Älä pelkää gradumörköä

Teksti: Tuula Hannola

Ystäväni on tehnyt graduaan jo useamman vuoden. Hän ei oikeastaan halua enää edes puhua gradustaan saati tehdä sitä, se on tabu jonka nimeä ei lausuta ääneen.

Gradusta on tullut mörkö, joka kummittelee päivällä takaraivossa ja öisin unissa. Se saa tirauttamaan itkut aamuisin ja vaipumaan epätoivon valtaan iltaisin. Sitä tuskaillessa menevät lomat ja viikonloput.

Tämä ystäväni ei suinkaan ole ainoa opiskelija, jolle gradu on pitkä ja tuskallinen prosessi, joka ei tunnu koskaan tulevan valmiiksi. Puhutaan graduahdistuksesta. Netti on pullollaan aiheesta kertovia blogeja, artikkeleita ja keskusteluja. Miksi gradu sitten saa ahdistumaan niin, että omaa lopputyötä aletaan jopa vältellä? Aiheesta on esitetty useita teorioita. Vastaukseksi on tarjottu muun muassa graduprosessin pituutta, itsenäisen ja vastuullisen työskentelyn vaikeutta ja yhteiskunnan opiskelijalle asettamia paineita.

Uskon, että ainakin osa ahdistuksesta tulee siitä, kuinka graduun itse suhtautuu. On todella mielenkiintoista, että usein opiskelijat kauhistelevat gradua ja sen tekemisen vaikeutta jo ennen kuin ovat työtä edes aloittaneet. Gradu käsitteenä tuntuu olevan pelottava ja siinä on negatiivinen kaiku.

Mutta entä jos graduprosessiin suhtautuisikin alusta asti innostuneesti ja positiivisella asenteella? Voisiko gradun tekeminen silloin olla myös helppoa ja mukavaa puuhaa? Jos tuskailemisen sijaan käyttäisikin energiansa tekemiseen? Jäisikö graduahdistus tällöin kokonaan kokematta? Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Gradun tekemisen avuksi löytyy paljon oppaita ja sivustoja. Oman kokemukseni pohjalta tärkein vinkki graduaan aloittavalle opiskelijalle on valita aihe, joka itseä aidosti kiinnostaa. Varsinkin tilaustyönä tehtävän gradun ongelma voi olla, ettei aihe ole opiskelijan mielestä tarpeeksi kiinnostava tai hän ei muuten koe sitä omakseen. Valmiista gradusta opiskelijan suoritusotteelle kilahtaa 40 opintopistettä, joten on sanomattakin selvää, että työhön joutuu käyttämään paljon aikaa ja energiaa. Ja kukapa haluaisi kuukausikaupalla työskennellä sellaisen aiheen eteen, joka ei oikeastaan kiinnosta?

Mielestäni on myös todella tärkeää laittaa gradu oikeisiin mittasuhteisiin. Maisteriksi valmistumisen kannalta lopputyö on oleellista saada valmiiksi, mutta muuten gradusta ei riipu opiskelijan loppuelämä tai varsinkaan koko universumin tulevaisuus. On siis turhaa suhtautua graduun kuin se olisi maailman tärkein asia, vaikka siltä voi toisinaan tuntuakin. Joskus kirjoittaminen tökkii, mitään ei saa aikaiseksi tai tulee lannistavaa palautetta. Ei silti kannata vetää itkupotkuraivareita tai vaipua masennuksen synkkiin syövereihin.

Mutta valmiiksi gradu olisi silti joskus saatava. Lukkiutuminen gradun kanssa pimeään koppiin koko kesäksi on melko kyseenalainen keino. Yöuniaankaan ei voi loputtomiin antaa velaksi, ja myös harrastukset ja ihmissuhteet ovat graduntekijän mielenterveyden säilymisen kannalta tärkeitä. Gradulle on siis otettava aikaa arjesta, mutta ei liian isoa palaa kerralla. Elämään tulee mahtua muutakin kuin gradu.

