Avainsana: yleistajuistaminen

Julkaistu

Kolmen minuutin piknik

Teksti Lasse Hämäläinen, kuva Jutta Salminen.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yhä suurempi osa yliopistotutkijan elämää. Tieteellinen tieto tulisi tuoda kaiken kansan nähtäville kiinnostavassa ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Mutta miten? Erilaisia virikkeitä pursuavassa maailmassamme ihmiset sitoutuvat yhden asiakokonaisuuden äärelle aina vain lyhyemmäksi ajaksi.

Kolmen_minuutin_piknik

Tähän haasteeseen vastaa three minute thesis. Sen ideana on, että väitöskirjantekijät eri tieteenaloilta esittelevät väitöskirjansa aiheen suullisesti kolmessa minuutissa. Australialaislähtöinen konsepti on noussut ulkomailla nopeasti suosioon. Varsinkin englanninkielisissä maissa useat yliopistot järjestävät opiskelijoilleen 3MT-kilpailuja. Videotallenteita esityksistä ladataan mm. Youtubeen.

3MT oli teemana, kun Seula eli suomen kielen, suomalais-ugrilaisten kielten ja kotimaisen kirjallisuuden jatko-opiskelijoiden yhdistys kokoontui kevätpiknikille Topelian sisäpihalle 12.5. Kevään kauneutta ja akateemista arvokkuutta henkivässä miljöössä kuultiin seitsemän esitystä laitoksellamme tekeillä olevien väitöstutkimusten aiheista. Nämä esitykset eivät olleet vielä yhtä viimeisteltyjä kuin Youtubesta löytyvät (kestotkin vaihtelivat kahdesta ja puolesta lähes viiteen minuuttiin), mutta se ei ollut tarkoituskaan. Ajatuksena oli tutustua uudenlaiseen konseptiin ja pohtia, voisiko sen omaksua osaksi yliopistoelämää myös Suomessa.

Alkuperäiseen 3MT-konseptiin kuuluu, että esiintyjä saa käyttää apuvälineenään yhtä PowerPoint-diaa. Sellaisen järjestäminen ulkotiloihin on kuitenkin hankalaa, joten olimme sopineet, että dian saa korvata vapaavalintaisella aihetta havainnollistavalla esineellä tai taiteellisella elementillä. Muutos oli onnistunut. Saamelaisnukke, kolikko (ja sen kääntöpuoli), haikuruno ja muut elementit elävöittivät esityksiä ja toivat abstrakteja tutkimusaiheita helpommin lähestyttävään konkreettiseen muotoon.

Kun satojen sivujen tekstistä muotoillaan kolmen minuutin puhe-esitys, paljon merkityksellisiä asioita joudutaan karsimaan pois. Moni voi ajatella, että tällainen yksinkertaistaminen karnevalisoi ja vääristää tieteen perusluonnetta. Toisaalta kolmekin minuuttia voi olla yleisölle pitkä aika keskittyä. On tuskin sattumaa, että se on esitysten enimmäispituus myös Euroviisuissa.

Kuilua tiedeyhteisön ja suuren yleisön välillä tulisi pyrkiä täyttämään molemmista päistä. 3MT voi olla tieteen tapa tulla yleisöä vastaan. On parempi sanoa edes yksi valistunut lause väkijoukon kuullen kuin saarnata tuntikausia kenenkään kuulematta.

Aiheesta lisää: http://threeminutethesis.org/

Julkaistu

Att arbeta med klarspråk

Text och foto: Jenny Schroderus

Här på bloggen har det varit tal om Språkinstitutets kampanj för ett klarare myndighetsspråk på finska, så nu tänkte jag berätta lite om samma kampanj på svenska. För kampanjen är tvåspråkig.

Skatteförvaltningen, där jag jobbar som översättare (fi-sve) vid sidan om studierna i nordiska språk eller om det är tvärtom, är med i Klarspråkskampanjen. Jag är med i Skatteförvaltningens tvåspråkiga projektgrupp för klarspråksarbetet. Projektet har olika delområden, som du kan läsa litet om här, och nu ska jag berätta närmare om mitt ansvarsområde.

