Kategoria: Yleinen

Julkaistu

Sivuaineet ja oppimisen ilo

Teksti: Juhana Henrikki Harju

Sivuaineiden valinta lienee yksi hankalimmista kysymyksistä, joita opiskeluaikana tulee vastaan. Valtavan tarjonnan keskellä joutuu miettimään, mikä olisi akateemisesti kiinnostavaa ja mikä mahdollisesti ammatillisesti hyödyllistä. Parhaimmillaan nämä osuvat yhteen.

Aloitin suomen kielen pääaineopinnot syksyllä 2013. Silloin minulla oli jo kaksi avoimen yliopiston kautta tehtyä sivuainekokonaisuutta valmiina. Sivuainevalintastressiä minulla ei varsinaisesti ollut, mutta jouduin silti pohtimaan, alanko tahkota opintoja jostain rationaalisella tavalla hyödyllisestä sivuaineesta vai seuraanko älyllisiä intohimoja.

Ainevalintojen tekemiseen ei anneta paljon aikaa. Tutkinnon suorittamisen suhteen odotetaan rivakkaa etenemistä, mutta harvan suunnitelmat ovat täysin selviä vielä toisena opiskeluvuonnakaan. Jos tietää, mihin haluaa erikoistua, voi olla helppoa valita sivuaineeksi jotain omaan erikoisalaan läheisesti liittyvää. Sopiihan esimerkiksi yleinen kielitiede monin tavoin yhteen kielihistoriaan erikoistumisen kanssa.

Toisaalta kukaan meistä ei voi ennalta tietää, mitkä sivuaineet osoittautuvat epäsuorasti hyödyllisiksi. Jokainen akateeminen oppiaine on omanlaisensa näkökulma maailmaan ja antaa uusia ajattelun välineitä. Tätä kautta syntyy uusia näkökulmia ja uusia ideoita — jos ripaus idealismia sallitaan. Emme voi tietää, mitä uusia ajatuksia tulemme tarvitsemaan. Miten voimme tietää, mikä on lopulta hyödyllistä?

Olen itse tutustunut käytännössä erilaisiin sivuaineopintoihin teoreettisesta filosofiasta viestintään ja matematiikasta sukupuolentutkimukseen. Teoreettinen filosofia on myöhemmin yllättänyt hyödyllisyydellään näyttämällä sen pohjan, jolle suuri osa akateemisesta ajattelusta palautuu. Filosofia tarjosi myös oppimisen iloa itseäni kiinnostavien näkökulmien kuten Charles S. Peircen pragmatismin tai Wittgensteinin kielifilosofian myötä.

Kysymykseksi jää, kuinka paljon tiivistahtisissa opinnoissa itse asiassa jää aikaa sen pohtimiseen, mitkä akateemiset alueet oikeasti kiinnostavat eniten. Kiireen ja opiskeluväsymyksen keskellä motivaatio yleissivistyksen laajentamiseen voi myös laskea, kun jo tutkintoon vaadittujen opintojen suoritus syö paljon energiaa ja voimia.

Vaikka jättäisikin aloitetun sivuaineen opinnot muutamaan opintojaksoon, voi kuitenkin olla oppinut paljon. Minulle erityisen avartavia kokemuksia ovat olleet muiden muassa ’Kuoleman estetiikkaa’ -luentosarja, sukupuolentutkimuksen kurssi ’Sukupuoli ja kulttuuri’ ja avoimen yliopiston järjestämä viestinnän johdatuskurssi. Menin näille kursseille hakemaan oivaltamisen iloa, mutta sain myös välineitä kriittiseen ajatteluun.

Julkaistu

Den första sommardagen

Text och foto: Helga Hilmisdóttir

Idag firar man på Island den första sommardagen eller sumardagurin fyrsti som den heter på Isländska. Detta är en mycket gammal tradition som omtalas redan i Islands äldsta bevarade lagbok, Grågås. Förr i tiden firade man dagen genom att äta god mat, ta ledigt från sitt vanliga arbete och använda tiden istället på symboliska utomhussysslor och lek.

