Monille meistä sana ”verkostoituminen” on tuttu. Yleensä sanan kuullessamme meille tulee mieleen kuva ryhmästä kauniisti pukeutuneita ja hymyileviä ihmisiä, jotka keskustelevat hymyillen keskenään.
Pari kuukautta sitten olin onnekas ja pääsin osallistumaan Lammin seminaariin. Se oli erittäin valaiseva ja akateemisesti hyödyllinen tapahtuma. Tämän lisäksi se oli kiva muoto tavata ja keskustella uusien ihmisten kanssa. Lammin seminaarin jälkeen jäin miettimään erilaisia asioita ja nimenoman sitä, miten tärkeää verkostoituminen on akateemisessa maailmassa (ja ylipäänsä).
Me kaikki tiedämme, miten verkostoituminen toimii. Mitä enemmän ihmisiä tiedät, sitä helpompi on tutustua toisiin. Prosessi voi jatkua loputtomiin. Vai voiko? Otetaan esimerkiksi Suomen kielen ja kulttuurin (SKK) opiskelijat: viime vuonna meitä opiskelun aloittaneita oli kuusi. Tänä vuonna tilanne on samanlainen eikä aloittavia SKK-opiskelijoita koskaan tule olemaan enemmän kuin kymmenen. Tämä ei kuulosta loputtomalta verkostoitumismahdollisuudelta.
Toisaalta, yliopisto on paras paikka tutustua uusiin ihmisiin: kurssikavereihin, ainejärjestöjäseniin, opettajiin ja muuhun henkilöstöön. Kuitenkin luentojen aikana on vaikea verkostoitua. Yleensä on sujuvampaa tutustua ihmisiin vähemmän muodollisessa ympäristössä, esimerkiksi omassa ainejärjestössä. Kuitenkaan kiinnostus ainejärjestöjen toimintaan SKK-opiskelijoiden keskuudessa ei ole suuri. Vaikka SKK-opiskelijoilla on oma ainejärjestö Aksentti, harva SKK-opiskelija osallistuu sen tapahtumiin. Vielä harvemmin SKK-opiskelijat käyvät muiden ainejärjestöjen tapahtumissa.
Tutustuminen muihin ihmisiin voi olla vaikeaa. On vaikea löytää sellaista tilaisuutta verkostoitumiselle, jossa Skk-opiskelijat eivät hukkuisi massaan. Sellaiset tapahtumat kuten yliopiston järjestämät konferenssit ja yhteiset luennot natiivipuhujien kanssa, voivat tuntua musertavilta. Tähän vaikuttaa esimerkiksi opiskelijoiden suomen kielen osaaminen.
Ainejärjestö Aksentti voi olla se turvallinen paikka, jossa Skk-opiskelijat pystyvät verkostoitumaan vapaasti. Pelko puhua suomea natiivipuhujien kanssa, vaikka aiheeton, voi aiheuttaa paljon vaikeuksia verkostoitumistilanteissa. Itse olen kokenut saman pelon ja vieläkin yritän taistella sitä vastaan.
Miksi Skk-opiskelijoiden sitten kannattaisi verkostoitua? Vastaus kysymykseen löytyy seuraavasta lauseesta: viidesosa kaikista työpaikoista saadaan tuttujen kautta. Verkostoituminen ei siis ole hyödyllistä vain sen takia, että tutustut uusiin ihmisiin ja mahdollisesti löydät uusia kavereita. Siitä voi olla hyötyä myöhemminkin elämässä.
Kuitenkin harvalla Skk-opiskelijalla on mahdollisuus hyödyntää tuttujen työelämäkontakteja, koska suurimalla osalla ei tällaisia ole. Skk-opiskelijoina (lue maahanmuuttajina) olemme kaikki samassa veneessä. Tässä joku voisi kysyä, onko Aksentti-ainejärjestöstä verkostoitumisen kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainakaan Aksentissa ei suomen puhumisen kynnys ole korkealla.
Toisaalta Aksentti ei ole ainoa ainejärjestö, jonka tapahtumiin voi osallistua. On olemassa muun muassa suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Siula, jonka jäseniksi myös SKK-opiskelijat voivat liittyä. Sen lisäksi on suuri joukko muita ainejärjestöjä, joiden tapahtumiin voi osallistua liittymättä jäseneksi. Toki tässäkin on olemassa se sama kynnys, joka estää verkostoitumista muissakin tilanteissa: pelko puhua suomea natiivipuhujien kanssa.
Totuus on, että Skk-opiskelijat tarvitsisivat lisää apua verkostoitumisen ja oman alan liikesuhteiden luomisen kanssa. Lisäksi Skk-opiskelijoiden verkostoituminen vain keskenään ei ole riittävää. Olisi hyvä olla rohkeutta poistua pienen Skk-kuplan ulkopuolelle. Toisaalta myös natiivipuhujille voi olla hyötyä verkostoitumisesta Skk-opiskelijoiden kanssa. Heillä on sellaisia oivalluksia, jotka voivat olla hyödyllisiä muun muassa tuleville S2-opettajille. Tärkeintä on muistaa, että verkostoitumista tarvitaan sekä akateemisessa maailmassa että ylipäänsä.