About Deleted User

Special user account.

Oivalluskartat

Ohessa linkit oivalluskarttoihin Prezi-palveluun, klikkaamalla kuvia pääset lukemaan niitä tarkemmin. Kiteytimme Preziin luetun kirjallisuuden, eri vierailujen sekä didaktikkojen ja asiantuntijoiden tapaamisten oivallukset, joista jatkojalostimme edelleen tämän kyseisen blogin.

Ajatuksia lasten oivaltamisesta Prezissä

Klikkaa kuvaa päästäksesi varsinaiseen Prezi-esitykseen

Ajatuksia opettajien oivaltamisessa Prezissä

Klikkaa kuvaa päästäksesi varsinaiseen Prezi-esitykseen

Motoriset perustaidot

Motoriset perustaidot ovat perusta kaikenlaisille erikoistuneiden taitojen oppimiselle, kuten lajitaidoille.

 

Motoriset perustaidot voidaan jakaa liikkumistaitoihin, välineen käsittelytaitoihin sekä tasapainotaitoihin. Vaikka motoristen perustaitojen oppimisvaiheeksi mielletäänkin yleensä ikävuodet 2-7, ovat ne koulun aloittavilla lapsilla hyvin eritasoisia. Niinpä motoristen perustaitojen monipuolinen kehittäminen on myös alakoulun liikunnanopetuksen tärkeitä tehtäviä. Hyvä muistisääntö opettajalle onkin pitää huolta, että jokaisella liikuntatunnilla tulee harjoitettua niin liikkumistaitoja, tasapainotaitoja kuin välineen käsittelytaitojakin.

Jasonin kesä ja ongelmanratkaisu näytellen

Camilla Mickwitzn Jason-kirjat kertovat Jason-pojan ja hänen äitinsä Kaarinan, yksinhuoltajaperheen arjesta oivaltavasti ja hauskasti. Kirjojen Jason (1980), Jasonin kesä (1976) ja Jason muuttaa maasta (1978) tekstit sukeltavat arjen iloihin ja ongelmiin, ja niiden kuvitus on hilpeää, värikylläistä ja selkeitä muotoja hyödyntävää.

Lasten kirjallisuutta voi käsitellä monin eri draaman keinoin. Draamalliset työtavat heittävät lapset eläytymään kirjan henkilöhahmojen saappaisiin ja kirjan tilanteiden kontekstiin. Yksi tapa käsitellä kirjallisuutta lasten kanssa on antaa lasten näytellä joko suoraan kirjan kohtauksia tai omia keksimiään kohtauksia. Kirjasta voidaan esimerkiksi etsiä jokin ongelma- tai konfliktitilanne, jonka ratkaisuna näytelmä toimii. Tällöin luokassa ratkaistaan kirjan dilemma esimerkiksi neljällä eri tavalla, jonka jälkeen voidaan lukea kirjasta ääneen kirjan oma ratkaisu. On hyvä lopuksi hetken aikaa keskustella ratkaisuista: kuinka ne erosivat, oliko niissä samaa tai vaikka jotain yllättävää.

Jasonin kesä ja Puotilan 3. luokka

Opiskelijaryhmämme kävi Puotilan alakoulussa 3. luokalla toteuttamassa draamallisen oppitunnin, joka hyödynsi Jasonin kesä -teosta. Kirjaa käsiteltiin Ongelmanratkaisu- pantomiimina. Dokumenttikameralla heijastettiin yllä oleva kuva. Oppilaille esiteltiin lukemalla, kertomalla kuvaillen ja kuvituksen avulla ongelmatilanne Jason-kuvakirjasta. Tässä lukemamme tekstipätkä:

“Jason huomaa, että muutkin ovat tulleet tänne viettämään kesälomaa. Heitä on muutamia isoja ihmisiä ja yksi pieni. – – Tässä talossa on isoja huoneita, missä kaikki voivat olla yhdessä, ja yläkerrrassa pieniä huoneita, joissa nukutaan. Jasonin ja Kaarinan huoneessa on pyöreä ikkuna, josta näkyvät meri ja ranta.