Första sommardagen infaller alltid på en torsdag och denna dag har många ledigt på Island. En del människor stiger upp tidigt för att delta i den traditionella sommargudtjänsten som ordnas i samarbete med Scouterna. Efter lunch ordnas sedan parader och program på stan. Tyvärr brukar det ofta vara kallt just den här dagen, men som tur är anser man det vara ett bra tecken om vinter och sommar ”fryser ihop”. Minusgrader natten mellan onsdag och torsdag betyder att sommaren blir varm och skön.

sumardagurinn fyrsti

Det är vanligt att barn får en liten sommargåva av sina föräldrar, t.ex. ett hopprep, en studsboll eller andra leksaker som man kan leka med utomhus. Sommargåvan är en mycket gammal tradition som nämns i handskrifterna redan under 1500-talet.

Gleðilegt sumar!

Julkaistu

Tutkimusta ja kenttätöitä tieteidenvälisesti

Humanistisessa tiedekunnassa kannustetaan yhteistyöhön laitosten ja oppiaineiden välillä. Konkreettisesti yhteistyötä auttaa tiedekunnan tulevaisuusrahasto, josta jaetaan vuosittain määrärahoja tutkijoiden hankkeille. Vuodeksi 2014 onnistuimme saamaan tällaisen rahoituksen suomen kielen ja arkeologian tutkijoiden väliseen hankkeeseen ”Merellisen Helsingin historiaa paikannimistön ja arkeologian näkökulmasta”.

Mistä asukkaat Helsingin saaristoon tulivat? Ja milloin? Puhuttiinko alueella ensin suomea ja sitten ruotsia? Millaisia elinkeinoja harjoitettiin? Esimerkiksi näihin kysymyksiin hankkeessa on haettu vastauksia. Lähteinä ja metodeina ovat sekä arkelogian että kielen- ja ennen kaikkea nimistöntutkimuksen aineistot ja lähtökohdat. Hankkeen vetäjinä ovat arkeologian professori Mika Lavento ja minä, suomen kielen yliopistonlehtori Terhi Ainiala.

Ensimmäinen vuosi kului lähinnä peruskartoitusta tehdessä. Tästä työstä vastasivat lähinnä hankkeen harjoittelijat, suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten opiskelija Marika Luhtala ja arkeologian opiskelija Annukka Debenjak. He hankkivat käsiinsä vanhat ja nykyiset alueen kartat, aiemmat tutkimukset ja asiakirjat. Loppuraporteista tuli komeita tietopaketteja.

Konkreettisesti kentällekin päästiin, kun hankkeen väki tutustui Vallisaareen ja Vartiosaareen ja etsi varhaisen asutuksen jälkiä. Kenttätöitä jatketaan tänä keväänä, kun Marika, Annukka ja hankkeen tutkija, arkeologi Paula Kouki, lähtevät Villinkiin. Kenttätöitä voit seurata hankkeen blogissa.

Hankkeen harjoittelijat ovat tehneet töitä yhdessä. He ovat istuneet yhdessä arkistoissa ja kirjastoissa ja samonneet saarissa. He ovat tarkastelleet samoja aineistoja oman tieteenalansa näkökulmista ja tehneet sellaisia löytöjä, joihin kumpikaan ei olisi yksin päässyt. He ovat myös oppineet esitelmän ja luentojen rakentamista ja artikkelin kirjoittamista yhdessä, monitieteisesti.

Tänä vuonna yhteistyötä jatketaan osin Opettajien akatemian rahan turvin. Tieteidenvälisyyttä, tieteellisiä konferensseja ja toisaalta kaikille avoimen näyttelyn rakentamista, kenttätöitä ja oma blogi – kaikkea tätä tehdään. Yhdessä ja toisiltamme oppien.

