Tiedon matka – yleistajuistamisen kartoitusta NORSU-laitoksella

Yleistajuiset tekstit työelämässä -projektikurssilla otettiin lähikontaktia työelämään. Teksti: Niina Pekkanen.

Tiedon matka -ryhmä, kuva Urpu Strellman
Tiedon matka -ryhmä, kuva Urpu Strellman.

Kuinka tutkimustieto yleistajuistuu? Kuinka hyvin tutkija ja tiedottaja löytävät toisensa? Kenen tehtävä yleistajuistaminen on? Millaisia tuntemuksia yleistajuistaminen herättää yliopiston henkilökunnassa? Mistä ja milloin tulee yleistajuistaa? Pitäisikö yleistajuistamista harjoitella jo opintojen aikana? Missä vaiheessa? Tässä eräitä kysymyksiä, joita on tämän kevään aikana pohdittu Johanna Vaattovaaran ja Urpu Strellmanin vetämällä Yleistajuiset tekstit työelämässä –kurssilla. Kurssi muotoutui projektien ympärille, joista meidän ryhmämme Tiedon matka otti tehtäväkseen selvittää yllämainittuja asioita. Neljän hengen porukkamme selvitti yliopiston henkilökunnan tuntemuksia yleistajuistamisesta tutkija- ja tiedottajahaastattelun sekä Norsu-laitokselle lähetetyn e-lomakkeen avulla.

Haastatteluissa kävi selväksi ensinnäkin se, että tutkijan kannattaa uskaltautua aktiivisesti ottaa yhteyttä tiedottajaan. Toinen huomio oli se, kuinka sosiaalisen median rooli on kasvussa – sehän nähdään tässä paraikaa. Ja kolmas tärkeä pointti oli se, että kannattaahan tutkijan sitä yleistajuistamista miettiä jo tutkimusta tehdessä, kun siinähän voi löytää uusia puolia tutkimuksestaan.

E-lomakkeen avulla pyrimme selvittämään laitoksen henkilökunnan tuntemuksia yleistajuistamisesta ja muutaman viikon vastausaikana saatiinkin 36 vastausta avartamaan ymmärrystämme. Vastaajissa oli niin alle kolme vuotta kuin yli 20 vuotta yliopistolla työskennelleitä jatko-opiskelijoista professoreihin. Valtaosa vastaajista piti yleistajuistamista erittäin tai melko tärkeänä osana toimenkuvaansa, enemmän vaihtelua aiheutti itsearviointi siitä, kuinka paljon yleistajuistamista tulee tehtyä.

Yleistajuistamisen foorumeista tutuinta alaa vastaajille ovat yleisöluennot ja aikakauslehteen yleistajuistaminen, joita oli harjoittanut yli kaksi kolmannesta. Noin puolet vastaajista on harjoittanut yleistajuistamista radiossa, sanomalehdessä tai tietokirjojen parissa ja suunnilleen kolmannes vastaajista kertoi yleistajuistaneensa televisiossa. Sosiaalisessa mediassa – eli Twitterissä, blogitse tai Facebookissa – kussakin oli yleistajuistanut noin neljännes vastaajista. Pääosin sosiaalisessa mediassa yleistajuistavat kirjoittavat useammalla foorumilla. Kolmasosa vastaajista kertoi olevansa kiinnostunut laajentamaan yleistajuistamisrepertuaariaan jollekin uudelle foorumille. Uutena tietona meille tuli se, etteivät aivan kaikki laitoksella tiedä laitoksen tai tiedekunnan tiedottajan olemassaolosta. (Haastateltu tiedottaja kannusti rohkeasti ottamaan yhteyttä tiedottajiin!)

Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että yleistajuistamista tulisi harjoitella jo opintojen aikana. Opiskelija kun opettelee akateemisen kirjoittamistavan ja päätyy sitten myöhemmin toteamaan, että tarvitsisihan tässä kirjoittaa myös muille kuin oman alan ihmisille. Yleistajuistamisopintojen sijoittaminen sen sijaan aiheutti jonkin verran kirjavuutta.

Taulukko_yleistajuistamiskurssi

Lomakkeella selvitettiin myös vastaajien kielisuhtautumista. Kaikki vastaajat kertoivat yleistajuistaneensa suomeksi ja muutamia lukuun ottamatta samaa oli tehty myös ruotsiksi ja englanniksi. Lähes kaikki vastaajat olivat päinvastaista mieltä väitteestä ”englanti tieteen kielenä, suomi kansan kielenä’”.

Kaiken kaikkiaan ryhmämme sai kerättyä paljon uutta tietoa yliopiston ja laitoksen tiedottamisesta ja yleistajuistamisesta. Projektin avulla kävi selväksi, että yleistajuistamista pidetään tärkeänä, mutta sen lähestymistä jokseenkin työläänä. Toivottavasti työskentely yleistajuistamisen parissa siis alkaa vähitellen helpottua ja eri tahojen yhteistyö kehittyä entistä aktiivisemmaksi!

 

Työelämä… on!

Yleistajuiset tekstit työelämässä -projektikurssilla otettiin lähikontaktia työelämään. Teksti: Johanna Vaattovaara ja Urpu Strellman.

Toukokuun alussa päättyi tammikuussa käynnistynyt työelämäopintoihin kuuluva kurssi Yleistajuiset tekstit työelämässä, joka meille ohjaajille oli uusi, mainio kokemus. Kurssi järjestettiin projektikurssina siten, että ennakkotehtävän pohjalta muotoutuneet pienryhmät alkoivat työstää projektisuunnitelmaansa ja sen jälkeen toteuttaa sitä laatimassaan aikataulussa – toisten kurssilaisten ja meidän ohjaajien tuella. Projektien tavoitteena oli saada tuntumaa asiantuntijatiedon yleistajuistamiseen ja perehtyä yleistajuisiin teksteihin syvällisemmin jonkin työtehtävän tai ammattialan näkökulmasta.

Jokainen ryhmä rajasi itseään eniten kiinnostavan aihealueen, jollaisiksi osoittautuivat tutkijan ja tiedottajan välinen yhteistyö, eri viranomaisten viestintä, verkkotekstit ja yleistajuinen tietokirja. Tämän jälkeen ryhmäläiset ottivat yhteyttä näiden tekstien kanssa tavalla tai toisella työskenteleviin ammattilaisiin osana projektiaan. Näin ryhmät tulivat projektiensa myötä tutustuneiksi konkreettisesti tiedottajan, verkkotoimittajan, tutkijan, kielenhuoltajan ja kustannustoimittajan töihin, kukin projekti asettamansa tavoitteen ja intressin mukaisesti. Yleistajuisten tekstien analysointia ja niistä kirjoitettuja tekstejä käsiteltiin paitsi kurssin alkupäähän sijoittuneilla luennoilla muun muassa verkkolukupiireissä lähitapaamisten välillä.

Kaikki viisi projektia valmistuivat suunnitelmien mukaisessa aikataulussa huhtikuun lopulla. Jokainen ryhmä esitteli vuorollaan projektinsa hedelmät muille. Saatiin aidosti uutta tietoa esimerkiksi siitä, millä keinoin tietokirjan yleistajuisuus syntyy, mitkä ovat suurimpia haasteita viranomaistekstien ymmärrettävyydelle, miten lukija otetaan huomioon verkkosivujen tekstejä rakennettaessa ja mitä opetus- ja tutkimushenkilöstö ajattelee tieteen yleistajuistamisesta ja esimerkiksi siitä, missä vaiheessa opintoja ja kuinka systemaattisesti sitä tulisi laitoksella opettaa.

Kurssin päätteeksi pidetyssä palautekeskustelussa kiitettiin kurssin käytännönläheisyyttä, vapautta muovata projekti ohjatusti ryhmän omien intressien mukaiseksi ja sitä, että yleistajuistamisprosesseista sai oppia aitojen työelämäkontaktien kautta. Me ohjaajat kiitimme parikymmenpäistä kurssijoukkoa pitkäjänteisestä sitoutumisesta projektityöskentelyyn sekä sinnikkyydestä ja joustamiskyvystä myös silloin, kun työelämän toimintatavat tai aikataulut eivät osuneet projektin pirtaan parhaalla mahdollisella tavalla. Vastoinkäymiset osattiin ottaa esimerkkinä siitä, millaista työelämän yhteistoiminnallisuus toisinaan on.