Kaarinasta on ihanaa ettei tarvitse laittaa ruokaa. Jasonin mielestä ihmiset ovat sen näköisiä kuin istuisivat yksikseen kotona. Vain yksi huomaa, että Jason on tullut.

Illalla istutaan seurusteluhuoneessa. Kaarina miettii mitä hän kutoisi. Oikeastaan vain yksi vieras haluaa seurustella Jasonin kanssa. Mutta hän on kovin pieni. Myöhemmin illalla toinenkin pikkunen haluaa seurustella Jasonin kanssa. Se taas on oikea kiusankappale.”

Tämän jälkeen lapset miettivät 4-5 hengen pienryhmissä ohjaajan kanssa:

  • Mitä Jason tilanteesta miettii ja miltä hänestä tuntuu?
  • Onko tilanteessa jokin ongelma? Kuinka se voitaisiin ratkaista?

Ryhmässä lapset miettivät tilanteeseen ratkaisun, ja kunkin ryhmän ohjaaja käsikirjoitti kohtauksen lasten keskustelun pohjalta. Kohtaus hiottiin sopivaksi ja ryhmässä jaettiin roolit. Ohjaaja toimi kertojana (tai joku ryhmän lapsista, jos halusi) ja oppilaat näyttelivät itse keksimänsä ratkaisun muille ryhmille. Lopuksi esiteltiin kirjan oma ratkaisu ongelmaan.

Tässä yhden ryhmän keksimä ratkaisu ongelmaan “Jason on yksinäinen, kukaan ei huomaa häntä ja hän kaipaa seuraa”:

Jason mietti, kenen kanssa voisin tehdä jotain kivaa? Jason menee miehen luo ja kysyy: “Pelataanko shakkia?” Mies vastaa: “Harjoittelen juuri shakki-turnaukseen.” Jason menee naisen luokse ja kysyy “Voitko lukea minulle kirjaa?” Mutta nainen vastaa “Tämä on Tuntematon sotilas, se ei sovi lapsille.” Jason käy katsomassa, onko terassilla ketää muita, mutta ketään ei näy.

Jason menee äidin luokse ja kysyy: “Voinko auttaa sinua ja keksiä sinulle mitä sinä virkkaat?” Mutta äiti vastaa: “Minä juuri keksin, että teen kissan.” Jason kysyy viimeiseltä mieheltä: “Leikitkö kanssani hippaa?” Mutta mies vain nukkuu. Lopulta Jason päätyy vauvan luokse ja he alkavat leikkiä piilosta.

 

Mauri Kunnas ja Koiramäen perhe

Mauri Kunnaksen hieman vanhemmat, mutta tunnetut teokset Koiramäen talossa (1980), Koiramäen lapset kaupungissa (1982) ja Koiramäen talvi (1988) kertovat, kuinka maaseudulla ja kaupungeissa elettiin yli sata vuotta sitten.

“Koiramäen talo on maalaistalo jossain Satakunnan puolessa. Sitä asuvat Pransi-isäntä ja Fiina-emäntä, mummo, vaari, lapset Kille, Martta, Elsa, Tuomas ja Tilta, piiat, rengit ja ruotiukko Hiski Piskinen. Koiramäen talossa eletään ihan niin kuin vanhassa suomalaisessa talossa on ennen vanhaan eletty. Paitsi että Koiramäen talon kaikki asukkaat ovat koiria.”

Mauri Kunnaksen Koiramäen sarjan kirjat ovat hauskasti kerrottuja, mutta totuudenmukaisia kuvauksia 1800-luvun perheistä ja niiden elämästä Suomessa. Kirjat tarjoavat oivalluksia myös perhe käsitteen historialliseen näkökulmaan: perheen muoto, asema ja merkitys ovat vuosien aikana muuttuneet.

Värikkään ja eloisan kuvituksen ansiosta Mauri Kunnaksen teoksia kannattaa ehdottomasti hyödyntää lasten kanssa myös visuaalisti. Dokumenttikameralla voidaan näyttää kuva kirjan aukemasta, josta voidaan keskustellen joko koko luokan kesken tai pienemmissä ryhmissä pohtia, mitä kaikkea kuvasta lyötyy ja mitä kaikkea saamme Koiramäen perheestä selville.

Koiramäen lapset kaupungissa ja kuva-analyysi

Koiramäen lapset kaupungissa (1982) teos on luonnollinen jatkumo historiallisen museovierailun ja Koiramäen talossa -teoksen käsittelyn jälkeen. Koiramäen lapset kaupungissa -kirjaa voidaan lasten kanssa työstää erilaisilla lyhyillä tai pidemmillä kuva-analyysi -tehtävillä: havainnoiden ja pohtien erilaisten perheiden rakenteita ja asemia 1800-luvun Suomessa.

Teoksessa Koiramäen lapset Elsa ja Kille suuntavat kaupunkiin serkkujensa luoke ja vierailevat useissa erilaissa perheissä näkemässä ja oppimassa uutta.

1. Hunsteenin perhe

Koiramäki Hunsteenin perhe

“Lankunkantaja Hunsteenin suuri perhe asuu vuokralaisena yhdessä pienessä huoneessa. Ruokansa he keittävät muurinpesässä mutta leipänsä, pääsiäismämminsä ja perunalaatikkonsa he saavat kypsentää talon omistajan uunissa.

> Kuinka kummassa näin suuri sakki mahtuu näin pieneen huoneeseen? > ihmettelee Kille.

> Eihän tässä vielä mitään >, sanoo Juho. > Näkisitpä kun Hunsteeni itse tulee kotiin…Hän on kaupungin suurimpia miehenköriläitä. >”

Opettaja lukee edellisen tekstipätkän kirjasta lapsille ääneen ja dokumenttikameralla näkyy kirjan kuva. Kuvasta voidaan esittää kysymyksiä kuten:

  • Millainen perhe on Hunsteenin perhe?
  • Monta lasta perheessä on?
  • Mitä lapset tekevät? Entä äiti?
  • Mitä perhe eroaa nykyaikasesta perheestä? Mitä samaa?

 2. Suutarimestari Rakkinoff ja kisällit

Koiramäki - mestarit ja kisällit

Toisena esimerkkinä voidaan ottaa kirjasta kohtaus suutarimestari Rakkinoffista.

“Suutarimestari Rakkinoff on kaupungin arvostetuin suutari ja suutarien ammattikunnan korkeasti kunnioitettu vanhin eli oltermanni.

Rakkinoffilla on kaksi kisälliä suutarinopissa, ja kumppainenkin haaveksii vielä joskus tulevansa suutarimestariksi kuten isäntänsäkin. Oppipojat Otto ja Peni juoksevat asioilla ja opettelevat kengänteon alkeita. Kuinka vasaralla lyödään niin, ettei oma käpälä jää alle tai kuinka roskat lakaistaan lattialla.

He eivät saa palkkaa laisinkaan. Heille riittää suutarimestarin mielestä hyvin ruoka, juoma ja pieni pukkisänky suutarinverstaan nurkassa.”

Kuva-analyysiin kysymyksiä:

  • Mikä on kisälli?
  • Onko kisälli suutarimestarin perhettä?
  • Välittääkö suurmestari oppipojistaan?

Opettajan on hyvä lopuksi kertoa kisällin asemasta entisaikaan tai lasten kanssa voidaan yhdessä tutkia asiaa eri lähteistä.

3. Varakonsuuli Juliinin perhe

Kolmas esimerkki on huomattavasti varakkaammasta varakonsuuli Juliinin perheestä ja heidän asunnostaan.

“Mari on vieraillut Juliinin talossa ennenkin ja tuntee Juliinin lapset Karlottan, Titrikin, Dorotheean ja Reinholtin. Elsa ihastelee Juliinin lasten porsliinipäisiä nukkeja ja muita leikkikaluja. Tytöt ovat kuin pikku prinsessoja röyhelöissään ja hatuissaan.

>> Onpa Juliinin pojilla hieno puuhevonen, vaikka pojat eivät aivan hevosmiehiä muistutakaan>>, tuumii Kille.

Titrik näyttää mielellään kotiaan vierailleen. Elsalla ei ole aavistustakaan mikä varakonsuli Juliini on ammatiltaan, mutta kyllä kai hänen täytyy olla Suomen kuningas. Ainakin hän Elsan mielestä asuu kuninkaanlinnassa. Näin hienoa ei kotipitäjässä ole edes pappilassa, kirkkoherra Wareksella. Titrik ei pidä kotiaan kuninkaanlinnana. Hän uskaltaa astua matollekin santaisin kengin.”

Kuva-analyysiin kysymyksiä:

  • Millainen koti varakonsuulin perheellä on?
  • Ketä Juliinin perheeseen kuuluu?

Me Rosvolat, karnevalisoitu perhe ja draama

Finlandia Junior palkinnolla palkittu hulvaton ja mukaansa tempaava Me Rosvolat on Siri Kolun kirjoittama ja Otavan vuonna 2010 julkaisema suosittu nykyajan romaani lapsille.

Me Rosvolat ja arvonanto perheessä

Me Rosvolat kirja tarjoaa oivan mahdollisuuden herättää lasten oivalluksia perheestä ja arvonannosta värikkäässä ja hauskassa kontekstissa. Kirja kertoo 10-vuotiaan Vilja-tytön erikoisesta kesästä, joka alkaa, kun tylsällä mökkireissulla maantierosvot ryöstävät Viljan kyytiinsä. Vilja pääsee rosvojen mukaan ajelemaan ristiin rastiin ryöstäen ja rosvoten.

Kirja kuvaa loistavasti kahta hyvin erilaista perhettä, joissa eri tavoilla näkyy tai toisaalta ei näy arvonanto. Viljan omassa perheestä äidin, isän ja isosisko Vanamon kanssa aamiaispöydässä ei kukaan keskustele toisten kanssa, kesälomasuunnitelmissa ei kuunnella lasten mielipiteitä, säädyllisuus ja kunnollinen käyttäytyminen ovat arjen perusta. Rosvoloiden perheessä taas ryöstämisen siivellä puhutaan toisista välillä miten sattuu, mutta kaikissa tilanteissa porukka pitää toisiensa puolta ja jokaisesta perheen jäsenestä pilkistää huumorin sokkeloista hyväsydämisyys ja lämpö. Perheiden ristipaineessa kirjailija asettaa lukijalle kysymyksiä siitä, minkälainen on hyvä perhe.

 

Me Rosvolat -sisäkansi
Karnevalisoitu perhe ja draama

Vaikka perhe ja arvonanto ovat käsitteinä ja ilmiöinä isoja ja omalla tavallaan hyvin vakavia aiheita, voi lasten kanssa toisinaan olla helpompi käsitellä niitä kevyemmillä otteilla. Lasten kirjallisuudesta löytyy hyviä esimerkkejä, joissa kyseiset ilmiöt esiintyvät karnevalisoituneessa miljöössä. Karnevalisoituneissa kirjoissa perheiden roolit voivat olla kääntyneet aivan nurin kurin tai asioita tehdään yhteiskunnan normien vastaisesti. Karnevalisoitujen kirjojen vahvuus on ehdottomasti se, että lapset innostuvat niistä herkemmin.

Me Rosvolat ja muut karnevalisoituneet lastenkirjat soveltuvat hyvin erilaisiin draamallisiin työtapoihin. Lapset voivat mm. näytellä suoria kohtauksia kirjasta tai näytellä itse uudelleen kirjoitettuja kohtauksia. Mukaan voi loistavasti ujuttaa rekvisiittaa ja äänimaisemaa. Lapset voivat myös itse toteuttaa jonkun kohtauksen pelkillä äänillä, ilman sanoja. Luokan kesken voidaan keksiä pelejä tai leikkejä kirjan rooleihin ja tapahtumiin perustuen.

Me Rosvolat ja still-kuvat

Opiskelijaryhmämme kävi helmikuussa 2013 toteuttamassa Puotilan alakoulussa kolmosluokalla Me Rosvolat kirjaa hyödyntävän draamallisen oppitunnin, jonka tavoitteena oli herätellä lapsissa oivalluksia perheestä ja arvonannosta. Luimme lapsille tekstipätkät molemmista kirjan perheistä, ja pienryhmissä lapset saivat toteuttaa still-kuvat perheestä tai perhepotretit, jotka ohjaaja leikisti valokuvasi. Lyhyen valmistelun jälkeen still-kuvat esitettiin muulle luokalle kaksi ryhmää kerrallaan: yksi Viljan perhe-potretti ja yksi Rosvoloiden perhe-potretti. Perheiden erot tuotiin näin kaikkien näkyviksi kehollisella ja äänettömällä ilmaisulla.

Me Rosvolat -takakansi

Muuta karnevalisoituneita perhekuvauksia käsitteleviä lastenkirjallisuutta:
Nopola, Sinikka & Nopola, Tiina, Heinähattu ja Vilttitossu sarja
Nopola, Sinikkä & Nopola, Tiina, Risto Räppääjä sarja
Parvela, Timo, 1996, Isäni on supermies

ICEHEARTS – Kaikki pelaa!

MIKSI?

Tutustuimme Iceheartsiin ensimmäisen kerran heti ilmiöprossimme alkuvaiheilla, jolloin aiheemme oli vielä perhe ilman tarkempaa rajausta. Iceheartsin arvomaailmaan ja toimintamalliin tutustuminen toimi ponnahduslautana käsitteeseen arvonanto. Aloimme pohtimaan käsitteen määritelmää ja sen linkittymistä perheisiin. Icehearts teki heti suuren vaikutuksen meihin opiskelijoihin ja se näkyi toiminnassamme koko ilmiöprosessimme ajan.

Olimme erittäin kiitollisia, että pääsimme tapaamaan kahta pääkaupunkiseudun Icehearts kasvattajaa ja kuulemaan heidän kokemuksia ja mietteitä asiasta. Tapaaminen oli ilmiöprojektimme tähtihetkiä. Tässä muutamia ajatuksia, joita olemme työstäneet tapaamisen pohjalta.

Iceheartsin toimintamalli linkittyy hyvin ilmiössä tutustumaamme CDG-menetelmän ajatukseen siitä, että kaikki pelaa ja osallistuu, sekä kuinka kasvausta ja oppimista tapahtuu myös liikunnallisessa ja lasten toimijuutta painottavassa kontekstissa.

*******

 

-Icehearts on Ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla koulussa ja vapaa-ajalla-

“Icehearts on enemmän kuin urheilujoukkue. Icehearts on toimintamalli, joka on kehitetty ennaltaehkäisemään syrjäytymistä ja edistämään hyvinvointia. Icehearts on joukkueurheilun toimintamalli lapsen hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi.

Iceheartsin tavoitteena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo läpi kasvun nivelvaiheet. Icehearts-filosofia tukee lapsen kasvua itseensä luottavaksi ja toiset huomioonottavaksi joukkueen jäseneksi. 

“Toimintamalli perustuu arvomaailmaan, joka antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden.”

(Lähde: www.icehearts.fi)

 

Youtube-video: watch?v=6zZpsiZWFp0
Lähde: Valio/oivariini

 

AIKUINEN ANTAA ARVON JOKAISELLE LAPSELLE
  • Iceheartsn ajatusmaailmasta voidaan oppia, että jokainen lapsi tarvitsee aikuiselta arvonantoa taustastaan tai teoistaan huolimatta.
  • Aikuinen ei saa luovuttaa lasten suhteen tai hylätä heitä ongelmien vuoksi. Lasten ohitse ei saa kävellä tai katsoa, vaan heidät tulee aidosti kohdata.

“Tärkeimpiä asioita ovat oppilaan rehellinen ja aito kohtaaminen, puuttuminen ja välittäminen”

“Hylkääminen, pois potkiminen, lapsen siirtäminen “ongelmana” luokasta/koulusta toiseen rikkoo luottamuksen syntymisen. Lapsella pitää olla tunne: “mitä tahansa tapahtuu, aikuinen ei sua jätä” eli tunne välittämisestä, merkityksellisyydestä!””

“(Jos on hankala päivä,) se riittää että vain on se pysyvä, turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Jo sillä on valtava vaikutus lapsen elämään.”

 (Lainaukset Nosteen muistiinpanoista tapaamiseltamme)

LAPSI HALUAA ANTAA ARVON AIKUISELLE
  • Lapset ovat konservatiisia sen suhteen, että he kaipaavat aikuiselta rajojen asettamista ja välittämistä. Vastuullisesta ja luotettavasta aikuisesta tulee lapselle roolimalli, jota lapsen on helppo kunnioittaa ja jolle hän antaa arvoa.