Terhi Ainiala

 

 

Julkaistu

Nimikilpailun satoa

Laitoksemme uudelle blogille on viime viikkoina etsitty sopivaa – toisin sanoen vetävää, kuvaavaa ja kolmella kielellä toimivaa – nimeä. Ei aivan yksinkertainen tehtävä! Nyt tämä haastava tavoite on kuitenkin täyttynyt ja lopputulos nähtävillä blogin paraatipaikalla.

Kolmihenkinen raatimme kerääntyi kokoamaan yhteen 23.3. päättyneen nimikilpailun satoa. Tässä muutamia kilpailun poikimia nimiehdotuksia: Kielen päällä / På tungan / On the tip of NORSU’s tongue; Linguanor; Norsublogi; Scandugric news; Tarinoita Pohjolasta; Universum.

Laitoksemme nimeen viittaavat, pariinkin otteeseen mainitut Norsublogi-ehdotukset veivät lopulta voiton ja inspiroivat myös jatkojalostukseen. Tiimimme ideoimaan Bloggaava norsu -nimeen päädyttiin loppujen lopuksi muutamastakin eri syystä. Nimi kertoo ensinnäkin varsin osuvasti siitä, mistä blogissa oikeastaan on kyse; Bloggaavaan norsuun voivat tarpeen mukaan samastua niin äänensä kuuluviin saavat laitoksen tutkijat, opiskelijat kuin henkilökuntakin. Lisäksi nimi on ytimekkyydessään helposti muistettava ja toimii moitteetta laitoksemme kolmella kielellä. Eikä myöskään sovi vähätellä nimen mahdollistamia kuvitus-, lempinimi- ja maskottivaihtoehtoja – norsu on sympaattinen eläin!

Kiitokset kaikille nimikilpailuun vastanneille! Osallistuneiden kesken arvottiin neljä kahden leffalipun pakettia ja voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse.

Julkaistu

Oppimista kahdella kielellä

Helsingin yliopistolla on uudistetut kieliperiaatteet, joiden mukaan yliopisto on rennosti kolmekielinen. Periaatteet antavat opiskelijoille ja henkilöstölle tarpeellisia ohjeita ja linjauksia siitä, kuinka etenemme kohti toimivaa monikielisyyttä.

Oma Norsu-laitoksemme on jo noudattanut monia näistä linjauksista.

Toimimme rinnakkaiskielisesti, ja toisinaan reseptiivistä monikielisyyttä noudattaen. Kieliperiaatteet antavatkin muuten myös hyödyllisiä määrittelyjä erilaisille monikielisyyksille. Sieltä voi katsoa, mitä se rinnakkaiskielisyys täsmällisesti tarkoittaa.

Oma tutkimusalueeni nimistöntutkimus kantaa laitoksessamme komeasti NORSU1-tunnusta. Se tarkoittaa sitä, että nimistöntutkimus on kaikille laitoksen kieliaineille yhteinen tutkimusalue, jonka kurssit ja muut suoritukset saavat tuon saman koodin. Nimistöstä kiinnostunut opiskelija löytää esimerkiksi Weboodista näin NORSU1-haulla laitoksen kaikki nimistökurssit ja -tentit ja voi sisällyttää kaikki sellaiset halutessaan opintoihinsa. Suomen kielen tai suomalais-ugrilaisten kielten opiskelija voi osallistua pohjoismaisten kielten nimistökurssille ja päinvastoin. Kurssisuoritukset saa tehdä omalla äidinkielellään, vaikka opetus ei sitä olisi.

Minulla on paraikaa Onomastiikan klassikoita -niminen kurssi, jolla osa opiskelijoista on pohjoismaisten kielten opiskelijoita ja äidinkieleltäänkin ruotsinkielisiä. Kurssilla tehdään töitä paljolti pienryhmissä, ja ruotsinkieliset opiskelijat pitävät esitelmänsä ja kirjoittavat raporttinsa ruotsiksi. Juuri viime viikolla meillä oli ohjelmassa ruotsinkielinen esitys. Kysyin kaikilta, oliko esitystä helppo ymmärtää. Osa nyökytteli tyytyväisenä ja totesi, että helpompi kuin osasi odottaa. Osa taas puisteli päätään, että ei ollut.

