CDG Suomessa

CDG:n Suomen mallia on kehitetty Jyväskylässä Keski-Palokan alakoululla ja Kilpisen yläkoululla yhteistyössä Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen kanssa. Perehdyttyämme Australialaiseen alkuperäismalliin pääsimme haastattelemaan CDG-mallin tutkijaa Pira Jaakkolaa skypen välityksellä.

 

 

Ideoimme seuraavanlaisia kysymyksiä haastattelumme pohjaksi:

 

Suomessa CDG- mallia on mukautettu täkäläisiin oloihin ja opetussuunnitelmaan sopivammaksi. Mallin kehittely on vielä kesken, eikä välttämättä tarkoituksenakaan ole saada siitä selvärajaista ohjelmaa, vaan ehkä pikemminkin toimintakulttuuri ja työkalu, jota opettaja voi käyttää työssään. (Mustonen & Uusi-Maahi.)

Suomalaisessa toteutuksessa keskiössä on ollut pelin sijasta ryhmä, joka toimii yhdessä kehittäen peliään koko kauden ajan. Vaihtelevien vuodenaikojen ja monipuolisten ympäristöjen, sekä Suomen monipuolisia liikuntataitoja ja lajiosaamista vaativan opetussuunnitelman takia ei ole otettu mukaan season-vaihetta, ainakaan siinä laajuudessa missä se Australiassa on ollut monikuukautisena projektina. Koska Suomessa pelit ovat olleet vaihtuvampia ja lyhytkestoisempia, ei olla myöskään rajoituttu “pelin” käsitteeseen turhan tiukasti, vaan tehtävinä on ollut vaihtelevasti erilaisia pelejä, ratoja ja leikkejä. (Jaakkola.) “Suomessa korostetaan lapsilähtöisyyttä ja lasten omaehtoista liikkumista, mutta Suomessa idean sydämenä toimii pelien sijaan tiimityöskentely”. (Mustonen & Uusi-Maahi.)

Menetelmää kehitelleet opettajat ovat nostaneet esiin, miten talviliikunnan luistelussa ja hiihdossa pelien ideoiminen tuntuu hankalammalta ja tunnit ehkä vähemmän onnistuneilta. Takana voivat kuitenkin olla oppituntien pirstoutuminen ja vaikeampi ennakoitavuus (tunteja vaihdetaan sisäliikuntaan liian kylmän/liian vetisen sään johdosta) sekä oppilaiden huonommat perustaidot lajeissa. (Mustonen & Uusi-Maahi.) Nähtävästi ongelmasta on kuitenkin päästy eteenpäin, ja liikuntaankin keksitty innostavaa pelinkehittelyä (Jaakkola.)

Pienryhmät

Suomessa toteutetun mallin mukaisesti jokaisessa pienryhmässä on kapteeni. Kapteenin tehtävä otetaan yleensä innolla vastaan ja hänen tehtävänään on huolehtia, että jokainen lapsi osallistuu. Pienryhmissä myös ujommat lapset ovat päässeet aidosti osalliseksi suunnittelutyöhön ja itse pelaamiseen ja leikkimiseen. (Jaakkola.)

Pienryhmissä lapset muokkaavat keksimäänsä peliä opettajan antamien sisältöohjeiden mukaan. Lapset pelaavat peliä keskenään ja muokkaavat sitä pelatessaan. Kenellä tahansa ryhmän jäsenellä on oikeus “huutaa peli poikki”, jos tuntuu siltä, että jokin ei toimi tai että sääntöihin pitää tehdä muutos. Pienryhmät esittelevät keksimänsä pelit tai leikit toisilleen ja ratkaisevat yhdessä eteen tulevat ongelmat. Opettaja pystyy ohjaamaan ongelmatilanteissa oppilaita esimerkiksi kysymällä kysymyksiä, jotka auttavat lapsia ratkaisemaan tilanteet. Opettajalla on siis tärkeä rooli, vaikka toiminta pääsääntöisesti onkin täysin lapsilähtöistä. (Jaakkola.)
Australian mallissa peleistä selviää vain yksi jatkoon ja muut pelit äänestetään yhdessä pois. Suomessa toteutetussa mallissa ei tällaista karsintaprosessia ole koettu tarpeelliseksi, mutta kuten Australian mallissa, lapset oppivat antamaan palautetta toisilleen. Ensin rohkaistaan antamaan kannustavaa palautetta ja sitten kehittävää palautetta. Jaakkolan mukaan lapset ovat hyviä palautteenantajia ja peleistä käydyt keskustelut ovat olleet loistavia. Jaakkolan mukaan hyvän palautteen antaminen on tullut oppilailta luontevammin, kuin kehittävän palautteen. Opettajan täytyy joskus ohjata miettimään, mitä paranneltavaa pelissä olisi, sillä oppilaat usein hiljenevät kun olisi annettava kritiikkiä.

