CDG – Creating and developing games

CDG on John Quayn Australiassa kehittämä malli liikunnanopetukseen koulussa. Tutustuimme aiheeseen ilmiömme liikunnandidaktikon Liisa Hakalan vihjeestä artikkelin “Skills, strategies, sport, and social responsibility: reconnecting physical education” (Quay & Peters) avulla. Kiinnostuimme aiheesta, sillä menetelmä vaikutti liittävän yhteen useita arvostamiamme asioita, kuten opetuksen lapsilähtöisyyttä, kiinteää pienryhmätyöskentelyä ja kehittävää arviointikulttuuria.

CDG -menetelmän vaiheet

 

Creating and developing games (CDG-menetelmä) on jaettu neljään eri vaiheeseen: Team, Pratice, Season ja Game (katso kuvio 1). Ensimmäisessä vaiheessa (joukkue) oppilaat jaetaan joukkueisiin. Joukkueita jaettaessa on opettajan oltava hereillä, jotta joukkueista saataisiin tasapuoliset niin motoristen kuin sosiaalistenkin taitojen osalta. Tässä vaiheessa joukkueet aloittavat oman pelin suunnittelun ja kehittämisen.
Practice eli harjoitteluvaiheessa oppilaat saavat harjoitella ja kehittää omaa peliään. Tähän vaiheeseen tulee varata aikaa kunnolla. Opettaja asettaa pelille tietyt reunaehdot, joita pelin suunnittelussa tulee noudattaa. Kaikkia pelejä tulee pystyä pelata yhtä suurella alueella, samoilla välineillä, samassa ajassa ja jokaisen lapsen tulee osallistua peliin. Peleissä ei siis voi olla mm. vaihtopelaajia, tuomareita tai pisteenlaskijoita erikseen. Oppilaiden tulee myös ottaa huomioon pisteytys, tarvittavat taidot sekä pelin turvallisuus. Kun pelit on suunniteltu, esitellään ne toisille. Peleistä saadaan palautetta sekä opettajalta että muilta oppilaita. Palautteen perusteella joukkue voi kehittää peliään vielä paremmaksi. Tässä vaiheessa pelin säännöt lyödään lukkoon. Kun joukkueet ovat hioneet pelejään tarpeeksi, aloitetaan keskustelu siitä, mikä peli valitaan koko luokan yhteiseksi peliksi, jota harjoitellaan enemmän.
Kun yksi peli on valittu yhteiseksi, aloitetaan sen harjoitteleminen. Oppilaat osaavat pelin säännöt, mutta pelistrategioita ja taitoja voidaan vielä kehittää paremmiksi. Tätä peliä pelataan yhdessä koko luokan kanssa loppukauden ajan

Vaiheiden toteutus käytännössä

Seuraavassa esittelemme tiivistetysti sen, mitä CDG -menetelmä pitää sisällään ja mitä eri vaiheita prosessissa lukuvuoden aikana käydään läpi.
Prosessin ensimmäisessä vaiheessa pienryhmät suunnittelevat pelit alustavasti. Lapset kehittelevät peliä pelaamalla sitä pienryhmissä. Kun pelit ovat valmiita, jokainen pienryhmä opettaa oman pelinsä toisille pienryhmille. Ideana on saada palautetta muiden ryhmien oppilailta siitä, miten omaa peliä voisi jatkossa kehittää.
Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat tärkeitä osa-alueita koko prosessissa. Tavoitteena on, että oppilaat oppivat antamaan peleistä toisilleen rakentavaa palautetta sekä myös itse kehittämään peliään toisilta saamansa palautteen avulla.

Palautteenantotapoja on monenlaisia. Opettaja voi opettajajohtoisesti ohjata lapsia keskittämään huomionsa tiettyihin pelien kehittämistä edistäviin pääkohtiin tai tärkeitä pääkohtia voi miettiä myös lasten kanssa yhdessä. Ideana on, että kaikki luokan oppilaat saavat äänensä kuuluviin. Usein liikuntatuntien lomassa tai lopussa käydyissä keskusteluissa käy niin, että vain tietyt puheliaat ja ulospäinsuuntautuneet oppilaat osallistuvat keskusteluun. Palautteenantamiseen on tästä syystä varattava oma aikansa ja paikkansa. Palautetta voidaan dokumentoida yksin tai ryhmässä kirjoittamalla tai piirtämällä oppilaiden kanssa. Palautteen dokumentoinnin tarkoituksena on tallentaa palautetta, jolloin sen käsittely voidaan jatkaa myös myöhempinä kertoina. Saamansa palautteen pohjalta kukin ryhmä kehittää peliään. Tästä syystä on tärkeää, että lapset, mahdollisesti opettajan avustuksella, kohdistavat palautteensa koskemaan oleellisia asioita, joilla on merkitystä pelin kehittymisen kannalta.

Palautteenantamisesta opettaja voi esittää muun muassa seuraavia apukysymyksiä:

  • Oliko peliä hauska pelata?
  • Olivatko kaikki koko ajan mukana?
  • Oliko peli koko ajan turvallinen?
  • Olivatko säännöt ja pisteytys helppo ymmärtää?