Mukavaa ja aurinkoista kesän alkua kaikille gradun kanssa askarteleville tai sitä suunnitteleville. Paljon onnea myös gradunsa jo tehneille ja keväällä valmistuville maistereille!

Muoto-opin arkiston teehetken tunnelmia

Keskiviikkona 6.5. järjestettiin kevään viimeinen opiskelijoiden ja opettajien yhteinen teehetki. Henkilökunnan ja opiskelijat yhdistävä tapahtuma on luonteeltaan rento ja vapaamuotoinen, ja se pidetään kerran kuukaudessa keskiviikkoiltapäivisin Muoto-opin arkistossa. Vaikka järjestäjät vaihtuvat, tapahtuman tarkoitus säilyy.

IMG_20150506_183602 (1)Lukuvuoden viimeinen teehetki oli tavallisesta poikkeava sikäli, että teen ja kahvin lisäksi tarjolla oli myös kevyttä tietokirjallista ohjelmaa; tarkoituksena oli kerääntyä ryhmittäin keskustelemaan valikoiduista teoksista. Yhdellä pisteellä pohdiskeltiin esimerkiksi Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -teoksen tyyliä.

Alkavan kesän kunniaksi esillä oli myös joukko tietokirjallisuutta, josta osanottajat saivat valita haluamansa teoksen kirjakokoelmiinsa.

Kirja ja blogi: sama aihe – eri funktio, eri esitystapa

Teksti: Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa, yliopistonlehtori Toini Rahtu ja tohtorikoulutettava Elina Vitikka.

Kuka lukee tietokirjoja, kun on nopeampiakin tapoja saada tietoa? Kuka jaksaa kirjoittaa kirjoja, kun asiansa saa nopeamminkin maailmalle? Kirjoittaja voi naputella blogin tai tviitin ja lukija saa hetkessä pienellä vaivalla saman tiedon. Vai saako?

Tutkimme pitkien ja lyhyiden tekstien tehtäviä, yhtäläisyyksiä ja eroja. Blogit, lehtiartikkelit ja tviitit ovat nopeita ja lyhyitä. Blogien etuna on myös vuorovaikutteisuus ja kontakti: lukija voi kommentoida ja osallistua keskusteluun. Kirjoittaja puolestaan saa palautetta ja aineksia seuraavaan blogitekstiinsä.

Kirjat taas ovat hitaita ja pitkiä – ja yksisuuntaisia. Moni kirjoittaja ei juuri koskaan kuule lukijoistaan ja heidän reaktioistaan mitään.

Blogit, samoin kuin painettujen lehtien kolumnitkin, ovat kiinni tässä päivässä. Kirjoittaja saattaa ottaa vauhtia juuri kirjoitushetkellä ilmassa olevasta keskustelusta ja kytkeä sanottavansa siihen. Kun kirjoittaa kirjan, ei voi elää hetkessä, sillä lukija voi löytää kirjan vuosienkin päästä; ”viimeaikainen keskustelu” tai ”äskettäinen uutinen” ei ole relevantti viittaus.

Blogeissa on mahdollista käyttää digitaalisen maailman keinoja: omaan suppeaankin puheenvuoroon voi linkkien avulla liittää taustoja ja lisänäkökohtia ja siten monipuolistaa sanottavaansa. Kirjoittaja säästää kyllä vaivaansa, mutta entä lukija? Lukiessaan yleistajuiseksi tarkoitettua blogia hän saattaa linkin kautta päätyä etsimään yksittäisen väitteen perusteluja suuresta joukosta tieteellisiä artikkeleita. Aivan varmasti perustelut ovat niissä, mutta melkoisen vaivan takana. Toki lukijakunnassa on niitäkin, jotka hyötyvät linkkiviidakosta.

Kirjan kirjoittajan on puolestaan upotettava perustelut omaan tekstiinsä joko sitaattien tai epäsuoran kerronnan keinoin. Kirja muodostaa siten kokonaisuuden, jossa kirjoittaja sulattaa ajatuksia eri lähteistä ja hallitsee kokonaisuutta ohjaamalla lukijan huomiota.