Skatteförvaltningen är en av sex myndigheter som i pilotskedet ska tillämpa handlingsprogrammet i praktiken. För även om undervisningsministeriet gjort en omfattande rapport och Språkinstitutet startat en kampanj så betyder det ingalunda att alla myndigheter genast börjar med klarspråk. Nejdå, i verkligheten är det långt ifrån ”amen i kyrkan”. Någon måste driva saken vid varje enskild myndighet.

Projektgruppen bestämde att vi bland annat ska göra en sida på intranätet där vi ger skrivråd på svenska, och inom kort ska erbjuda en frågespalt. Att göra en sida på intranet för ett bättre myndighetsspråk är ett av de tio officiella tipsen för myndigheterna. Sidan är till både för de egna översättarna men framför allt för den svenskspråkiga personalen, eller alla dem som handlägger skatteärenden på svenska. Min uppgift i klarspråksprojektet är att fundera ut vilka hjälpmedel som bäst lämpar sig för skattetjänstemännen, plocka ut bitar och sätta dem på intrat.

Jag har haft stor nytta av att jag samtidigt med projektarbetet gick kursen Tillämpad språkvård. Där fick vi titta på utvalda texter av mindre bra kvalitet och tillsammans fundera på hur man kunde förbättra dem. Kursdeltagarna gjorde även ett studiebesök till Skatteförvaltningen. Under såväl kampanjens olika evenemang som under språkvårdskursen har jag fått flera nya infallsvinklar för klarspråksarbetet. Jag har gjort olika klarspråkstest på nätet, lusläst SLAF för n:te gången, läst böcker i ämnet och jämfört med texter från Skatteverket i Sverige m.m. I våras gick jag också en kurs där vi studerade systemisk funktionell lingvistik. Detta ämne kändes i början lite svårt att ta till sej, men så insåg jag att det här med frågan om ”vem gör vad” är precis vad som behövs när ett budskap ska gå fram tydligt. Men lika mycket som klarspråksarbete handlar om språk handlar det också om att fundera på hur man ska genomföra det hela på en arbetsplats.

Tillsammans med några kolleger var jag nyligen i Sverige för att lyssna på vad Skatteverket kommunikationsenhet hade att berätta om sitt klarspråksarbete. Som väntat har klarspråket där trängt mycket djupare in i organisationen än hos oss. Systematiskt arbete, högsta chefens välsignelse och någon form av avgränsning eller insatsområden är lösningen. Enligt Skatteverkets språkvårdare handlar det om att förändra attityder, en form av change management.

Det har hursomhelst varit intressant och lärorikt att fundera på klarspråk på gräsrotsnivå. För även om klarspråksdirektiven ska backas upp av chefen måste den som genomför projektet sätta sig in i målgruppens situation. Inget händer om man bara sätter upp länkar och säger läs här, eller uppmanar folk att prenumerera på bulletinen Klarspråk. En del av materialet på området är nämligen avsett för sådana som redan är ganska så insatta. Men snart är det dags att lansera den nya sajten. Nu när jag skrivit det här kan jag inte längre ångra mig, bara att bli språkpolis på allvar.

Jenny anländer
Jenny anländer till Skatteverket i Stockholm.
Julkaistu

Virkatekstejä yleistajuistamassa eli miten neljä suomen kielen opiskelijaa päätyi mukaan Kotuksen virkakielikampanjaan

Yleistajuiset tekstit työelämässä -projektikurssilla otettiin lähikontaktia työelämään. Teksti Eeva Attila.

Kevätlukukauden suomen kielen kursseja selaillessa pisti silmään yleistajuiset tekstit työelämässä: ”Kurssilla luodaan kokonaiskuva siitä, mitä yleistajuistaminen on, missä kaikissa tehtävissä suomen kielen asiantuntija tarvitsee yleistajuistamistaitoja ja miten yleistajuisia tekstejä tuotetaan.” Tämähän voisi olla sekä hauskaa että hyödyllistä.