“Luottamuksen saaminen joiltakin lapsilta voi viedä vuosia. On tärkeää, että lapsi saa päivittäin ja PITKÄN AIKAA kuulla olevansa arvostettu: “onpa kivaa nähdä sinua taas tänään!” jne. Luottamuksen syntyyn vaikuttaa siten PYSYVYYS, ARVOSTUS ja VÄLITTÄMINEN”

  (Lainaukset Nosteen muistiinpanoista tapaamiseltamme)

RYHMÄ OPETTAA ARVONANNOSTA
  • Alakoulussa arvonanto on haasteellinen käsite ottaa lasten kanssa käsiteltäväksi tai keskusteltavaksi. Opetuksessa on lähdetään lasten omasta kokemusmaailmasta.
  • Ryhmässä toimiessaan lapset oppivat toisten erilaisuudesta sekä arvostamaan jokaisen ryhmäläisen panosta. Opitaan siis arvonannosta toisille, sekä heidän antamasta arvosta itselle.
  • Liikunta mahdollistaa lasten luonnollisen toiminnallisuuden. Liikunnassa joukkueurheilu tai pelit ovat loistava väline arvonannon opetteluun. (Säännöt, toisten kunnioittaminen, kaikki pelaa yms.)

“Ryhmään kuuluminen on mielettömän tärkeä tunne jokaiselle ihmiselle. Ryhmässä lapset oppivat itsestään, toisiltaan ja toisten kohtelusta.”

“Erilaisuus on aikuisten määrittelemää. Lapsi hyväksyy/suvaitsee/kohtaa muut lapset aidosti muina lapsina, eikä tuomitse erilaisina.”

“Erilaisuuden sietäminen ei tapahdu hetkessä eikä itsestään. Erilaisuuden sietäminen tulee sitä kautta, että tehdään aidosti asioita yhdessä ja tiiminä.”

 (Lainaukset Nosteen muistiinpanoista tapaamiseltamme)

 null(lähde: www.icehearts.fi)

Ilmiön keskeiset käsitteet

Huomasimme ilmiöprosessin alkuvaiheessa, että on tärkeää määritellä keskeiset ilmiöön liittyvät käsitteet. Koimme sen tarpeelliseksi, jotta ryhmän yhteinen näkökulma saavutettaisiin ja jotta koko ryhmä olisi samalla sivulla. On tärkeää, että kaikki ryhmän jäsenet tietävät puhuvansa samasta asiasta.

Kyseessä ei ole perinteinen tieteellinen tutkimus. Määrittelemme käsitteitä vapaammin ja omakohtaisemmin, sillä lähtökohtamme on eri. Käsitteiden avulla ei ole tarkoitus niinkään tuoda prosessiimme tieteellistä pohjaa, vaan rajata aihettamme ja yhtenäistää näkökulmaamme.

Ryhmämme kiinnostui aluksi aiheesta perhe, jonka käsitettä lähdimme yhdessä avaamaan. Käsitteestä paljastui useita eri puolia, joita erittelimme. Keskeiseksi nousi myös kysymys: “Mikä tekee perheestä perheen?” Alla ajatuskartta, joka sisältää projektin alussa mieleemme tulleita käsitteitä liittyen perheeseen.

Puotilan ala-asteen kolmannen luokan lapset auttoivat meitä käsitteenmäärittelyssä piirtämällä ja muovailemalla käsityksiään perheestä.


Otimme perheen määrittelyyn mukaan myös elämänkatsomustiedon näkökulman ja tiedepohjan. Käsitteenmäärittelyämme veivät eteenpäin elämänkatsomustiedon didaktikon Eero Salmenkiven vinkkaamat artikkelit.