Ruotsin kieli on osalle opiskelijoista hieman pelottava asia. Sitä ei välttämättä ole käytetty lukion jälkeen. Yliopistossa ja varsinkin omalla laitoksellamme ruotsi on kuitenkin melko arkipäiväinen asia.

Tai ainakin voisi olla. Tähän yritän opiskelijoitakin rohkaista. ”Eikö ole hienoa, että pääsee oppimaan myös ruotsiksi ja itsekin ruotsia halutessaan käyttämään, turvallisessa ympäristössä. Kun käsiteltävät asiat vielä ovat tuttuja, on kielen omaksuminen helpompaa.”

Uskon, että jo tällä kurssilla – ja viimeistään seuraavilla – suomen ja ruotsin rinnakkaisuus on luontevampaa ja arkipäiväisempää. Suomen kielen opiskelija voi saada vahvistuneen ruotsin kielen taidon ja vallankin lisääntyneen luottamuksen käyttää kieltä. Siinähän ne tulevat näppärästi kaupan päälle, melkein huomaamatta!

Terhi Ainiala

Julkaistu

Tiellä valaistumiseen – fennistifuksit kertovat, millaista on opiskelu Norsulla

Lukuvuoden ensimmäinen puolisko alkaa olla paketissa, ja uusien opiskelijoiden fuksivuosi on edennyt puolen välin yli. Kolme suomen kielen fuksia kertoi tunnelmiaan ensimmäisen lukukauden jälkeen.

Fuksihaastattelu_kuvaaja_Jenni_Neuvonen

Riikka Närvänen, Suvi Vierula ja Emilia Hutri päätyivät fennistiopiskelijoiksi kukin eri reittiä. Närvänen, 20, kertoo pitäneensä yhden välivuoden ja pohtineensa sen aikana läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, joita maailmasta löytyy.

– Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa, ympäristötieteet ja suomen kieli, ja hain niihin molempiin. Ympäristötieteisiin en päässyt, mutta suomen kieleen pääsin, joten tulin tänne. En halunnut toista välivuotta, hän kertoo.

Vierula, 29, puolestaan on alanvaihtaja. Hänellä on ennestään jo yksi korkeakoulututkinto sekä monta työvuotta takana. Suomen kieli nousi selkeäksi alavaihtoehdoksi jo muutama vuosi sitten, ja nyt Vierula päätti hakea.

– Pääsin suomen kieleen sisään sekä Helsingin että Turun yliopistoon, ja Helsinki vei voiton, hän kuvailee.

Hutrille, 20, suomen kieli puolestaan oli toinen hakuvaihtoehto. Ensisijaisesti hän haki valtsikaan, mutta piti suomen kieltä hyvänä kakkosvaihtoehtona. Paikka valtsikaan ei auennut, joten Hutrista tuli suomen kielen fuksi.

Suomen kielen opiskelijat tuntuvat jakautuvan melko selkeästi ainakin kolmeen eri ryhmään: niihin, jotka eivät missään nimessä aio opettajaksi, niihin, jotka pitävät opettajan ammattia mahdollisena ja käyvät pedagogiset opinnot varmuuden vuoksi, sekä niihin, joille opettajuus on selkeä valinta heti alusta alkaen.

Närvänen ja Hutri kuuluvat ensimmäiseen ryhmään, vastaus kysymykseen aikovatko he opettajiksi, on järkähtämätön ”En”. Vierula puolestaan on ainakin toistaiseksi sitä mieltä, että hänestä tulee opettaja.

