Painajaisia ja muita ikäviä unikokemuksia

Nukkujaa ja herääjää eivät ahdista vain painajaiset ja pahat unet. Neurotieteellisessä ja psykologisessa unitutkimuksessa on niiden lisäksi eritelty myös muita unenaikaisia ja nukkumiseen liittyviä kokemuksia, jotka ovat kokijalleen ahdistavia ja epämiellyttäviä. Ne voidaan erotella toisistaan esimerkiksi sen perusteella, miten voimakkaita ne ovat ja missä univaiheessa ne koetaan. Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti, miten tutkijat ovat kategorisoineet erilaisia ahdistavia ja epämiellyttäviä unia ja unenaikaisia kokemuksia.

Albrecht Dürer (1471–1528): Traumgesicht (Kunsthistorisches Museum, Wien). Dürerin maalaama kuva hänet herättäneestä painajaisesta. Kuva: Wikimedia Commons

Painajaiset muistetaan yleensä hyvin, sillä ne ovat unia, jotka aikaansaavat kokijassa niin voimakkaan epämiellyttävän tai häiritsevän tunnereaktion, että tämä herää. Useimmiten painajaisiin on liitetty pelko, mutta voimakas epämiellyttävä tunne voi pitää sisällään myös ahdistusta, inhoa tai vihaa tai muita häiritseviä tuntemuksia. Nukahtaminen saattaa heräämisen jälkeen olla vaikeaa. Painajaisia nähdään REM-univaiheen aikana. REM-unella viitataan nukkumisen vaiheeseen, jolloin ihmisen silmät liikkuvat luomien alla, mutta kehon lihakset ovat muuten rentona. REM-unen vaiheita on yön aikana useita. Alkujaan katsottiin, että unia nähdään nimenomaan REM-unen aikana. Myöhemmin kuitenkin havaittiin, että unia nähdään myös non-REM -univaiheen aikana, mutta tällöin nähdyt unet ovat yleensä enemmän ajatuksenkaltaisia ja vähemmän eloisia kuin REM-unet. (Ks. lisää unen eri vaiheista englanniksi täältä.)

Pahoja unia. Kuva Mark Twainin teoksesta Life on the Mississippi (1883, s. 560, British Library HMNTS 10410.s.4.). Kuvalähde: Wikimedia Commons 

Painajaisten on sanottu olevan yleisempiä lapsilla kuin aikuisilla, mutta aikuisetkin näkevät painajaisia. Tutkimuksissa on havaittu, että naiset näkevät painajaisia useammin kuin miehet. Jotkut painajaiset voivat olla post-traumaattisia. Tällaiset painajaiset voivat olla usein toistuvia.

Pahat unet ovat painajaisiin verrattuna kokemuksena voimakkuudeltaan pienempiä. Ne ovat silti jollain tavoin häiritseviä ja epämiellyttäviä. Pahoihin uniin ei välttämättä herätä, sillä ne eivät aiheuta yhtä voimakasta ja ahdistavaa tunnekokemusta kuin painajaiset. Pahatkin unet voidaan silti muistaa heräämisen jälkeen. Pahat unet ovat yleisempiä kuin painajaiset.

Yölliset kauhukohtaukset ovat painajaisia paljon harvinaisempia, mutta niitä vieläkin voimakkaampia kokemuksia. Nimensä mukaisesti nämä kokemukset aiheuttavat kokijassa suurta kauhua, mutta niihin ei yleensä herätä. Kokija voi liikkua nukkuessaan voimakkaasti, kuten heittelehtiä vuoteessaan, tai hän voi kävellä unissaan tai kiljua ja huutaa. Hän voi vaikuttaa siltä kuin olisi hereillä, mutta on silti unessa. Kokijan silmät saattavat esimerkiksi olla auki. Kokijan herättäminen saattaa kuitenkin olla hyvin vaikeaa. Yölliset kauhukohtaukset koetaan yleensä non-REM -univaiheen aikana eikä yönaikaista unikokemusta todennäköisesti muisteta enää aamulla herätessä. Yölliset kauhukohtaukset ovat yleisempiä lapsilla, mutta ne on liitetty myös post-traumaattiseen stressiin.

