Sopiva nimi yritykselle? Apuna lukiolaisten rastilla

Teksti: Terhi Särmäntö, Rebecca Rinneaho ja Lotta Broms

Pääsimme kolmen suomen kielen opiskelijan voimin pitämään yritysnimirastia Etu-Töölön lukion oppilaille, jotka osallistuivat NY 24H -leirille. Oppilaille oli ympäri koulua järjestetty tapahtumapisteitä, rasteja, joilla he kehittivät leirin aikana oman yrityksen alusta loppuun, liikeideasta käytäntöön asti. Meidän rastimme tarkoituksena oli lukiolaisten kanssa yhdessä pohtia, millainen on ylipäätään hyvä yritysnimi ja millainen nimi sopisi kunkin ryhmän ideoimalle yritykselle.

Rastillamme vieraili neljä noin kuuden hengen ryhmää, joista jokaisella oli keksittynä jo liikeidea. Liikeideat olivat innovatiivisia ja toteuttamiskelpoisia, edullinen ja ekologinen polkupyörätaksi, maailman helpoin kuntokeskus, rekassa liikkuva ravintola ja maailmanlaajuinen kahvilaketju, jonka työntekijät voisivat vaihto-opiskelutyyliin vaihdella maata ja kaupunkia. Kahdella ryhmällä nimikin oli melko hyvin jo muotoutunut, kahdella ryhmällä taas nimen keksiminen tuotti hieman päänvaivaa.

Nuorten yrittäjäleirin tunnelma oli leppoisan viikonloppuhenkinen, mutta kuitenkin innostunut. Jokainen pienryhmä innostui alkukankeuden jälkeen pohtimaan kaupallisten nimien mahdollisuuksia ja heikkouksia oman liikeideansa puitteissa. Etu-Töölön yhteiskoulu on muutaman vuoden ajan mahdollistanut lukio-opiskelijoilleen yrittäjyyspainotuksen ja tämän houkuttelemana osa oppilaista saattaa matkata kouluun pitkiäkin matkoja joka päivä. Yrittäjäleiri on osa yrittäjyysopetusta ja kuulemma vuodesta toiseen suosittu. Aiemmin leiriläiset ovat myös yöpyneet koululla kahden leiripäivän välisen yön, mutta siitä on nyttemmin paloturvallisuusmääräysten tiukentumisen myötä luovuttu.

Nuorten yrittäjien kanssa työskenteleminen oli vauhdikasta ja mukavaa. Valmiita nimi-ideoita hiottiin huippuunsa ja nimettömät yritykset alkoivat rastillamme kuumeisesti miettiä vaihtoehtojaan. Mielenkiintoisin huomio omalta kannaltamme oli havaita, kuinka kaikki nuorten omat ideat olivat englanninkielisiä, selvästi kansainvälisille markkinoille suunnattuja ratkaisuja. Toisaalta liikeideoistakin periaatteessa kaikki olivat melko universaaleja.

Kaikki ryhmät suuntasivat nimistö-rastiltamme ilmeisesti yritysnimeä rikkaampana kohti koulun tarjoamaa päivällistä. Oma osuutemme vei siis vain leirin ensimmäisestä päivästä yhden tunnin, kun taas oppilaat jatkoivat vielä koko saman illan ja seuraavan päivän kohti jälkimmäisen leiripäivän loppukaronkkaa.

Kirjasuomen kurssi päättyi posterinäyttelyyn

Teksti ja kuvat Hanna Lappalainen.

Suomen kielen aineopintoihin kuuluu kokonaisuus, jonka aikana perehdytään suomen kielen vaiheisiin aina 1500-luvulta 1800-luvun lopulle, jolloin suomen kieli alkoi muotoutua nykyiseen asuunsa. Kurssin aikana mm. harjoitellaan lukemaan Agricolan aikaisia tekstejä, perehdytään Ruotsin vallan ajan tekstilajeihin ja paneudutaan 1800-luvun kielikiistoihin.

Kirjasuomen kehitystä opiskeltiin tänä keväänä kolmessa ryhmässä Hanna Lappalaisen, Taru Nordlundin ja Tiina Ruskeepään johdolla. Kaikki ryhmät osallistuivat humanistisen tiedekunnan rahoittamaan iPad-kokeiluun. Laitteista oli iloa esimerkiksi digitaalisten aineistojen käytössä. Toinen tämän vuoden erityisyys oli teatteriretki, sillä D. E. D. Europaeuksesta kertova näytelmä sopi loistavasti kokonaisuuteen.