Heti alkuun selviää, että kyse on ryhmätyöprojektista. Kuulostaa – nykytermein ilmaisten – haastavalta. Projektiryhmä saadaan kasaan, mutta työn aihe on hukassa. Kurssin ohjaajat Johanna Vaattovaara ja Urpu Strellman keksivät kuitenkin vinkata meille Kotuksen virkakielikampanjasta, jolla ”kannustetaan valtion ja kuntien viranomaisia parantamaan kielenkäyttöään ja muistutetaan selkokielen käytön tarpeesta. Kampanjalla on kuusi pilottia, jotka ensimmäisinä soveltavat Hyvän virkakielen toimintaohjelman suosituksia”. Kotuksen verkkosivuilta bongaamme virkakielitestin, jonka avulla voi ”testata, kuinka asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä jokin virkateksti on”. Saisimmekohan kampanjan pilottiviranomaisilta tekstejä, joihin voisimme testiä soveltaa?

Yhteydenotto Kotukseen siis. Siellä innostutaan projektistamme. Erinäisen aikataulujen yhteensovituksen jälkeen huomaammekin olevamme haastattelemassa Kotuksen Aino Piehliä sekä osallistumassa kampanjan tiimoilta järjestettävään pilottiseminaariin. Kotuksen välityksellä myös löydämme yhteistyökumppaniksemme yhden piloteista, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin. Trafilta saamme työstettäviksi tekstejä, joita se haluaa selkeämmiksi.

Virkakielitesti aseenamme käymme tekstien kimppuun. Aherruksen tuloksena syntyy kuin syntyykin lopulta projektiryhmän yhteinen esitys kurssille sekä kunkin ryhmän jäsenen yksilöllisenä tehtävänä tekstianalyysiä Trafille.

Se, mikä aluksi näytti epämääräiseltä, päämäärättömältä projektilta, on vähä vähältä muotoutunut ensin konkreettiseksi tavoitteeksi ja lopulta aikaansaaduksi lopputulokseksi. Ilman yllättäviä käänteitä ja täysin ongelmitta tuskin mikään projekti sujuu, mutta kaikesta on selviydytty kunnialla. Kurssi on opettanut paljon paitsi yleistajuistamisesta myös käytännön projektityöskentelystä ja viranomaisyhteistyöstä. Työhön on tuonut lisää mielekkyyttä se, että olemme päässeet työskentelemään ”ihan oikeiden” tekstien parissa. Toivottavasti projektista on hyötyä myös Trafille ja Kotukselle!

Virkakieliryhmän kuva
Virkakieliryhmäläiset työn touhussa. Kuva Maria Perhonen.

 

Julkaistu

Tiedon matka – yleistajuistamisen kartoitusta NORSU-laitoksella

Yleistajuiset tekstit työelämässä -projektikurssilla otettiin lähikontaktia työelämään. Teksti: Niina Pekkanen.

Tiedon matka -ryhmä, kuva Urpu Strellman
Tiedon matka -ryhmä, kuva Urpu Strellman.

Kuinka tutkimustieto yleistajuistuu? Kuinka hyvin tutkija ja tiedottaja löytävät toisensa? Kenen tehtävä yleistajuistaminen on? Millaisia tuntemuksia yleistajuistaminen herättää yliopiston henkilökunnassa? Mistä ja milloin tulee yleistajuistaa? Pitäisikö yleistajuistamista harjoitella jo opintojen aikana? Missä vaiheessa? Tässä eräitä kysymyksiä, joita on tämän kevään aikana pohdittu Johanna Vaattovaaran ja Urpu Strellmanin vetämällä Yleistajuiset tekstit työelämässä –kurssilla. Kurssi muotoutui projektien ympärille, joista meidän ryhmämme Tiedon matka otti tehtäväkseen selvittää yllämainittuja asioita. Neljän hengen porukkamme selvitti yliopiston henkilökunnan tuntemuksia yleistajuistamisesta tutkija- ja tiedottajahaastattelun sekä Norsu-laitokselle lähetetyn e-lomakkeen avulla.

Haastatteluissa kävi selväksi ensinnäkin se, että tutkijan kannattaa uskaltautua aktiivisesti ottaa yhteyttä tiedottajaan. Toinen huomio oli se, kuinka sosiaalisen median rooli on kasvussa – sehän nähdään tässä paraikaa. Ja kolmas tärkeä pointti oli se, että kannattaahan tutkijan sitä yleistajuistamista miettiä jo tutkimusta tehdessä, kun siinähän voi löytää uusia puolia tutkimuksestaan.

E-lomakkeen avulla pyrimme selvittämään laitoksen henkilökunnan tuntemuksia yleistajuistamisesta ja muutaman viikon vastausaikana saatiinkin 36 vastausta avartamaan ymmärrystämme. Vastaajissa oli niin alle kolme vuotta kuin yli 20 vuotta yliopistolla työskennelleitä jatko-opiskelijoista professoreihin. Valtaosa vastaajista piti yleistajuistamista erittäin tai melko tärkeänä osana toimenkuvaansa, enemmän vaihtelua aiheutti itsearviointi siitä, kuinka paljon yleistajuistamista tulee tehtyä.

Yleistajuistamisen foorumeista tutuinta alaa vastaajille ovat yleisöluennot ja aikakauslehteen yleistajuistaminen, joita oli harjoittanut yli kaksi kolmannesta. Noin puolet vastaajista on harjoittanut yleistajuistamista radiossa, sanomalehdessä tai tietokirjojen parissa ja suunnilleen kolmannes vastaajista kertoi yleistajuistaneensa televisiossa. Sosiaalisessa mediassa – eli Twitterissä, blogitse tai Facebookissa – kussakin oli yleistajuistanut noin neljännes vastaajista. Pääosin sosiaalisessa mediassa yleistajuistavat kirjoittavat useammalla foorumilla. Kolmasosa vastaajista kertoi olevansa kiinnostunut laajentamaan yleistajuistamisrepertuaariaan jollekin uudelle foorumille. Uutena tietona meille tuli se, etteivät aivan kaikki laitoksella tiedä laitoksen tai tiedekunnan tiedottajan olemassaolosta. (Haastateltu tiedottaja kannusti rohkeasti ottamaan yhteyttä tiedottajiin!)

Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että yleistajuistamista tulisi harjoitella jo opintojen aikana. Opiskelija kun opettelee akateemisen kirjoittamistavan ja päätyy sitten myöhemmin toteamaan, että tarvitsisihan tässä kirjoittaa myös muille kuin oman alan ihmisille. Yleistajuistamisopintojen sijoittaminen sen sijaan aiheutti jonkin verran kirjavuutta.

Taulukko_yleistajuistamiskurssi

Lomakkeella selvitettiin myös vastaajien kielisuhtautumista. Kaikki vastaajat kertoivat yleistajuistaneensa suomeksi ja muutamia lukuun ottamatta samaa oli tehty myös ruotsiksi ja englanniksi. Lähes kaikki vastaajat olivat päinvastaista mieltä väitteestä ”englanti tieteen kielenä, suomi kansan kielenä’”.

Kaiken kaikkiaan ryhmämme sai kerättyä paljon uutta tietoa yliopiston ja laitoksen tiedottamisesta ja yleistajuistamisesta. Projektin avulla kävi selväksi, että yleistajuistamista pidetään tärkeänä, mutta sen lähestymistä jokseenkin työläänä. Toivottavasti työskentely yleistajuistamisen parissa siis alkaa vähitellen helpottua ja eri tahojen yhteistyö kehittyä entistä aktiivisemmaksi!