Ryhmät tekivät kurssin päätteeksi vielä paitsi projektiinsa liittyvät, syventävät yksilötehtävät, myös projektityöskentelyn itsearvioinnin. Niiden perustella opiskelijat kokivat kurssin työmuodon – sitoutumisen pitkäjänteiseen, itseohjautuvuutta ja yhteistyön rakentamista vaativaan projektiin – eri tavoin; osalle se sopi paremmin kuin toisille. Yhteistoiminnallisuuden ansiosta kaikki projektit kuitenkin valmistuivat aikataulun mukaisesti, ja itsearviointien mukaan kurssilla koettiin opitun sekä työelämävalmiuksia että yleistajuistamiseen liittyviä prosesseja ja näkökohtia.

Kurssilaisten ajatuksia voi lukea myös Virkakieli-ryhmän ja Tiedon matka -ryhmän edustajien postauksista – miten kurssilla sukellettiin Kotuksen kautta Trafin virkakieliprojektiin? Entä mitä laitoksen väki ajattelee tieteen yleistajuistamisesta? Muun muassa näistä me ohjaajatkin opimme uutta!

 

Coach Café meillekin?

Tiistaina 21.4. järjestettiin keskustakampuksen yhteinen Coach Café -työelämäilta, jossa opiskelijat, vastavalmistuneet ja alumnit kohtasivat kahvikupposten äärellä.

Illassa kuultiin erityisesti järjestöalan ammattilaisten kokemuksia työelämästä ja pohdittiin järjestöalaa uravaihtoehtona.

Alumnimentoreita oli mukana järjestöalan eri laidoilta, kuten Setalta, Tehyltä ja Kepalta. Erityisen illasta teki se, että luennoimisen sijaan koko tilaisuus rakentui rennoille pienryhmäkeskusteluille ja tutustumiselle.

Alumni-ilta, kuva Emilia Hannula Alumni-ilta, kuva Emilia Hannula Alumni-ilta, kuva Emilia Hannula

Kysyntä Coach Caféelle oli ilmeisen suuri. Tilaisuuden ilmoittautumislomake ehti olla auki huhtikuun alussa vain pari tuntia ennen kuin kaikki 30 opiskelijapaikkaa olivat jo täynnä.

Suuren kysynnän vuoksi alumnikoordinaattori Tuomo Kauha uumoili, että toukokuussa järjestetään todennäköisesti myös toinen työelämäilta samalla konseptilla, joten kiinnotuneiden kannattaa seurata silmä kovana Alumnikampuksen sivuja lähiaikoina!

Tilaisuudessa piipahtaneena jäin miettimään, oliskohan Coach Cafén kaltaiselle alumnitapaamiselle kysyntää myös norsulaisten keskuudessa?

Muistan omilta opiskeluajoiltani (joskin eräältä toiselta laitokselta), että jäin  kaipaamaan vaihtoehtoja tutkijan, kääntäjän ja opettajan ammateille, joihin törmäsin jo yliopiston arjessakin. Janosin tietoa työelämästä yliopiston ulkopuolella ja esimerkkejä akateemisen uran vastineeksi.

Niinpä tiistaina mieleeni jäi muhimaan ajatus laitoksen omasta työelämäillasta, jonne kutsuttaisiin norsun alumneja eri aloilta. Kenties järjestöalalta, yrittäjiksi ryhtyneistä tai vaikka teknologiateollisuuteen päätyneistä ― kyllä, tunnen yhden sellaisenkin rohkean fennistin.

Nordican alumnitapaamisessa viime viikolla käsiteltiin samaa teemaa ja kysyttiin Vad kan man bli om man studerar vid Nordica och inte vill bli lärare? Vaan miten on muissa oppiaineissa?

Opiskelijat ja vastavalmistuneet, jos tällainen Norsu Café järjestettäisiin, tulisitteko ja millaisia alumneja haluaisitte tavata?