Perhe-käsitteen ulottuvuuksien hahmottelu

Pohdintojemme jälkeen määrittelimme perhe käsitteen seuraavasti: yksilön perheeseen kuuluvat ne henkilöt, joille yksilö antaa arvon kuulua perheeseensä. Perheen ei siis tarvitse mielestämme olla biologinen, eikä sen tarvitse esimerkiksi asua saman katon alla. Yksilö voi myös kokea jonkun toisen osaksi perhettään, mutta tämän toisen ei välttämättä tarvitse kokea samalla tavalla. Määritelmämme ei sulje minkäänlaisia perherakenteita ulkopuolelle. Tämän ajatuksen tuloksena otimme käyttöön käsitteen arvonanto. Ilmiöksemme muodostuikin lopulta “arvonanto perheessä”.

Arvonannon käsite huomattiin jo alkukeskustelussamme moniuloitteiseksi ja laajaksi. Siksi ryhmän kesken päätettiin alkuun listata asioita, joita mielestämme kuuluu käsitteen “arvonanto” alle.

Ilmiömme aloituspaneelissa saimme kuitenkin lisää ulottuvuutta arvonannon käsitteenmäärittelyyn, sillä kaikki aloituspaneelin läsnäolijat rakensivat yhdessä käsityksiään arvonannon käsitteen ympärille. Ensin pyysimme läsnäolijoita kirjoittamaan tai piirtämään ajatuksiaan käsitteestä arvonanto:

arvonantopienempiTämän jälkeen pyysimme tarkastelemaan arvonannon käsitettä myös tarkemmin rajatusta näkökulmasta, perheen näkökulmasta. Läsnäolijat siis kirjoittivat ja piirsivät ajatuksiaan arvonannosta perheessä:

arvonantoperheessaRyhmän kesken pohdimme arvonannon käsitettä näistä monista näkökulmista. Tarjosimme alla olevaa käsitteenmäärittelyä didaktikko Eero Salmenkivelle. Jo alusta alkaen koimme arvonannon käsitteen määrittelyn erityisen hankalaksi. Tulimme Eeron kanssa yhteiseen johtopäätökseen, että alla oleva määrittely kuvaa hyvin pohdintamme moniuloitteisuutta, mutta käsitteenmäärittelynä se ei ole tarpeeksi osuva. Myös Eero myönsi arvonanto käsitteen hankalaksi määritellä. Ryhmämme mielestä kyseisen käsitteen tieteellisen tarkka määrittely ei ole tarpeellista, sillä pohdintamme on rajannut näkökulmaamme riittävästi.

nosteenarvonanto

 

Viimeiseksi yritykseksemme määritellä arvonannon käsitettä jäi Eero Salmenkiven meille esittelemä saksalaisen filosofin  Leonard Nelsonin sokraattisen keskustelun menetelmä. Meillä ei aikataulujemme puitteissa ollut mahdollisuutta toteuttaa kyseistä metodia puhtaasti, mutta päätimme kuitenkin kokeilla sitä soveltaen.Jokaisen ryhmämme jäsenen tehtävänä oli miettiä etukäteen valmiiksi jokin henkilökohtainen kokemus arvonannosta. Olimme varanneet menetelmän toteuttamiselle yhden tunnin, jonka aikana jokainen meistä jakoi oman kokemuksensa ryhmälle. Tavoitteena oli löytää kokemuksista yhdistäviä tekijöitä, jonkinlainen punainen lanka, joka sitoisi kokemuksemme yhteen. Alla mielessämme heränneitä ajatuksia, joita keräsimme yhteisesti ylös kuunnellessamme toistemme kokemuksia.

Mielestämme menetelmä oli antoisa ja sopi osaksi prosessiamme. Vaikka emme onnistuneetkaan määrittelemään käsitettämme tyhjentävästi, auttoi menetelmä kuitenkin syventämään pohdintaamme arvonannosta. Viimeisen keskustelumme merikittävimmäksi oivallukseksi muodostui ajatus arvonannon ilmentymisestä. Alla havainnolistava kuva:

Arvonanto koostuu sanoista, teoista ja läsnäolosta. Nämä ovat arvonannon ilmenemismuodot. Eräänlainen täydellinen arvonannonosoitus olisi antaa arvo toiselle sanojen, tekojen ja läsnäolon kautta.  Jokainen yksilö kuitenkin arvottaa sanat, teot ja läsnäolon eri tavalla. Yhdelle riittää läsnäolo. Toinen taas kaipaa sanoja ja tekoja.