Palautteenantoprosessissa tärkeää roolia näyttelee TPSR (Teaching Personal and Social Responsibility). Opettajan on tärkeää toteuttaa opetusta TPSR:n näkökulmasta, sillä lapset tarvitsevat työkaluja palautteenantoon. Palautteenantoa pitää harjoitella. Opettajan tehtävä prosessissa on tällöin rohkaista, auttaa ja osata esittää sellaisia kysymyksiä, joiden avulla lapset pääsevät ongelma- tai konfliktitilanteissa eteenpäin.

Tämän jälkeen prosessissa pienryhmät kehittelevät pelejään ja näyttävät muille pienryhmille, miten ovat peliään parannelleet.

Pelin kehittäminen tapahtuu ajatustyönä ja sitä ei tehdä liikuntatunnilla. Menetelmä vaatii siis liikunnan integroimista muihin oppiaineisiin, koska ajatustyötä ei voida toteuttaa liikuntatunneilla. On mahdotonta olettaa, että lapset osaisivat liikuntatunneilla tai pelejä suunnitellessaan esimerkiksi käyttää oleellisia käsitteitä tai antaa rakentavaa palautetta ellei asioita ole pohjustettu ja niitä mietitty myös muilla oppitunneilla. Muilla oppitunneilla pohdittavia asioita voivat olla esimerkiksi seuraavat tutkimuskysymykset:

  • Mikä on joukkue?
  • Mikä on peli?
  • Mitä tarkoittaa muiden huomioonottaminen?
  • Mitä on arvonanto?
  • Mitä on ystävällinen kohtelu?

Menetelmä on siis kokonaisvaltainen, eikä rajoitu pelkästään liikuntatunneille.
Kun lapset ovat saaneet rauhassa kehitellä pelejään ja käsitellä palautetta, on aika testata viimeisteltyjä versioita peleistä muiden pienryhmien kanssa. Päätöksentekoon on hyvä käyttää aikaa ja käydä neuvotteluja asiasta pelien pelaamisen lomassa.  Arvioinnin kriteerejä voivat olla mm. seuraavat seikat:

  • Miellettävyys, viihdyttävyys
  • Osallistumisen näkökulma
  • Sääntöjen yksinkertaisuus
  • Pisteytys
  • Turvallisuus
Kun pelit ovat saavuttaneet viimeistellyn muotonsa, on aika siirtyä karsintavaiheeseen. Tavoitteena on luokan kanssa yhteisellä päätöksellä valita yksi peli, jota pelataan jatkossa niin sanotun pelikauden aikana. Karsinta voidaan toteuttaa siten, että ensin valitaan kaksi peliä jatkoon ja pelataan näitä kahta valittua peliä vielä lisää ennen lopullista päätöstä. Tavoitteena on perehtyä syvällisesti kunkin pelin hyviin ja huonoihin puoliin ja pohtia niiden perusteella yhdessä sitä, mikä olisi kaikkein paras peli jatkoon.
Ideaalitilanteessa koko luokka olisi loppuen lopuksi samaa mieltä siitä, mikä peli on, hyvät ja huonot puolet huomioon otettuna, paras peli.

(Quay & Peters)

________________________________________________________________________

 

Lähteet:
Nuorisuomi: http://www.nuorisuomi.fi/erityinentuki-ajankohtainen?nid=29553038
Skills, strategies, sport, and social responsibility: reconnecting physical education
(John Quay & Jacqui Peters)
Pro gradu: TAPAUSTUTKIMUS SUOMEN CDG- MALLIN KEHITTÄMISESTÄ
Pauliina Mustonen & Susanna Uusi-Maahi
Pira Jaakkola Jyväskylän yliopistosta (suullinen tiedonanto 14.2)

 

4 thoughts on “CDG – Creating and developing games

  1. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Tätä voisi ehkä ajattelun opetuksessa (matematiikka, ehkä et:kin) soveltää älypeleihin. Käsittelliseen puoleen liittyen suomalainen filosofi Jaakko Hintikka on tehtnyt erottelun konstitutiivisten sääntöjen (shakissa kuningatar liikkuu tietyllä tavalla) ja strategisten sääntöjen (kuningatarta ei yleensä kannata vaihtaa sotilaaseen) välillä. Ero on merkittävä myös kielissä.

    • Ai niin ja vielä tyhmä tekninen kysymys, miten pelejä voidaan pelata sekä pienryhmässä että koko luokassa niin, että kaikki ovat mukana?

  2. Jep, hyvin haltuun otettua asiaa. Kyseessä on todellakin pitkä prosessi, ja itse asiassa se mikä tässä, kuten muuten myös TPSR:ssä, on erityisen kiinnostavaa, on prosessin arvostaminen lopputuotoksen sijaan. Tämä ei luonnollisesti kuitenkaan tarkoita noiden motoristen perustaitojen mitätöintiä, kuten osoitattekin avaamalla niitä omassa kappaleessa. Jos jo työelämässä toimiva ope lukisi blogianne, hän ehkä kaipaisi tässä yhteydessä esimerkkiä käytännön CDG – toiminnasta. Ehkä saamme kuulla siitä lisää tehdessänne tästä käytännön sovelluksia työelämässä.

Comments are closed.