Unien alkuperä kulttuurisena kysymyksenä

Kulttuurin ja historian tutkijoina meitä kiinnostavat sekä oman aikamme tieteelliset että eri aikakausien oppineet ja kansanomaiset näkemykset siitä, mitä unet ovat ja mistä ne tulevat. Unille on kaikkina aikoina esitetty sekä fysiologisia ja psyykkisiä että yliluonnollisia alkulähteitä. Antiikista uudelle ajalle saakka on ollut tärkeää osata erottaa erityyppiset unet toisistaan. Nykyaikanakin osa ihmisistä uskoo yliluonnollisten unien mahdollisuuteen edes osittain, mutta tieteellinen tutkimus pitäytyy pelkästään psyykkis-fyysisissä tulkinnoissa.

Unien alkuperää on pohdittu yhdensuuntaisesti mutta pienin painotuseroin jo antiikin ajoilta lähtien. Vaikutusvaltainen Artemidoroksen unikirja 100-luvulta ja sen pohjalta kehittynyt islamilainen unitraditio jakavat unet kahdenlaisiin enneuniin, joilla on jumalallinen alkuperä, sekä joutouniin, jotka ovat synnyltään sielullisia tai ruumiillisia. Nykytieteeseen verrattuna kiinnostavaa on unien täysin erilainen arvottaminen. Fysiologiset ja psykologiset tekijät, joita pidetään nykyaikaisessa unitutkimuksessa ainoina merkityksellisinä, määriteltiin joutaviksi. Yliluonnolliset selitykset, jotka nykytiede puolestaan sivuuttaa olemattomina, olivat ennen unien tärkeintä sisältöä. Se oli ymmärrettävää, koska henkimaailmasta uskottiin saatavan maallisten aistiemme tavoittamattomissa olevaa tietoa. Antiikissa pitkäaikaiseen Asklepios-jumalan kulttiin kuului uniklinikoita, joissa kävijöitä valmennettiin rituaalisesti jumalallisten unien tavoittamiseen ja niiden tulkintaan. Sairauksien parantamiseen tähtäävässä tulkinnassa otettiin huomioon yksilön elämäntilanne, mielialat ja ominaisuudet. Uniklinikoilla harjoitettiin siis kokonaisvaltaista terapiaa, jossa unilla oli keskeinen tehtävä.

Antiikin malleihin pohjautuvassa vanhassa unikulttuurissa selvänäkö- tai ilmestysunet tulevat suoraan Jumalalta ja näyttävät tulevan asian sellaisenaan. Allegoriset eli tulkintaa vaativat unet tulevat enkeleiltä tai universaalilta sielulta. Unien tulkinnan suuri arvostus näkyy vielä Vanhassa Testamentissa, jossa kaivosta löydetty ja orjaksi myyty Joosef päätyy Faaraon käskynhaltijaksi unientulkitsijan kykyjensä vuoksi. Kristinuskossa unien arvo on sittemmin sivuutettu, mutta islamissa unien seuraamista ja tulkintaa pidetään hyveenä ja siihen annetaan ohjeita. On edelleen tärkeää muistaa, että osa unista on vääriä eli niiden alkuperä on ruumiillinen eivätkä ne sisällä jumalallista tietoa. Sellaisia arkisia ja merkityksettömiä unia seuraa esimerkiksi raskaiden ruokien tai viinin nauttimisen jälkeen. Unien välinen hierarkia on kytköksissä moraaliin. Artemirodoksen mukaan hyvää ja siveellistä elämää elävä henkilö näkee ennus- ja selvänäköunia, eikä hänen tarvitse katsella joutounia lainkaan.

Modernissa psykologiassa unia lähestytään nukkumisen aikaisina hallusinatorisina kuvina. Ne tulevat siis kaikki ihmisen omasta mielikuvituksesta ja käyttävät muistikuvia aineksenaan. Niissä voi näkyä jäänteitä edellisenä päivänä nähdyistä elokuvista tai valmistautumista tuleviin koitoksiin. Unien näkemisen mekanismit ja niiden syyt ovat kuitenkin tutkijoillekin osittain hämärän peitossa. Ovatko unet hyödyksi valve-elämän ongelmien ratkaisemisessa, kuten psykoanalyyttinen traditio olettaa? Valmentavatko ne näkijäänsä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja uhkatilanteista selviämiseen, kuten simulaatioteoriassa? Vai ovatko ne vain merkityksetön sivutuote siitä, etteivät aivot kytkeydy kokonaan päältä yön ajaksi? Kaikille näille teorioille on perusteita, ja todellisuus voi olla yhdistelmä niistä.

Suomessa kansanomainenkin näkemys unista perustuu nykyään valtaosin psykologisiin lähtökohtiin. On kutenkin tavallista kokea, että unissa on eroja. Tavalliset unet pyörittävät muistikuvia ja huolta tulevasta, mutta jotkut myös kokevat osan unistaan merkityksellisiksi tai enteellisiksi. Enteet ja yliluonnolliset kohtaamiset unissa ovat tavallisimpia paine- ja stressitilanteissa kuten sota-aikana tai läheisen kuoltua. Yksilö saa unessa tietoja tai kohtaamisia, joita hän kaipaa kipeästi. Yliluonnollisiksi koetut unet voivat myös tuntua vahvasti jostakin ulkopuolelta, ei omasta mielestä tulleilta. Kuten antiikin traditiossa, kokijoiden raportoimista enneunista osa on suoria näkyjä tulevista tai samanaikaisista tapahtumista. Unennäkijä on esimerkiksi nähnyt unessa rajun tulipalon, ja aamulla sellainen raportoidaan uutisissa. Toiset enneunet taas ovat symbolisia, tulkintaa edellyttäviä viestejä. Suomessa hampaiden lähtemisen unissa kerrotaan usein merkinneen omaisen kuolemaa, mutta symbolit voivat olla myös yksilöllisiä. Merkittäviä unia tulkitaan joko yhteydeksi toiseen todellisuuteen tai oman alitajunnan painokkaiksi viesteiksi. Nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois, sillä vaikka alitajunta on psykologiaan viittaava käsite, kokijat tulkitsevat sitä joskus Jungin pohjalta kollektiiviseksi yhteydeksi tai New Age -vaikutteisesti kanavaksi suurempaan viisauteen.

Koska uni on näkymättömiin maailmoihin johdattava muuntuneen tietoisuuden tila ja osittain arvoituksellinen tutkijoillekin, on ymmärrettävää, että yliluonnollisia tulkintoja kerääntyy unien ympärille. Yliluonnolliset tulkinnat ovat yksi tapa merkityksellistää omia kokemuksia, ja sellaisena ne ovat tutkimuksellisestikin kiinnostava kulttuurinen ilmiö.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *