä hiirikissa. Pumba osaa temppuja. Se osaa hypätä aidantolpalta toiselle aina kun napsauttaa sormia ja sitten sitä silitetään joka tolpan kohdalla.”

Turrikka tai Turri
”Turrikka on pitkäkarvainen kissa. Yhtenä kesänä se ilmestyi ja kuljeskeli sen kesän pihalla. Laitoin sille maitokipon navetanylisille. Se oli arka kissa. Syksyllä kävin sitä houkuttelemaan ja se asettui taloksi ulkorakennukseen. Se kesyyntyi. Yhtenä iltana se juoksi sisälle ja asettui taloksi. Nyt se on ollut noin kymmenen vuotta.”

Laaban
”Vanhanemännän kissa.”

Genoveva
”Vanhanemännän kissa.”

Tilan 3 kissat:

Kiki ja Niki

Täplä
”Täplä on kirjava kissa. Mainoksesta tuli mieleen.”

Töppis
”Töppiksellä ei ole häntää – vain töpö.”

Vinku
”Nyt on koiran nimenä. Lapsenlapsella oli sen niminen kissa, josta joutui luopumaan ja sen vuoksi koiralle annettiin kissan nimi.”

Kissoilla on siis nimiä ja nimillä nimeämisperusteita. Äskettäin uutisoitiin myös Hiskistä ja Luukkosesta, turkulaisista 1500-luvulla eläneistä kissoista, joiden luurangot löytyivät samasta keskiaikaisesta kellarista vuosina 1994 ja 2014. Hiskin ja Luukkosen nimistä voi lukea pienen jutun Hesarin sivuilta:

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1444105151860

Lisää kissojen nimistä löytyy esimerkiksi Minna Keinäsen pro gradu -tutkielmasta, joka löytyy täältä.

Äitini isällä oli kuulemma tapana sanoa: ”On niin väsynyt, ettei jaksa kissaakaan kutsua kuin pitkähäntäluikuriksi.” Yleisesti ottaen näyttää kuitenkin siltä, että kissoja jaksetaan kutsua mitä moninaisimmilla nimillä. Yhdeksän henkeä, yhdeksän nimeä?

Nimistöseminaari 2.10.2015

Mitä saadaan, kun kutsutaan paikalle nimistöstä kiinnostuneita ihmisiä, päästetään ääneen intohimoisia nimistöntutkijoita ja herätetään keskustelua hyvillä kommenteilla ja kysymyksillä? Tietysti Nimistöseminaari, joka on kerännyt nimistä kiinnostuneita yhteen jo vuodesta 1998, ensin Kotukseen ja vuodesta 2012 alkaen Helsingin yliopistoon.

Elisa
Elisa Lampinen

Seminaari keskittyi tänä vuonna henkilön- ja paikannimiin. Lasse Hämäläinen puhui virtuaalipeliyhteisön lempinimistä, Antti Leino esitteli 1900-luvun suomalaisen henkilönnimistön alueellista jakaumaa ja Minna Nurminen esitelmöi lasten etunimien valinnasta Suomessa asuvissa kaksi- ja monikielisissä perheissä. Elisa Lampinen käsitteli harvinaisten etunimien sukupuoleen liittyviä käsityksiä.

Paikannimien tutkijoista Tiina Aalto puhui Ukko- ja Ukon -alkuisista paikannimistä, Aleksi Jokinen esitteli Lappeenrannan epävirallista kaupunkinimistöä ja Jaakko Raunamaa tarkasteli Kirkkonummen järvien ja lampien nimiä. Lisäksi Helinä Uusitalo ja Toni Suutari Kotimaisten kielten keskuksesta kertoivat 100-vuotiaan Nimiarkiston kuulumisia ja esittelivät arkiston digitointihanketta ja Terhi Ainiala esitteli nimistöntutkimuksen ajankohtaisia kuulumisia.

yleisö

Yksi Nimistöseminaarin parhaita puolia ovat esitelmien jälkeiset keskustelut. Seminaariin saapuu pitkän uran nimistön parissa tehneitä tutkijoita, joiden mielipiteiden ja kommenttien kuuleminen on arvokasta. Seminaarissa saa myös hyvän kuvan nimistötutkimuksen eri suuntauksista ja uusimmista tuulista, kun esitelmiä pitävät nimistöntutkijat opiskelijoista professoreihin. Esillä on joka vuosi ihan uusia tutkimusaiheita sekä perinteisempää tutkimusta.

Nimistöseminaarin jälkeen on ollut mahdollisuus jatkaa keskustelua vapaamuotoisemmin yhteisellä illallisella. Tänä vuonna nimistöillallinen tarjoiltiin Café Köketissä, jonne seminaarista jatkoi pieni mutta iloinen ryhmä. Ruokaa, juomaa, hyvää seuraa ja keskustelua nimistä riitti ravintolan sulkemiseen saakka.

Jos tänä syksynä Nimistöseminaari jäi väliin, ei hätää. Ensi vuonna kokoonnutaan jälleen!

Illallisella

Kuvatunnelmia Nimistöseminaarista löytyy myös seminaarin Facebook-sivulta:
Nimistöseminaari 2015