Laitoksen opiskelijoiden kertomaa

IMG_20150427_095305Ville Parkkonen, tällä hetkellä välivuotta viettävä pohjoismaisten kielten opiskelija (ruotsi toisena kotimaisena kielenä).

Miten päädyit opiskelemaan pohjoismaisia kieliä?

Ajatus kielten opiskelemisesta yliopistotasolla tuntui hyödylliseltä. Ruotsin kielen taitoni on varsinkin kirjoittamisen osalta sujuva, ja lisäksi olen opiskellut pitkään myös saksan kieltä. Mielessä kävi, että yliopisto-opintojen kautta voisin yhdistää eri kielten osaamiseni esimerkiksi aineenopettajan tai kääntäjän ammatissa.

Millainen valintakoe oli?

Valintakokeet olivat kaksiosaiset. Ensimmäiseen, aineistoon pohjautuvaan kokeeseen olin valmistautunut huolellisesti. Kokeiden toinen osa käsitteli kielioppia, ja sitä varten olin kertaillut lähinnä lukioruotsin materiaaleja.

Miltä ensimmäinen opiskeluvuosi tuntui?

Ensimmäinen vuosi oli mielenkiintoinen. Pääasiassa suoritin pääaineen perusopintojen kursseja, jotka käsittelivät muun muassa suomen ja ruotsin kääntämistä, ruotsin kielioppia sekä suomen- ja ruotsinruotsalaista yhteiskuntaa, kulttuuria ja kirjallisuutta. Myös norjan ja islannin kielen opiskelu oli uutta ja kiinnostavaa. Toisaalta ensimmäinen opiskelusyksy jäi mieleen myös aika rankkana ajanjaksona, koska keskittymistä vaativien opintojen ohella tein pitkää päivää töissä. Kevätlukukauden opiskeluaikataulun järjestinkin tarkoituksellisesti vähän kevyemmäksi.

Älä pelkää gradumörköä

Teksti: Tuula Hannola

Ystäväni on tehnyt graduaan jo useamman vuoden. Hän ei oikeastaan halua enää edes puhua gradustaan saati tehdä sitä, se on tabu jonka nimeä ei lausuta ääneen.

Gradusta on tullut mörkö, joka kummittelee päivällä takaraivossa ja öisin unissa. Se saa tirauttamaan itkut aamuisin ja vaipumaan epätoivon valtaan iltaisin. Sitä tuskaillessa menevät lomat ja viikonloput.

Tämä ystäväni ei suinkaan ole ainoa opiskelija, jolle gradu on pitkä ja tuskallinen prosessi, joka ei tunnu koskaan tulevan valmiiksi. Puhutaan graduahdistuksesta. Netti on pullollaan aiheesta kertovia blogeja, artikkeleita ja keskusteluja. Miksi gradu sitten saa ahdistumaan niin, että omaa lopputyötä aletaan jopa vältellä? Aiheesta on esitetty useita teorioita. Vastaukseksi on tarjottu muun muassa graduprosessin pituutta, itsenäisen ja vastuullisen työskentelyn vaikeutta ja yhteiskunnan opiskelijalle asettamia paineita.

Uskon, että ainakin osa ahdistuksesta tulee siitä, kuinka graduun itse suhtautuu. On todella mielenkiintoista, että usein opiskelijat kauhistelevat gradua ja sen tekemisen vaikeutta jo ennen kuin ovat työtä edes aloittaneet. Gradu käsitteenä tuntuu olevan pelottava ja siinä on negatiivinen kaiku.

Mutta entä jos graduprosessiin suhtautuisikin alusta asti innostuneesti ja positiivisella asenteella? Voisiko gradun tekeminen silloin olla myös helppoa ja mukavaa puuhaa? Jos tuskailemisen sijaan käyttäisikin energiansa tekemiseen? Jäisikö graduahdistus tällöin kokonaan kokematta? Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Gradun tekemisen avuksi löytyy paljon oppaita ja sivustoja. Oman kokemukseni pohjalta tärkein vinkki graduaan aloittavalle opiskelijalle on valita aihe, joka itseä aidosti kiinnostaa. Varsinkin tilaustyönä tehtävän gradun ongelma voi olla, ettei aihe ole opiskelijan mielestä tarpeeksi kiinnostava tai hän ei muuten koe sitä omakseen. Valmiista gradusta opiskelijan suoritusotteelle kilahtaa 40 opintopistettä, joten on sanomattakin selvää, että työhön joutuu käyttämään paljon aikaa ja energiaa. Ja kukapa haluaisi kuukausikaupalla työskennellä sellaisen aiheen eteen, joka ei oikeastaan kiinnosta?