Blogit ja kirjat ovat kuitenkin monin tavoin kytköksissä toisiinsa. Moni tietokirjailija käyttää blogia sormiharjoitteluun tai raakatyöskentelyyn, sillä ideoita voi kypsytellä kirjoittamalla niistä nopeita puheenvuoroja. Jos blogitekstistä vielä tulee palautetta, saa siitä ehkä ajatuksia aiheen jatkokäsittelyyn. Moni kirjoittaja kuvaa kirjoittamista välttämättömäksi ajatusten kehittelyssä: kirjoitan, jotta tietäisin, mitä ajattelen.

Esitystavat, kieli, tyyli ja sanontakin elävät eri alustoilla omaa elämäänsä. Yleensä kirja on muodollisempi; blogi puolestaan on mielenkiintoinen sekoitus puhutun kielen tuttavallisuutta ja kirjallisen ilmaisun etäisyyttä. Kielen piirteistä esitämme myöhemmin lisää havaintoja.

Kun kirja on valmis, sen ajatuksia voi kritisoida tai levittää blogien avulla. Kirjoittajien ohella kirjabloggarit tekevät kirjoja tunnetuiksi ja vauhdittavat kirjakeskustelua.

Olemme nyt alkuvuoden aikana alkaneet tarkastella ravitsemusaiheisten blogien ja kirjojen esitystapoja ja olemusta. Elina tekee aiheesta väitöskirjaa, ja Pirjo ja Toini ohjaavat.

Terveisin,
Pirjo Hiidenmaa
Toini Rahtu
Elina Vitikka

Sopiva nimi yritykselle? Apuna lukiolaisten rastilla

Teksti: Terhi Särmäntö, Rebecca Rinneaho ja Lotta Broms

Pääsimme kolmen suomen kielen opiskelijan voimin pitämään yritysnimirastia Etu-Töölön lukion oppilaille, jotka osallistuivat NY 24H -leirille. Oppilaille oli ympäri koulua järjestetty tapahtumapisteitä, rasteja, joilla he kehittivät leirin aikana oman yrityksen alusta loppuun, liikeideasta käytäntöön asti. Meidän rastimme tarkoituksena oli lukiolaisten kanssa yhdessä pohtia, millainen on ylipäätään hyvä yritysnimi ja millainen nimi sopisi kunkin ryhmän ideoimalle yritykselle.

Rastillamme vieraili neljä noin kuuden hengen ryhmää, joista jokaisella oli keksittynä jo liikeidea. Liikeideat olivat innovatiivisia ja toteuttamiskelpoisia, edullinen ja ekologinen polkupyörätaksi, maailman helpoin kuntokeskus, rekassa liikkuva ravintola ja maailmanlaajuinen kahvilaketju, jonka työntekijät voisivat vaihto-opiskelutyyliin vaihdella maata ja kaupunkia. Kahdella ryhmällä nimikin oli melko hyvin jo muotoutunut, kahdella ryhmällä taas nimen keksiminen tuotti hieman päänvaivaa.

Nuorten yrittäjäleirin tunnelma oli leppoisan viikonloppuhenkinen, mutta kuitenkin innostunut. Jokainen pienryhmä innostui alkukankeuden jälkeen pohtimaan kaupallisten nimien mahdollisuuksia ja heikkouksia oman liikeideansa puitteissa. Etu-Töölön yhteiskoulu on muutaman vuoden ajan mahdollistanut lukio-opiskelijoilleen yrittäjyyspainotuksen ja tämän houkuttelemana osa oppilaista saattaa matkata kouluun pitkiäkin matkoja joka päivä. Yrittäjäleiri on osa yrittäjyysopetusta ja kuulemma vuodesta toiseen suosittu. Aiemmin leiriläiset ovat myös yöpyneet koululla kahden leiripäivän välisen yön, mutta siitä on nyttemmin paloturvallisuusmääräysten tiukentumisen myötä luovuttu.

Nuorten yrittäjien kanssa työskenteleminen oli vauhdikasta ja mukavaa. Valmiita nimi-ideoita hiottiin huippuunsa ja nimettömät yritykset alkoivat rastillamme kuumeisesti miettiä vaihtoehtojaan. Mielenkiintoisin huomio omalta kannaltamme oli havaita, kuinka kaikki nuorten omat ideat olivat englanninkielisiä, selvästi kansainvälisille markkinoille suunnattuja ratkaisuja. Toisaalta liikeideoistakin periaatteessa kaikki olivat melko universaaleja.

Kaikki ryhmät suuntasivat nimistö-rastiltamme ilmeisesti yritysnimeä rikkaampana kohti koulun tarjoamaa päivällistä. Oma osuutemme vei siis vain leirin ensimmäisestä päivästä yhden tunnin, kun taas oppilaat jatkoivat vielä koko saman illan ja seuraavan päivän kohti jälkimmäisen leiripäivän loppukaronkkaa.

ÍSLEX – en isländsk-skandinavisk ordbok på nätet

Text och bilder Helga Hilmisdóttir.

Sedan 2013 har Helsingfors universitet varit involverad i utarbetandet av den isländsk-skandinaviska ordboken Íslex. Ordboken är webbaserad och finns gratis tillgänglig för alla. Ordboken hittar du på webbadressen www.islex.is och den kan användas i smarttelefoner och på pekplattor.

Íslex är en flerspråkig ordbok där målspråken utgörs av danska, nynorska, norskt bokmål, svenska, färiska och snart även finska. Den isländska databasen består av 50 000 uppslagsord. Uppslagsorden representerar modern isländska men bland orden kan också hittas några vanliga arkaismer, poetiska uttryck och terminologi. Bild 1 visar hur ett enkelt uppslagsord ser ut i Íslex.

Pannkaka
Uppslagsordet pönnukaka

För varje uppslagsord finns det en ljudfil där användaren kan höra ordet uttalat (klicka på framburður) och det finns länkar till den isländska böjningsdatabasen Beyging íslensks nútímamáls (klicka på beyging).

Böjningen av pönnukaka enligt Beygingarlýsing íslensks nútímamáls
Böjningen av pönnukaka enligt Beygingarlýsing íslensks nútímamáls

Förutom vanliga uppslagsord innehåller Íslex omkring 10 000 fasta och halvfasta fraser och 32 000 exempel. För studenter i finska och nordiska språk som vill jämföra fasta fraser kan ordboken vara en bra resurs.

Uppslagsordet skyrta
Uppslagsordet skyrta

Arbetet med den finska översättningen har gått snabbt. Förhoppningsvis finns den finska versionen på nätet redan våren 2017.

Kirjasuomen kurssi päättyi posterinäyttelyyn

Teksti ja kuvat Hanna Lappalainen.

Suomen kielen aineopintoihin kuuluu kokonaisuus, jonka aikana perehdytään suomen kielen vaiheisiin aina 1500-luvulta 1800-luvun lopulle, jolloin suomen kieli alkoi muotoutua nykyiseen asuunsa. Kurssin aikana mm. harjoitellaan lukemaan Agricolan aikaisia tekstejä, perehdytään Ruotsin vallan ajan tekstilajeihin ja paneudutaan 1800-luvun kielikiistoihin.

Kirjasuomen kehitystä opiskeltiin tänä keväänä kolmessa ryhmässä Hanna Lappalaisen, Taru Nordlundin ja Tiina Ruskeepään johdolla. Kaikki ryhmät osallistuivat humanistisen tiedekunnan rahoittamaan iPad-kokeiluun. Laitteista oli iloa esimerkiksi digitaalisten aineistojen käytössä. Toinen tämän vuoden erityisyys oli teatteriretki, sillä D. E. D. Europaeuksesta kertova näytelmä sopi loistavasti kokonaisuuteen.