Unihalvaus taas esiintyy REM-unen vaiheessa, jolloin ollaan joko nukahtamassa tai heräämässä. Kokemus saattaa kestää hyvin lyhyen aikaa, mutta voi tuntua hyvin ahdistavalta. Sen aikana ihminen on ikään kuin hereillä, mutta lihakset ovat rentoutuneet REM-unelle tyypillisesti eikä ihminen pysty liikuttamaan itseään. Kokemukseen voi liittyä myös unenkaltaisia hallusinaatioita, joissa kokija näkee makuuhuoneessaan jonkun henkilön tai hahmon tai kokee jonkin olevan läsnä. Lisäksi kokemukseen saattaa liittyvä myös muita, esimerkiksi kuulo- tai tuntoharhoja. Hengityslihasten osittaisen lamautumisen seurauksena ihminen saattaa kokea tukehtuvansa. Kokemus saattaa olla hyvin pelottava ja ahdistava, mutta se ei ole vaarallinen. (Ks. lisää unihalvauksesta täältä.)

Edellä kuvatut psykologiset määritelmät ohjaavat pitkälti sitä, miten tulkitsemme omia unikokemuksiamme. Menneisyyden ihmiset sitä vastoin eivät jaotelleet yön ja unen aikana koettuja pelottavia tai muuten ahdistavia kokemuksia samalla tavoin. Historiantutkijalle nykyajan määritelmät eivät olekaan tyhjentäviä selityksiä ilmiöstä tai tarkkarajaisia kategorioita vaan suuntaa-antavia työkaluja, joiden avulla tunnistaa ja jäsentää uniin ja unitiloihin liittyviä ilmiöitä menneisyyden lähteissä. Käynnissa olevassa Northern Nightmares, 1400–2000 -projektissa tutkimuksen kohteena eivät olekaan vain yllä kuvatun kaltaiset ”painajaiset” ja ”pahat unet” vaan myös muut unenaikaiset tilat ja kokemukset, joita pidetään tai on pidetty kielteisinä, pelottavina ja ahdistavina.

Kirjallisuutta

American Psychiatric Association. 2015. Sleep-wake disorders: DSM-5 selections. Arlington, Virginia: American Psychiatric Association.

Hublin,  Christer. 2005. Parasomniat: ilmiöitä unen ja valveen rajoilla. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 121 (2005) 14: 1553–1560. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2005/14/duo95098

Nielsen, Tore & Ross Levin. 2007. Nightmares: A New Neurocognitive Model. Sleep Medicine Reviews (2007) 11, 295–310.

Sandman, Nils. 2019. Painajaiset: psyykkinen yleisoire. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 135 (2019) 21: 2073–2078. https://www.duodecimlehti.fi/duo15213

Tuunainen, Arja, Unto Nousiainen, Eeva Hallikainen ja Markku Partinen. 1992. Unihalvaus vai epilepsia? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 108 (1992) 9:884. https://www.duodecimlehti.fi/duo20163

 

Painajaiset ja sairaudet

Painajaisten ja sairauksien välillä on monisyinen suhde. Huoli omasta tai läheisen sairastumisesta voi aiheuttaa painajaisia. Kuka tahansa on myös tavallista alttiimpi painajaisille ollessaan sairaana. Ankarat painajaiset ovat unihäiriöitä, jotka pahimmillaan vaativat jo itsessään hoitoa.

Kun on oikein väsynyt tai vaikkapa kuumeinen, niin painajaiset hyökyvät uniin – – Olen nähnyt kovassa kuumeessa piruja ja heittänyt niitä yöpöydälläni olleella mehukupilla, joka lensi seinään. Toettuani kuumeesta ihmettelin, mitä ihmettä tapetille on tapahtunut. En muista koko tapauksesta mitään. (Kommentti Ilta-Sanomien artikkeliin ”Tiedätkö, mistä painajaisunet tulevat?” 18.6.2018)

Sairaalakin voidaan kokea pelottavaksi paikaksi. (Kuva: Wikimedia Commons.)

Sairastaessa kehon häiriö- tai muutostila voi saada aikaan painajaisia. Paitsi sairaus, jotkut lääkkeet kuten Parkinson- ja muutamat mieliala- ja verenpainelääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksena painajaisia. Fysiologisia syitä ovat myös raskas ruoka ja alkoholi, ja moni on havahtunut painajaiseen nukuttuaan raajansa puuduksiin. Erikoinen symbolinen uni tai painajainen voidaan tulkita myös alitajunnan antamaksi varoitukseksi kehossa tapahtuvista muutoksista kuten alkavasta sairaudesta.

Ajatus unesta sairauden enteenä tunnetaan Suomessa vanhastaan. Sairauden enteiksi tulkituissa unissa on yhtenäistä symboliikkaa. Suomalaisten kertomukset sairausunista sisältävät paljon vettä: niissä voi olla vedessä uimista, peseytymistä, pyykkäämistä tai suuria laivoja. Sairauden enteenä voi olla myös kalastus:

Aina kun näen itseni ongella tai pilkillä ja saan valtavia kaloja, sairastun johonkin pahempaan tautiin. Samaten, jos näen kuolleen äitini unessa, jollekin läheisistäni tai minulle tapahtuu ikäviä asioita. Eli uneni varoittaa jo etukäteen tulevista vaikeuksista. (ET-lehden kokoelma 29.11. 2010: Tällaisia enneunia olen nähnyt.)