Perinteiseen tapaan kurssi huipentui toissa viikolla opiskelijoiden toteuttamaan posterinäyttelyyn, jossa kukin oli vuorollaan esittelijän ja kuulijan roolissa.

1)Mari Harri kertoo 1800-luvulla käydystä etunimikeskustelusta. Kansallisuusaatteen hengessä haluttiin, että myös viralliset nimet ovat supisuomalaisia.
Mari Harri kertoo 1800-luvulla käydystä etunimikeskustelusta. Kansallisuusaatteen hengessä haluttiin, että myös viralliset nimet ovat supisuomalaisia.
2)Kristiina Kurki esittelee ryhmänsä posteria, jossa Suomen Lääkäriseurassa käyty kielikiista on puettu pelin muotoon.  Pelin ”pahikset” eivät luottaneet suomeen lääketieteen kielenä, kun taas ”hyviksistä” löytyi niitä, jotka rohkenivat kokeilla ja julkaista tutkimusta suomeksi.
Kristiina Kurki esittelee ryhmänsä posteria, jossa Suomen Lääkäriseurassa käyty kielikiista on puettu pelin muotoon. Pelin ”pahikset” eivät luottaneet suomeen lääketieteen kielenä, kun taas ”hyviksistä” löytyi niitä, jotka rohkenivat kokeilla ja julkaista tutkimusta suomeksi.

 

Petra Liljemarkin ryhmä paneutui työssään kansankirjoittajiin eli 1800-luvun itseoppineisiin kirjoittajiin, jotka eri syistä olivat hankkineet omatoimisesti kirjoitustaidon.
Petra Liljemarkin ryhmä paneutui työssään kansankirjoittajiin eli 1800-luvun itseoppineisiin kirjoittajiin, jotka eri syistä olivat hankkineet omatoimisesti kirjoitustaidon.

Muissa postereissa esiteltiin 1800-luvun kielenvaihtajia ja eläinten nimeämistä esimerkkinä suomen kielen kehityksestä tieteen kieleksi.

Laitoksen opiskelijoiden kertomaa

IMG_20150428_105004Maija Penttilä, kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija.

Miten päädyit opiskelemaan suomen kieltä?

Alun perin halusin päästä yliopistoon opiskelemaan jotain kieltä. Suomen kieli ei siis ollut ainoa tai yksiselitteinen vaihtoehto – äidinkielikään ei esimerkiksi kuulunut lempiaineisiini koulussa. Eri opiskeluvaihtoehtoja tutkiessani kuitenkin tajusin, ettei suomen kielen opiskelu ole pelkkää kieliopin ja oikeinkirjoitusnormien pänttäämistä. Niinpä päätin hakea.

Millaista opiskelu on ollut?

Opiskelu yliopistossa on mahtavaa, sillä monissa tapauksissa kursseista voi valita juuri ne itseä kiinnostavat. Tietysti pakolliset kurssit tuntuvat joskus puuduttavilta, mutta lopulta niistäkin oppii paljon. Esimerkiksi Suomi kieliyhteisönä -kurssi – joka kuuluu juurikin pakollisiin suomen kielen perusopintoihin – on jäänyt mieleeni erittäin hyödyllisenä johdatuksena sosiolingvistiikkaan.

Mitä sivuaineita luet ja miksi?

S2-opettajan ammatti kiinnostaa kovasti, joten sivuaineinani ovat vaadittavat kotimainen kirjallisuus sekä aineenopettajan pedagogiset opinnot.

Mitä muuta opiskelijaelämääsi kuuluu?

Olen mukana ESN Uni Helsinki -järjestössä. Järjestämme viikoittain erilaisia tapahtumia Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, joten vapaa-ajan tekemisestä ei ole puutetta. Parasta järjestötoiminnassa on päästä tapaamaan kansainvälisiä ja eri alojen opiskelijoita. Sitä kautta päädyin itse asiassa myös tekeillä olevan kandintyöni aiheeseen, joka käsittelee vaihto-opiskelijoiden kieliasenteita.

Sivuaineet ja oppimisen ilo

Teksti: Juhana Henrikki Harju

Sivuaineiden valinta lienee yksi hankalimmista kysymyksistä, joita opiskeluaikana tulee vastaan. Valtavan tarjonnan keskellä joutuu miettimään, mikä olisi akateemisesti kiinnostavaa ja mikä mahdollisesti ammatillisesti hyödyllistä. Parhaimmillaan nämä osuvat yhteen.

Aloitin suomen kielen pääaineopinnot syksyllä 2013. Silloin minulla oli jo kaksi avoimen yliopiston kautta tehtyä sivuainekokonaisuutta valmiina. Sivuainevalintastressiä minulla ei varsinaisesti ollut, mutta jouduin silti pohtimaan, alanko tahkota opintoja jostain rationaalisella tavalla hyödyllisestä sivuaineesta vai seuraanko älyllisiä intohimoja.

Ainevalintojen tekemiseen ei anneta paljon aikaa. Tutkinnon suorittamisen suhteen odotetaan rivakkaa etenemistä, mutta harvan suunnitelmat ovat täysin selviä vielä toisena opiskeluvuonnakaan. Jos tietää, mihin haluaa erikoistua, voi olla helppoa valita sivuaineeksi jotain omaan erikoisalaan läheisesti liittyvää. Sopiihan esimerkiksi yleinen kielitiede monin tavoin yhteen kielihistoriaan erikoistumisen kanssa.

Toisaalta kukaan meistä ei voi ennalta tietää, mitkä sivuaineet osoittautuvat epäsuorasti hyödyllisiksi. Jokainen akateeminen oppiaine on omanlaisensa näkökulma maailmaan ja antaa uusia ajattelun välineitä. Tätä kautta syntyy uusia näkökulmia ja uusia ideoita — jos ripaus idealismia sallitaan. Emme voi tietää, mitä uusia ajatuksia tulemme tarvitsemaan. Miten voimme tietää, mikä on lopulta hyödyllistä?

Olen itse tutustunut käytännössä erilaisiin sivuaineopintoihin teoreettisesta filosofiasta viestintään ja matematiikasta sukupuolentutkimukseen. Teoreettinen filosofia on myöhemmin yllättänyt hyödyllisyydellään näyttämällä sen pohjan, jolle suuri osa akateemisesta ajattelusta palautuu. Filosofia tarjosi myös oppimisen iloa itseäni kiinnostavien näkökulmien kuten Charles S. Peircen pragmatismin tai Wittgensteinin kielifilosofian myötä.

Kysymykseksi jää, kuinka paljon tiivistahtisissa opinnoissa itse asiassa jää aikaa sen pohtimiseen, mitkä akateemiset alueet oikeasti kiinnostavat eniten. Kiireen ja opiskeluväsymyksen keskellä motivaatio yleissivistyksen laajentamiseen voi myös laskea, kun jo tutkintoon vaadittujen opintojen suoritus syö paljon energiaa ja voimia.

Vaikka jättäisikin aloitetun sivuaineen opinnot muutamaan opintojaksoon, voi kuitenkin olla oppinut paljon. Minulle erityisen avartavia kokemuksia ovat olleet muiden muassa ’Kuoleman estetiikkaa’ -luentosarja, sukupuolentutkimuksen kurssi ’Sukupuoli ja kulttuuri’ ja avoimen yliopiston järjestämä viestinnän johdatuskurssi. Menin näille kursseille hakemaan oivaltamisen iloa, mutta sain myös välineitä kriittiseen ajatteluun.

Coach Café meillekin?

Tiistaina 21.4. järjestettiin keskustakampuksen yhteinen Coach Café -työelämäilta, jossa opiskelijat, vastavalmistuneet ja alumnit kohtasivat kahvikupposten äärellä.

Illassa kuultiin erityisesti järjestöalan ammattilaisten kokemuksia työelämästä ja pohdittiin järjestöalaa uravaihtoehtona.

Alumnimentoreita oli mukana järjestöalan eri laidoilta, kuten Setalta, Tehyltä ja Kepalta. Erityisen illasta teki se, että luennoimisen sijaan koko tilaisuus rakentui rennoille pienryhmäkeskusteluille ja tutustumiselle.

Alumni-ilta, kuva Emilia Hannula Alumni-ilta, kuva Emilia Hannula Alumni-ilta, kuva Emilia Hannula

Kysyntä Coach Caféelle oli ilmeisen suuri. Tilaisuuden ilmoittautumislomake ehti olla auki huhtikuun alussa vain pari tuntia ennen kuin kaikki 30 opiskelijapaikkaa olivat jo täynnä.

Suuren kysynnän vuoksi alumnikoordinaattori Tuomo Kauha uumoili, että toukokuussa järjestetään todennäköisesti myös toinen työelämäilta samalla konseptilla, joten kiinnotuneiden kannattaa seurata silmä kovana Alumnikampuksen sivuja lähiaikoina!