Tässä vaiheessa lukuvuotta fukseilla on jo lähestulkoon kaikki suomen kielen peruskurssit takana. Parhaiten heille on näiltä kursseilta jäänyt mieleen opettajien käyttämiä esimerkkitapauksia:

– Keripukki, Kalle ja puuro, vastaa Närvänen. Hän kertoo selvinneensä syntaksista Tapani Kelomäen esimerkkien avulla.

Hutrikaan ei mieti vastaustaan kauaa.

– De Saussure ja Susanna Shoren vesinokkaeläintapaukset, hän toteaa varmasti.

Vierula puolestaan nostaa esille syntaksin kurssin harjoitustentissä olleen tehtävänannon: ”Ei välttämättä löydy yhtä oikeaa vastausta tai vastausta ollenkaan, sellaista on elämä.”

Vierula kertoo peruskursseilla myös huomanneensa, että on selvästi valinnut oikean alan.

– On ollut mielenkiintoista päästä avaamaan syvemmin niitä asioita, joista pääsykoekirjoissa vasta raapaistiin pintaa. Vaikka tulee tosi paljon uutta ja vaikeatakin asiaa kerralla, niin niiden asioiden oivaltamisesta ja oppimisesta tulee ihan mahtava fiilis, hän kuvailee.

Fuksisyksyssä kaikkien mielestä hauskinta ovat olleet erilaiset tapahtumat sekä oheistoiminta ylipäätään. Närvänen nostaa esille myös ihmiset. Hän sanoo, että etukäteen voisi helposti luulla suomen kielen opiskelijoiden olevan vain joitain tanttoja, mutta oikeasti he ovatkin hauskoja tyyppejä. Tapahtumista Närvänen mainitsee fukseille järjestetyt Norsun olympialaiset, mutta kehuu kaikkea toimintaa ja kokoontumista ylipäätään.

Hutri nostaa esille erityisesti jo syyskuun alussa pidetyn kaupunkisuunnistuksen eli Ällistyttävän Rallin, jossa fuksit tutustutettiin kampusalueeseen Amazing Racen hengessä.
Vierula puolestaan mainitsee yksittäisenä hauskana tapahtumana Siulan lokakuiset fuksisitsit, jotka tänä vuonna järjestettiin teemalla ”Kauniit ja rikkaat”. Muutenkin kaikki teemabileet ovat olleet hänestä mukavia, esimerkiksi Siulan marraskuun alussa järjestämät Millennium-bileet, joissa jännitettiin uuden vuosituhannen vaihtumista.

Fukseilla on nyt yksi lukukausi takana, mutta monta vielä edessä. Niinpä onkin paikallaan kysyä, mitä he tulevilta yliopistovuosiltaan odottavat.

– Että valaistun ja löydän tien, Närvänen toteaa ja lisää perään vielä odottavansa myös hyviä kontakteja.

Hutri on samoilla linjoilla, hän odottaa tulevien yliopistovuosiensa aikana viisastuvansa sekä löytävänsä jonkinlaista selkeyttä ja suuntaa.

Oman suunnan löytäminen on mielessä Vierulallakin:

– Toivon, että löydän oman tieni ja selkeät omat kiinnostuksen kohteeni. Odotan hyviä ihmissuhteita ja kokemuksia. Toivon löytäväni itseni myös Siulan toiminnasta.

Lempikieli-ilmiö osoittautuu vaikeaksi kysymykseksi, mutta hetken pohdinnan jälkeen kaikki löytävät kuitenkin oman vastauksensa.

– Potentiaali, Hutri toteaa lyhyesti ja ytimekkäästi.

– Potentiaali on paras! Närvänen komppaa heti perään, mutta vastauksekseen hän valitsee kuitenkin uusien sanojen keksimisen ja modaalisuuden.

Vierulan suosikkeja puolestaan ovat mahdollisimman pitkät yhdyssanat ja kaikki kielen homonymia.

Kuva ja teksti Jenni Neuvonen.