Seurustelu omasta elämästä jo poistuneiden ihmisten kuten entisten heilojen tai vainajien kanssa unessa mainitaan toistuvasti sairastumisen enteenä suomalaisten unissa, mutta symbolit ovat viime kädessä yksilöllisiä. Esimerkiksi vainajaunille tavallisemmin annettu merkitys on huono sää tai ihan vain tervehdys rajan takaa. Nykyaikana suomalaiset tulkitsevat enteellisiäkin unia yhä useammin psykologiaan nojautuvin mallein: alitajunta on havainnut merkkejä, joita päivätajunta ei vielä ole osannut yhdistellä.

Kokijat saattavat pitää pahojakin unia hyödyllisenä ilmiönä ja aivojen keinona käsitellä vaikeita asioita nukkuessa. Psykologien mukaan painajaiset ovat merkki stressistä, vaikeista ristiriidoista tai käsittelemättömistä ongelmista valvetodellisuudessa. Samat ongelmat ja pelot, joita koemme valveilla, tulevat myös uniin. Pahoja unia voivat aiheuttaa esimerkiksi huono omatunto, ikävät muistot, häiritsevät ja pelottavat TV-ohjelmat ja yhteiskunnan tai koko maapallon ongelmat.

Juuri nyt uutisvirta täyttyy sairauden uhkasta ja kuolemasta koronaviruksen myötä. Epidemia ja siitä aiheutuvat uhkat ja rajoitukset aiheuttavat todennäköisesti stressiä ja myös painajaisia maailmanlaajuisesti. Emme kuitenkaan tiedä, mitkä tekijät epidemiassa ovat suomalaisten kokemuksissa ahdistavimpia: uutiskuvat pahimmilta epidemia-alueilta, pelko omasta ja läheisten terveydestä, huoli toimeentulosta vai ehkä eristyksen aiheuttamat olosuhteet? Aina ei ole helppo päätellä, mistä painajaiset johtuvat. Myös epidemian aiheuttama huoli voi pukeutua unessa tunnistamattomaan asuun. Tutkijat ympäri maailman ovat jo aloittaneet kartoituksen epidemian vaikutuksista ihmisten arkeen ja mielialoihin. Painajaiset ovat yksi pohdintojen ja ahdistuksen ilmaisukanava.

Ahdistavista korona-unistaan, samoin kuin muistakin painajaisistaan, ehtii vielä kirjoittaa painajaiskeruuseen, joka jatkuu 15.4.2020 saakka suomeksi ja ruotsiksi.

Miten painajaiskeruun aineistoja käsitellään?

Pohjoiset painajaiset -hankkeessamme on parhaillaan käynnissä keruu (ks. Ilmoitus suomeksi tai ruotsiksi ), jossa tarkoituksena on kerätä nykysuomalaisten kuvauksia, kertomuksia ja mietteitä painajaisunista.  Alla kerrotaan tarkemmin, miten keruussa saatuja aineistoja tullaan projektissa käsittelemään ja millaisia eettisiä vaatimuksia aineiston tarkastelu tutkijalle asettaa. 

Toisen ihmisen unien sisällöstä voidaan tietää vain, jos tämä jakaa ne muiden kanssa. Tutkimuksen eettisyyden edellytyksenä on yksilön itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden kunnioitus: yksilö itse päättää, mitä hän tutkijoille unistaan kertoo ja mitä jättää kertomatta. Kuvassa Laura Theresa Alma-Tademan maalaus World of dreams (1876). Kuvalähde: Wikimedia Commons.

Ihmistieteellisessä tutkimuksessa on ensiarvoisen tärkeää kunnioittaa painajaisista kertoneiden vastaajien itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilö saa itse päättää, mitä ja mistä hän tutkijoille kertoo tai jättää kertomatta, ja että yksilö on tietoinen siitä, että hän on tutkimuksen kohteena ja on antanut siihen suostumuksensa. 

