Kallas Lukka ja Hanna Lappalainen tutkivat puhuttelua ja kokemuksia puhuttelutavoista. He haastattelevat eläkeikäisiä loviisalaisia näiden kokemuksista puhuttelusta ja puhuttelukulttuurin muutoksesta sekä siitä, onko heidän mielestään suomen ja ruotsin kielen välillä eroja puhuttelutavoissa.
Yhtenä tavoitteena on selvittää, miten vanhemmat ihmiset kokevat sinuttelun ja teitittelyn ja mitä puhuttelumuotoja he haluaisivat käytettävän omalla kohdallaan. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutetaan 2–4 hengen pienryhmähaastatteluina. Haastattelut nauhoitetaan ja litteroidaan, jolloin aineistoa on helppo käsitellä. Haastatteluissa edetään ennalta suunniteltujen kysymysten mukaan, mutta kuitenkin vapaamuotoisesti. Keskiviikkona oli jo ehditty tehdä kaksi haastattelua, ja torstaina oli sovittuna kolme. Torstaina yhdet haastateltavat olivat Inkeri Sihvonen, Viljo Savolainen ja Orvokki Hautaviita.
Haastattelun aluksi juteltiin hieman informanttien taustoista: missä he ovat asuneet, kuinka kauan he ovat asuneet Loviisassa ja mitä he ovat tehneet työkseen. Inkeri, Viljo ja Orvokki olivat kaikki muuttaneet Loviisaan muualta, mutta kotiutuneet kuulemma oikein hyvin.
Inkeri kertoi, että lapsena hänelle oli teroitettu, että naapurissa käydessä niiataan, katsotaan silmiin ja teititellään. Myös Orvokki kertoi, että lapsena kulkiessaan kouluun kaksossiskonsa kanssa he niiasivat aina vastaan tulleille vanhemmille henkilöille. Sellainen kuitenkin tuntuisi omalla kohdalla nykyisin omituiselta, eikä lapsia enää näihin tapoihin opetetakaan, ainakaan samalla tavalla kuin aiemmin.
Työpaikkojen puhuttelutavoissa on ollut eroja. Inkeri kertoi, että eräässä työpaikassa koko työporukka oli ollut kuin yhtä perhettä, eikä teitittely olisi tullut kenellekään edes mieleen. Toisessa työpaikassa oli yhdessä sovittu, että kaikki ovat samanarvoisia eikä ketään teititellä. Eräässä paikassa taas oli tultu erikseen sanomaan, että täällä muuten teititellään johtajia. Viljo on itse ollut työnjohtotehtävissä ja kertoi pyrkineensä tekemään aina sinunkaupat alaistensa kanssa.
Yleinen mielipide sinuttelusta ja teitittelystä oli, että sinuttelu on helpompaa. Jokainen haastateltavista toivoi, että heitä mieluummin sinuteltaisiin, eivätkä he keksineet tilannetta, jossa teitittely tuntuisi paremmalta. He myös yleensä itse aina sinuttelevat, ja jos joku erehtyy teitittelemään heitä, he kyllä tekevät sinunkaupat samoin tein.
Haastateltavat pohtivat myös, keitä he teitittelisivät nyt. Teititeltäviä ei ollut aivan helppoa keksiä, mutta lopulta presidentti ja piispa mainittiin henkilöinä, joita tulisi teititeltyä. Pääministeri Sipilä olisi kuulemma siinä rajalla.
Vaikka haastattelussa kerätään tutkimusaineistoa, tunnelma on keskusteleva, keveä ja iloinen. Haastatteluja on tulossa vielä useita, joten materiaalia kertyy varmasti hyvin. Puhuttelusta riittää puhetta!