Mielestäni on myös todella tärkeää laittaa gradu oikeisiin mittasuhteisiin. Maisteriksi valmistumisen kannalta lopputyö on oleellista saada valmiiksi, mutta muuten gradusta ei riipu opiskelijan loppuelämä tai varsinkaan koko universumin tulevaisuus. On siis turhaa suhtautua graduun kuin se olisi maailman tärkein asia, vaikka siltä voi toisinaan tuntuakin. Joskus kirjoittaminen tökkii, mitään ei saa aikaiseksi tai tulee lannistavaa palautetta. Ei silti kannata vetää itkupotkuraivareita tai vaipua masennuksen synkkiin syövereihin.

Mutta valmiiksi gradu olisi silti joskus saatava. Lukkiutuminen gradun kanssa pimeään koppiin koko kesäksi on melko kyseenalainen keino. Yöuniaankaan ei voi loputtomiin antaa velaksi, ja myös harrastukset ja ihmissuhteet ovat graduntekijän mielenterveyden säilymisen kannalta tärkeitä. Gradulle on siis otettava aikaa arjesta, mutta ei liian isoa palaa kerralla. Elämään tulee mahtua muutakin kuin gradu.

Mukavaa ja aurinkoista kesän alkua kaikille gradun kanssa askarteleville tai sitä suunnitteleville. Paljon onnea myös gradunsa jo tehneille ja keväällä valmistuville maistereille!

Sopiva nimi yritykselle? Apuna lukiolaisten rastilla

Teksti: Terhi Särmäntö, Rebecca Rinneaho ja Lotta Broms

Pääsimme kolmen suomen kielen opiskelijan voimin pitämään yritysnimirastia Etu-Töölön lukion oppilaille, jotka osallistuivat NY 24H -leirille. Oppilaille oli ympäri koulua järjestetty tapahtumapisteitä, rasteja, joilla he kehittivät leirin aikana oman yrityksen alusta loppuun, liikeideasta käytäntöön asti. Meidän rastimme tarkoituksena oli lukiolaisten kanssa yhdessä pohtia, millainen on ylipäätään hyvä yritysnimi ja millainen nimi sopisi kunkin ryhmän ideoimalle yritykselle.

Rastillamme vieraili neljä noin kuuden hengen ryhmää, joista jokaisella oli keksittynä jo liikeidea. Liikeideat olivat innovatiivisia ja toteuttamiskelpoisia, edullinen ja ekologinen polkupyörätaksi, maailman helpoin kuntokeskus, rekassa liikkuva ravintola ja maailmanlaajuinen kahvilaketju, jonka työntekijät voisivat vaihto-opiskelutyyliin vaihdella maata ja kaupunkia. Kahdella ryhmällä nimikin oli melko hyvin jo muotoutunut, kahdella ryhmällä taas nimen keksiminen tuotti hieman päänvaivaa.

Nuorten yrittäjäleirin tunnelma oli leppoisan viikonloppuhenkinen, mutta kuitenkin innostunut. Jokainen pienryhmä innostui alkukankeuden jälkeen pohtimaan kaupallisten nimien mahdollisuuksia ja heikkouksia oman liikeideansa puitteissa. Etu-Töölön yhteiskoulu on muutaman vuoden ajan mahdollistanut lukio-opiskelijoilleen yrittäjyyspainotuksen ja tämän houkuttelemana osa oppilaista saattaa matkata kouluun pitkiäkin matkoja joka päivä. Yrittäjäleiri on osa yrittäjyysopetusta ja kuulemma vuodesta toiseen suosittu. Aiemmin leiriläiset ovat myös yöpyneet koululla kahden leiripäivän välisen yön, mutta siitä on nyttemmin paloturvallisuusmääräysten tiukentumisen myötä luovuttu.

Nuorten yrittäjien kanssa työskenteleminen oli vauhdikasta ja mukavaa. Valmiita nimi-ideoita hiottiin huippuunsa ja nimettömät yritykset alkoivat rastillamme kuumeisesti miettiä vaihtoehtojaan. Mielenkiintoisin huomio omalta kannaltamme oli havaita, kuinka kaikki nuorten omat ideat olivat englanninkielisiä, selvästi kansainvälisille markkinoille suunnattuja ratkaisuja. Toisaalta liikeideoistakin periaatteessa kaikki olivat melko universaaleja.

Kaikki ryhmät suuntasivat nimistö-rastiltamme ilmeisesti yritysnimeä rikkaampana kohti koulun tarjoamaa päivällistä. Oma osuutemme vei siis vain leirin ensimmäisestä päivästä yhden tunnin, kun taas oppilaat jatkoivat vielä koko saman illan ja seuraavan päivän kohti jälkimmäisen leiripäivän loppukaronkkaa.

Laitoksen opiskelijoiden kertomaa

IMG_20150428_105004Maija Penttilä, kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija.

Miten päädyit opiskelemaan suomen kieltä?

Alun perin halusin päästä yliopistoon opiskelemaan jotain kieltä. Suomen kieli ei siis ollut ainoa tai yksiselitteinen vaihtoehto – äidinkielikään ei esimerkiksi kuulunut lempiaineisiini koulussa. Eri opiskeluvaihtoehtoja tutkiessani kuitenkin tajusin, ettei suomen kielen opiskelu ole pelkkää kieliopin ja oikeinkirjoitusnormien pänttäämistä. Niinpä päätin hakea.

Millaista opiskelu on ollut?

Opiskelu yliopistossa on mahtavaa, sillä monissa tapauksissa kursseista voi valita juuri ne itseä kiinnostavat. Tietysti pakolliset kurssit tuntuvat joskus puuduttavilta, mutta lopulta niistäkin oppii paljon. Esimerkiksi Suomi kieliyhteisönä -kurssi – joka kuuluu juurikin pakollisiin suomen kielen perusopintoihin – on jäänyt mieleeni erittäin hyödyllisenä johdatuksena sosiolingvistiikkaan.

Mitä sivuaineita luet ja miksi?

S2-opettajan ammatti kiinnostaa kovasti, joten sivuaineinani ovat vaadittavat kotimainen kirjallisuus sekä aineenopettajan pedagogiset opinnot.

Mitä muuta opiskelijaelämääsi kuuluu?

Olen mukana ESN Uni Helsinki -järjestössä. Järjestämme viikoittain erilaisia tapahtumia Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, joten vapaa-ajan tekemisestä ei ole puutetta. Parasta järjestötoiminnassa on päästä tapaamaan kansainvälisiä ja eri alojen opiskelijoita. Sitä kautta päädyin itse asiassa myös tekeillä olevan kandintyöni aiheeseen, joka käsittelee vaihto-opiskelijoiden kieliasenteita.

Sivuaineet ja oppimisen ilo

Teksti: Juhana Henrikki Harju

Sivuaineiden valinta lienee yksi hankalimmista kysymyksistä, joita opiskeluaikana tulee vastaan. Valtavan tarjonnan keskellä joutuu miettimään, mikä olisi akateemisesti kiinnostavaa ja mikä mahdollisesti ammatillisesti hyödyllistä. Parhaimmillaan nämä osuvat yhteen.

Aloitin suomen kielen pääaineopinnot syksyllä 2013. Silloin minulla oli jo kaksi avoimen yliopiston kautta tehtyä sivuainekokonaisuutta valmiina. Sivuainevalintastressiä minulla ei varsinaisesti ollut, mutta jouduin silti pohtimaan, alanko tahkota opintoja jostain rationaalisella tavalla hyödyllisestä sivuaineesta vai seuraanko älyllisiä intohimoja.

Ainevalintojen tekemiseen ei anneta paljon aikaa. Tutkinnon suorittamisen suhteen odotetaan rivakkaa etenemistä, mutta harvan suunnitelmat ovat täysin selviä vielä toisena opiskeluvuonnakaan. Jos tietää, mihin haluaa erikoistua, voi olla helppoa valita sivuaineeksi jotain omaan erikoisalaan läheisesti liittyvää. Sopiihan esimerkiksi yleinen kielitiede monin tavoin yhteen kielihistoriaan erikoistumisen kanssa.

Toisaalta kukaan meistä ei voi ennalta tietää, mitkä sivuaineet osoittautuvat epäsuorasti hyödyllisiksi. Jokainen akateeminen oppiaine on omanlaisensa näkökulma maailmaan ja antaa uusia ajattelun välineitä. Tätä kautta syntyy uusia näkökulmia ja uusia ideoita — jos ripaus idealismia sallitaan. Emme voi tietää, mitä uusia ajatuksia tulemme tarvitsemaan. Miten voimme tietää, mikä on lopulta hyödyllistä?