Meneillään olevassa keruussa ihmiset voivat halutessaan lähettää tutkimusta varten omia painajaisiin liittyviä kuvauksia, kertomuksia ja mietteitä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistoihin.  Vastaukset voi toimittaa kirjeenä, sähköpostilla tai internet-lomakkeen kautta. Lähetettävä aineisto voi olla teksti-, kuva- tai äänitemuodossa. Vastaukset voi halutessaan palauttaa myös anonyymisti. Keruuseen vastaaminen on vapaaehtoista ja samalla myös vastaajan antama suostumus siihen, että hänen lähettämäänsä aineistoa voidaan käyttää tutkimuksessa.

Tutkimuksen eettisyyden kannalta onkin olennaista, että siihen osallistuminen on aina vapaaehtoista. Poikkeuksena sille vaatimukselle, että tutkittavan on tiedettävä olevansa tutkimuksen kohteena, ovat kuitenkin julkiset asiakirjat ja aineistot, kuten vaikkapa kaikille avoimet internet-sivustot ja -keskustelufoorumit, jotka eivät vaadi käyttäjältään kirjautumista. Tällaisia julkisia aineistoja voidaan tutkia myös ilman että tutkittavilta pyydetään siihen suostumusta. Tällöinkin, kuten kaikessa tutkimustyössään, tutkijan tulee huolehtia siitä, ettei tutkittavalle aiheudu tutkimuksesta mitään haittaa tai vahinkoa. Tutkittavalle ei myöskään saa tehdä moraalista vääryyttä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vastaajan näkemyksiin suhtaudutaan kunnioittavasti eikä niitä arvoteta. 

Joskus tutkijat keräävät tietoja vastaajilta vain tiettyä tutkimusta varten. Luottamuksen takaamiseksi tutkijan on jo keräysvaiheessa ilmoitettava, jos aineisto tallennetaan arkistoihin, missä ne ovat myöhemmin myös muiden tutkijoiden käytettävissä. Esimerkiksi tässä hankkeessa tehtävän painajaiskeruun vastaukset arkistoidaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistoihin. Pohjoiset painajaiset -hankkeen jälkeen vastaanotetut painajaiskuvaukset ovat näin ollen myöhemmin myös muiden tutkijoiden käytettävissä. Nämä voivat tutkia aineistoja niitä säilyttävän arkiston sääntöjä noudattaen.   

Jāzeps Grosvalds: Painajaisen polku (1916). Kuvalähde: Wikimedia Commons.

Tutkijan eettiset vaatimukset koskevat myös aineiston käsittelyä. Vastaajan tunnistamisen mahdollistavien henkilötietojen keräämistä ja säilyttämistä koskee tietosuojalaki  ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus). Jos tutkittavat esiintyvät aineistossa omalla nimellään, tunnistettavuus estetään tutkimuksen esittely- ja tulosten raportointivaiheessa poistamalla nimitiedot ja käyttämällä niiden sijaan pseudonyymeja. Vaikka aineisto olisi lähetetty nimettöminä, sisältää se kuitenkin usein myös muita tunnistetietoja, kuten mainintoja asuin-, työ- ja tapahtumapaikoista tai kuvauksia elämänkulusta, joiden perusteella vastaaja saattaa olla tunnistettavissa. Myös nämä tiedot anonymisoidaan tarvittaessa.

Jos jotkut vastaajista tahtovat esiintyä tutkimuksessa omalla nimellään, voidaan tällaisestakin sopia, mutta vastuu on aina loppukädessä tutkijalla. Jos vastaajan tunnistamisen mahdollistavat tiedot ovat mukana tutkimustekstissä, tulee vastaajalle antaa mahdollisuus tutustua julkaistavaan tekstiin etukäteen.

 

Kirjallisuutta

Etiikkaa ihmistieteille. Toimittaneet Jaana Hallamaa, Veikko Launis, Salla Lötjönen ja Irma Sorvali. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.

Podcast: Painajaisten historiaa, paholaisia ja uniolentoja

Pohjoiset painajaiset -hankkeemme tutkija Marko Lamberg oli Lotta Vuorion haastateltavana Menneisyyden Jäljillä -podcastissa.

Haastattelussa – jota pääset kuuntelemaan täältä, Spotifysta ja iTunesista – Marko Lamberg kertoo tarkemmin, miten Pohjoiset painajaiset -hankkeemme sai alkunsa, mitä projektissa tarkalleen ottaen tutkitaan ja miten tehty tutkimus voi hyödyttää myös muilla tieteenaloilla tehtävää unitutkimusta. Lisäksi pohditaan, mitä painajaisista on ajateltu ennen ja miten niihin suhtaudutaan nykyään, kun unista ja painajaisista ilmiönä on tullut erityisesti psykologisen ja lääketieteellisen tutkimuksen kohde. Podcastissa Marko Lamberg kertoo myös omasta 1600-luvun lopun pietarsaarelaisia painajaisia koskevasta tutkimuksestaan.