Tilaisuudessa piipahtaneena jäin miettimään, oliskohan Coach Cafén kaltaiselle alumnitapaamiselle kysyntää myös norsulaisten keskuudessa?

Muistan omilta opiskeluajoiltani (joskin eräältä toiselta laitokselta), että jäin  kaipaamaan vaihtoehtoja tutkijan, kääntäjän ja opettajan ammateille, joihin törmäsin jo yliopiston arjessakin. Janosin tietoa työelämästä yliopiston ulkopuolella ja esimerkkejä akateemisen uran vastineeksi.

Niinpä tiistaina mieleeni jäi muhimaan ajatus laitoksen omasta työelämäillasta, jonne kutsuttaisiin norsun alumneja eri aloilta. Kenties järjestöalalta, yrittäjiksi ryhtyneistä tai vaikka teknologiateollisuuteen päätyneistä ― kyllä, tunnen yhden sellaisenkin rohkean fennistin.

Nordican alumnitapaamisessa viime viikolla käsiteltiin samaa teemaa ja kysyttiin Vad kan man bli om man studerar vid Nordica och inte vill bli lärare? Vaan miten on muissa oppiaineissa?

Opiskelijat ja vastavalmistuneet, jos tällainen Norsu Café järjestettäisiin, tulisitteko ja millaisia alumneja haluaisitte tavata?

 

Laitoksen opiskelijoiden kertomaa

IMG_20150416_135650

Laura Leiskari, suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien kielentutkimuksen linjan fuksiopiskelija. 

Miten päädyit opiskelemaan suomalais-ugrilaisia kieliä?

”Olen aina ollut tosi kiinnostunut kielistä, joten opiskelualan valinta oli sinänsä hyvin helppoa ja luontevaa. Koska valintakokeiden ja sisäänpääsyn vaatimukset olivat ehtineet tulla matkan varrella tutuiksi, myös pääsykokeet sujuivat lopulta ongelmitta. Ne valmistivat myös aika hyvin siihen, mitä itse opiskelu tulee pitämään sisällään.”

Ensimmäinen opiskeluvuotesi alkaa olla lopuillaan. Millaista opiskelu on tähän mennessä ollut?

”Pääaineen perusopinnot ovat olleet pääosin yleisluontoisia johdatuskursseja muun muassa suomalais-ugrilaisiin kieliin, kielentutkimukseen ja kielihistoriaan. Lisäksi olen päässyt opiskelemaan sukukieliä itsessään – tähän mennessä unkaria sekä pohjoissaamea. Erityisen kivaa on ollut pohjoissaamen oppiminen. Paitsi että opetus on ollut innostavaa, myös kieli itsessään tuntuu kiehtovalta ja tarjoaa sopivasti haasteita.”

Millaisiin tehtäviin haluaisit tulevaisuudessa työllistyä?

”Tällä hetkellä haaveena olisi työskennellä viestinnän parissa esimerkiksi toimittajana tai jonkin yrityksen tiedottajana. Tämä mielessäni aionkin lukea viestintää Avoimessa yliopistossa kesäopintoina.”

Putkinotkon opiskelijaseminaari

(Esitteen kansi: Laura Soini)

Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa järjestettiin lauantaina 11.4. ensimmäistä kertaa Putkinotko Ry:n eli kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden opiskelijaseminaari. Siellä alan opiskelijat pääsivät esittelemään kandidaatintutkielmiensa ja pro gradu -töidensä tutkimusaiheita.

Seminaari 11.4._kollaasi

Seminaari viriteltiin käyntiin Vesa Haapalan alkupuheella, jossa sivuttiin niin kirjallisuudentutkimuksen tämänhetkistä tilaa kuin mahdollisia tulevaisuudennäkymiäkin. Siitä siirryttiin opiskelijoiden omia tutkimusaiheita valottaviin puheenvuoroihin, jotka luonnollisesti vaihtelivat laidasta laitaan. Päivän aikana kuultiin esimerkiksi kaupungin rakentumisesta Ilpo Tiihosen lastenrunoissa, yhdeksäsluokkalaisten suhteesta kaunokirjallisuuteen sekä metalyyrisyydestä ja modernismista Eila Kivikk’ahon runokokoelmassa.

Seminaarin ohjelma kokonaisuudessaan on nähtävissä täällä.