Olen itse tutustunut käytännössä erilaisiin sivuaineopintoihin teoreettisesta filosofiasta viestintään ja matematiikasta sukupuolentutkimukseen. Teoreettinen filosofia on myöhemmin yllättänyt hyödyllisyydellään näyttämällä sen pohjan, jolle suuri osa akateemisesta ajattelusta palautuu. Filosofia tarjosi myös oppimisen iloa itseäni kiinnostavien näkökulmien kuten Charles S. Peircen pragmatismin tai Wittgensteinin kielifilosofian myötä.

Kysymykseksi jää, kuinka paljon tiivistahtisissa opinnoissa itse asiassa jää aikaa sen pohtimiseen, mitkä akateemiset alueet oikeasti kiinnostavat eniten. Kiireen ja opiskeluväsymyksen keskellä motivaatio yleissivistyksen laajentamiseen voi myös laskea, kun jo tutkintoon vaadittujen opintojen suoritus syö paljon energiaa ja voimia.

Vaikka jättäisikin aloitetun sivuaineen opinnot muutamaan opintojaksoon, voi kuitenkin olla oppinut paljon. Minulle erityisen avartavia kokemuksia ovat olleet muiden muassa ’Kuoleman estetiikkaa’ -luentosarja, sukupuolentutkimuksen kurssi ’Sukupuoli ja kulttuuri’ ja avoimen yliopiston järjestämä viestinnän johdatuskurssi. Menin näille kursseille hakemaan oivaltamisen iloa, mutta sain myös välineitä kriittiseen ajatteluun.

Laitoksen opiskelijoiden kertomaa

IMG_20150416_135650

Laura Leiskari, suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien kielentutkimuksen linjan fuksiopiskelija. 

Miten päädyit opiskelemaan suomalais-ugrilaisia kieliä?

”Olen aina ollut tosi kiinnostunut kielistä, joten opiskelualan valinta oli sinänsä hyvin helppoa ja luontevaa. Koska valintakokeiden ja sisäänpääsyn vaatimukset olivat ehtineet tulla matkan varrella tutuiksi, myös pääsykokeet sujuivat lopulta ongelmitta. Ne valmistivat myös aika hyvin siihen, mitä itse opiskelu tulee pitämään sisällään.”

Ensimmäinen opiskeluvuotesi alkaa olla lopuillaan. Millaista opiskelu on tähän mennessä ollut?

”Pääaineen perusopinnot ovat olleet pääosin yleisluontoisia johdatuskursseja muun muassa suomalais-ugrilaisiin kieliin, kielentutkimukseen ja kielihistoriaan. Lisäksi olen päässyt opiskelemaan sukukieliä itsessään – tähän mennessä unkaria sekä pohjoissaamea. Erityisen kivaa on ollut pohjoissaamen oppiminen. Paitsi että opetus on ollut innostavaa, myös kieli itsessään tuntuu kiehtovalta ja tarjoaa sopivasti haasteita.”

Millaisiin tehtäviin haluaisit tulevaisuudessa työllistyä?

”Tällä hetkellä haaveena olisi työskennellä viestinnän parissa esimerkiksi toimittajana tai jonkin yrityksen tiedottajana. Tämä mielessäni aionkin lukea viestintää Avoimessa yliopistossa kesäopintoina.”

Putkinotkon opiskelijaseminaari

(Esitteen kansi: Laura Soini)

Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa järjestettiin lauantaina 11.4. ensimmäistä kertaa Putkinotko Ry:n eli kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden opiskelijaseminaari. Siellä alan opiskelijat pääsivät esittelemään kandidaatintutkielmiensa ja pro gradu -töidensä tutkimusaiheita.

Seminaari 11.4._kollaasi

Seminaari viriteltiin käyntiin Vesa Haapalan alkupuheella, jossa sivuttiin niin kirjallisuudentutkimuksen tämänhetkistä tilaa kuin mahdollisia tulevaisuudennäkymiäkin. Siitä siirryttiin opiskelijoiden omia tutkimusaiheita valottaviin puheenvuoroihin, jotka luonnollisesti vaihtelivat laidasta laitaan. Päivän aikana kuultiin esimerkiksi kaupungin rakentumisesta Ilpo Tiihosen lastenrunoissa, yhdeksäsluokkalaisten suhteesta kaunokirjallisuuteen sekä metalyyrisyydestä ja modernismista Eila Kivikk’ahon runokokoelmassa.

Seminaarin ohjelma kokonaisuudessaan on nähtävissä täällä.