Hyviä kuunteluhetkiä!

Unien tutkimisen näennäisestä eksotiikasta

Unien ja varsinkin painajaisunien tutkiminen voi kuulostaa eksoottiselta ainakin, kun kyseessä on historiantutkimus – eihän kovin moni historiantutkija koskaan katso valvemaailman ulkopuolelle eikä unista ole olemassa samanlaisia lähdekokonaisuuksia kuin monesta muusta inhimillisen elämän osa-alueesta. Unikuvausten löytäminen onkin toisinaan työlästä: niitä on siellä täällä esimerkiksi osana pyhimyselämäkertaa tai mainintoina tuomiokirjassa tai päiväkirjassa, mutta kaiken kaikkiaan ei mitenkään ylenpalttisesti.

Mutta kun painajaiskuvauksen löytää ja sitä alkaa tarkastella, havaitsee nopeasti, että unia pitää tutkia pääpiirteissään aivan samoin kuin kaikkia muita kertomuksia. Itse uneenhan historiantutkija ei pääse käsiksi, vaan siitä tehtyyn kuvaukseen. Historiantutkijan tavoittama uni on loppujen lopuksi vain yksi sanoitettu kokemus muiden joukossa.

Jotta unikuvaus olisi lähteenä mielekäs, siihen on sovellettava samaa lähdekritiikkiä kuin muihin lähteisiin. Olennaista on ymmärtää kuvauksen alkuperä eli kuka kuvatun unen on kokenut ja onko kuvaus kokijan itsensä muistiinmerkitsemä. Varhaisempien vuosisatojen ollessa kyseessä unen on tavallisesti merkinnyt muistiin toinen henkilö kuin unen kokija, mikä todennäköisesti on muuttanut kuvausta enemmän tai vähemmän. Mutta saman ongelman edessä painivat kaikki, jotka käyttävät esimerkiksi oikeuden pöytäkirjoja lähteenä: juuri koskaan ei voi olla aivan varma, että muistiinmerkitty taltiointi vastaa sanatarkasti aikoinaan kerrottua. Silti vuosisatoja vanha lähde on usein tutkijalle informatiivisempi kuin vaikkapa moderni niukkasanainen päätöspöytäkirja.

Muutenkin unikuvausta pitää käsitellä kuin mitä tahansa muuta kirjallista lähdettä eli se pitää yrittää ajoittaa, jos ajoitus ei ole selvillä, ja kuvauksen sisältö pitää kontekstoida eli asettaa ajalliseen ja kulttuuriseen yhteyteensä. Tutkijan on kontekstia tarkastellessaan myös hyvä pohtia, miksi uni on joskus kerrottu ja kirjattu muistiin. Varhaisempina aikoina, jolloin unimaailman tapahtumia pidettiin todellisempina kuin modernissa länsimaisessa nykykulttuurissa, unta voitiin pitää myös enteenä tai osoituksena yliluonnollisten voimien väliintulosta. Painajainen voitiin ymmärtää paholaisen, demonien tai noitien aiheuttamaksi. Painajaiskokemusta voitiin jopa käyttää esimerkiksi todistusaineistona tutkittaessa noidaksi epäillyn syyllisyyttä. Aikalaiset eivät välttämättä ole tulkinneet painajaista uneksi vaan todella tapahtuneeksi asiaksi.

Lähteissä on kuitenkin paljon unikuvauksia, joita voi pitää puhtaana sepitteenä – esimerkiksi noituusoikeudenkäynneissä jotkut valehtelivat öisistä kokemuksistaan ja luostareissa tuotetussa kirjallisuudessa paholaisen öiset ilmestymiset ovat kaavamainen elementti, uskon koettelemisen metafora. Painajaismaisista unennäöistä tuli puolestaan olennainen osa 1700-luvulla syntynyttä kauhukirjallisuutta. Sinänsä jopa kaunokirjalliset painajaiskuvaukset ovat tutkijalle tärkeitä, koska nekin valottavat sitä, mitä jonain ajankohtana on pidetty ahdistavana ja pelkoa tuottavana asiana. Sepitettyjen painajaisten on täytynyt olla aikalaisille uskottavia, jotta niitä voitiin pitää painajaisunina.

Unimaailman tutkimus historiatieteen keinoin on pohjimmiltaan varsin arkista kulttuuri- ja mentaliteettihistoriallista tutkimusta. Uutta ja huomionarvoista siinä on se, että historiantutkimuskin on viimein tiedostamassa unimaailman merkityksen ihmisen toiminnalle ja viime kädessä koko yhteiskunnalle.