 

CDG:n hyvät puolet

CDG:n avulla voidaan vaikuttaa luokan ja pienryhmien ryhmädynamiikkaan. Voidaankin ajatella, että CDG menetelmä on liikuntakasvatusmalli, jota voidaan käyttää paitsi hyvän ryhmädynamiikan omaavien oppilaiden kanssa, niin myös sellaisessa luokassa, jossa ryhmädynamiikassa on parannettavaa. Oppilaat oppivat CDG:n avulla demokraattisempia toimintamalleja, jotka toivottavasti siirtyvät myös liikuntatunneilta luokkahuoneeseen. Jaakkolan mukaan demokraattista toimintaa on ainakin jossain määrin havaittu siirtyneen mm. liikuntatunneilta välitunneille. Menetelmän myötä on myös rakentunut avoimempi ja sallivampi ilmapiiri ryhmään. Positiiviset vaikutukset näkyvät myös arviointiprosessissa. CDG:n myötä arvioinnista on tullut avoimempaa ja läpinäkyvää, sillä lapset saavat jatkuvasti myös vertaispalautetta. Opettajalla on myös monipuolisemmat mahdollisuudet seurata mm. motoristen taitojen kehittymistä. Yksi isoimmista menetelmän eduista on se, että lasten väliset tasoerot eivät näyttäydy niin suuresti, kuin perinteisessä lajiopetuksessa. Uutta peliä tai leikkiä kehiteltäessä kenelläkään ei vielä ole kokemusta sen pelaamisesta ja kaikki ovat samalla viivalla.

 

CDG:n haasteiksi on koettu Suomessa seuraavanlaisia seikkoja:

  • Muutosvastarinta opettajien keskuudessa
  • Taidonoppimisen näkökulma vaatii vastaanottamista
  • Ei ole saanut toivottua vastaanottoa
  • Vaatii autonomian luovuttamisen oppilaille: Voi tuntua alkuun pelottavalta!
  • Lajit, joita pyrimme oppimaan, eivät saa harjoitusta sellaisenaan

CDG­-menetelmä vaatii opettajalta suunnittelu­ ja tiimityöskentelyajan löytämistä, etenkin silloin, jos liikunnanopettaja on eri, kuin ryhmän luokanopettaja. Toisin sanoen opettajien tulee sitoutua menetelmään täysin ja olla valmiina myös muutosvastarintaan, jota saattaa ilmetä. Helpointahan työskentely olisi, jos koko koulu olisi mukana menetelmän toteuttamisessa.

Opettajalla tulee myös olla tietynlaista näkökulmaa ja ymmärrystä liikuntataitojen kehittämisestä ja silmää huomata oppilaiden tasoerot, jotka eivät erotu samalla tavalla kuin “perinteistä” opetustyyliä noudattaessa. Haasteina voidaan myös nähdä lapset, joilla on jokin lajiperustainen harrastus taustalla. Tällöin oppilaat pyrkivät helposti kehittelemään pelejä, jotka ovat hyvin lähellä omaa lajia.

Emme näe CDG-menetelmää kiveen hakatuksi menetelmäksi, jota tulisi noudattaa tiukasti, vaan enemmänkin toimintatavaksi, josta opettaja voi ammentaa erilaisia ideoita liikuntatunneille. Opettajan oma persoona ja oppimiskäsitys sekä opetustyyli vaikuttaa suuresti mentelmän soveltamisessa.

________________________________________________________________________

Lähteet:
Nuorisuomi: http://www.nuorisuomi.fi/erityinentuki-ajankohtainen?nid=29553038
Skills, strategies, sport, and social responsibility: reconnecting physical education
(John Quay & Jacqui Peters)
Pro gradu: TAPAUSTUTKIMUS SUOMEN CDG- MALLIN KEHITTÄMISESTÄ
Pauliina Mustonen & Susanna Uusi-Maahi
Pira Jaakkola Jyväskylän yliopistosta (suullinen tiedonanto 14.2)

One thought on “CDG Suomessa

  1. Hienoa, että saitte keskusteluyhteyden Pira Jaakkolan kanssa. Olette osanneet myös tehdä kohdallisia kysymyksiä, kun olette saaneet keskustelusta näinkin paljon irti. On ymmärrettävää, että mikään malli ei ole puhdasoppisesti siirrettävissä toiseen kulttuuriin. Malliin sisältyy kuitenkin niin paljon myönteisiä puolia, että se kannattaa liittää osaksi omaa liikunnanopetusrepertuaaria. En ihan ymmärtänyt noita kaikkia CDG:n haasteita. Lisäisin listaan mallin leviämättömyyden syistä vielä muutaman syyn, joista suurin on lajikeskeisen liikunnanopetuksen hegemonia-asema, jota on yritetty haastaa vahvoin argumentein jo 1980-luvulta alkaen. Toinen syy on yksinkertaisesti tiedon puute. Aika ei oikein suosi tieteen popularisointia eli siihen ei löydy taloudellista tukea. Näin uusimmat avaukset eivät pääse jalkautumaan. Tähän yhteyteen olisi vielä sopinut videoklippi varsinaisesta toiminnasta – eikö?

Comments are closed.