Perinteiseen tapaan kurssi huipentui toissa viikolla opiskelijoiden toteuttamaan posterinäyttelyyn, jossa kukin oli vuorollaan esittelijän ja kuulijan roolissa.

1)Mari Harri kertoo 1800-luvulla käydystä etunimikeskustelusta. Kansallisuusaatteen hengessä haluttiin, että myös viralliset nimet ovat supisuomalaisia.
Mari Harri kertoo 1800-luvulla käydystä etunimikeskustelusta. Kansallisuusaatteen hengessä haluttiin, että myös viralliset nimet ovat supisuomalaisia.
2)Kristiina Kurki esittelee ryhmänsä posteria, jossa Suomen Lääkäriseurassa käyty kielikiista on puettu pelin muotoon.  Pelin ”pahikset” eivät luottaneet suomeen lääketieteen kielenä, kun taas ”hyviksistä” löytyi niitä, jotka rohkenivat kokeilla ja julkaista tutkimusta suomeksi.
Kristiina Kurki esittelee ryhmänsä posteria, jossa Suomen Lääkäriseurassa käyty kielikiista on puettu pelin muotoon. Pelin ”pahikset” eivät luottaneet suomeen lääketieteen kielenä, kun taas ”hyviksistä” löytyi niitä, jotka rohkenivat kokeilla ja julkaista tutkimusta suomeksi.

 

Petra Liljemarkin ryhmä paneutui työssään kansankirjoittajiin eli 1800-luvun itseoppineisiin kirjoittajiin, jotka eri syistä olivat hankkineet omatoimisesti kirjoitustaidon.
Petra Liljemarkin ryhmä paneutui työssään kansankirjoittajiin eli 1800-luvun itseoppineisiin kirjoittajiin, jotka eri syistä olivat hankkineet omatoimisesti kirjoitustaidon.

Muissa postereissa esiteltiin 1800-luvun kielenvaihtajia ja eläinten nimeämistä esimerkkinä suomen kielen kehityksestä tieteen kieleksi.

Laitoksen opiskelijoiden kertomaa

IMG_20150428_105004Maija Penttilä, kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija.

Miten päädyit opiskelemaan suomen kieltä?

Alun perin halusin päästä yliopistoon opiskelemaan jotain kieltä. Suomen kieli ei siis ollut ainoa tai yksiselitteinen vaihtoehto – äidinkielikään ei esimerkiksi kuulunut lempiaineisiini koulussa. Eri opiskeluvaihtoehtoja tutkiessani kuitenkin tajusin, ettei suomen kielen opiskelu ole pelkkää kieliopin ja oikeinkirjoitusnormien pänttäämistä. Niinpä päätin hakea.

Millaista opiskelu on ollut?

Opiskelu yliopistossa on mahtavaa, sillä monissa tapauksissa kursseista voi valita juuri ne itseä kiinnostavat. Tietysti pakolliset kurssit tuntuvat joskus puuduttavilta, mutta lopulta niistäkin oppii paljon. Esimerkiksi Suomi kieliyhteisönä -kurssi – joka kuuluu juurikin pakollisiin suomen kielen perusopintoihin – on jäänyt mieleeni erittäin hyödyllisenä johdatuksena sosiolingvistiikkaan.

Mitä sivuaineita luet ja miksi?

S2-opettajan ammatti kiinnostaa kovasti, joten sivuaineinani ovat vaadittavat kotimainen kirjallisuus sekä aineenopettajan pedagogiset opinnot.

Mitä muuta opiskelijaelämääsi kuuluu?

Olen mukana ESN Uni Helsinki -järjestössä. Järjestämme viikoittain erilaisia tapahtumia Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, joten vapaa-ajan tekemisestä ei ole puutetta. Parasta järjestötoiminnassa on päästä tapaamaan kansainvälisiä ja eri alojen opiskelijoita. Sitä kautta päädyin itse asiassa myös tekeillä olevan kandintyöni aiheeseen, joka käsittelee vaihto-opiskelijoiden kieliasenteita.