Camilla Mickwitzn Jason-kirjat kertovat Jason-pojan ja hänen äitinsä Kaarinan, yksinhuoltajaperheen arjesta oivaltavasti ja hauskasti. Kirjojen Jason (1980), Jasonin kesä (1976) ja Jason muuttaa maasta (1978) tekstit sukeltavat arjen iloihin ja ongelmiin, ja niiden kuvitus on hilpeää, värikylläistä ja selkeitä muotoja hyödyntävää.

Lasten kirjallisuutta voi käsitellä monin eri draaman keinoin. Draamalliset työtavat heittävät lapset eläytymään kirjan henkilöhahmojen saappaisiin ja kirjan tilanteiden kontekstiin. Yksi tapa käsitellä kirjallisuutta lasten kanssa on antaa lasten näytellä joko suoraan kirjan kohtauksia tai omia keksimiään kohtauksia. Kirjasta voidaan esimerkiksi etsiä jokin ongelma- tai konfliktitilanne, jonka ratkaisuna näytelmä toimii. Tällöin luokassa ratkaistaan kirjan dilemma esimerkiksi neljällä eri tavalla, jonka jälkeen voidaan lukea kirjasta ääneen kirjan oma ratkaisu. On hyvä lopuksi hetken aikaa keskustella ratkaisuista: kuinka ne erosivat, oliko niissä samaa tai vaikka jotain yllättävää.

Jasonin kesä ja Puotilan 3. luokka

Opiskelijaryhmämme kävi Puotilan alakoulussa 3. luokalla toteuttamassa draamallisen oppitunnin, joka hyödynsi Jasonin kesä -teosta. Kirjaa käsiteltiin Ongelmanratkaisu- pantomiimina. Dokumenttikameralla heijastettiin yllä oleva kuva. Oppilaille esiteltiin lukemalla, kertomalla kuvaillen ja kuvituksen avulla ongelmatilanne Jason-kuvakirjasta. Tässä lukemamme tekstipätkä:

“Jason huomaa, että muutkin ovat tulleet tänne viettämään kesälomaa. Heitä on muutamia isoja ihmisiä ja yksi pieni. – – Tässä talossa on isoja huoneita, missä kaikki voivat olla yhdessä, ja yläkerrrassa pieniä huoneita, joissa nukutaan. Jasonin ja Kaarinan huoneessa on pyöreä ikkuna, josta näkyvät meri ja ranta.

Kaarinasta on ihanaa ettei tarvitse laittaa ruokaa. Jasonin mielestä ihmiset ovat sen näköisiä kuin istuisivat yksikseen kotona. Vain yksi huomaa, että Jason on tullut.

Illalla istutaan seurusteluhuoneessa. Kaarina miettii mitä hän kutoisi. Oikeastaan vain yksi vieras haluaa seurustella Jasonin kanssa. Mutta hän on kovin pieni. Myöhemmin illalla toinenkin pikkunen haluaa seurustella Jasonin kanssa. Se taas on oikea kiusankappale.”

Tämän jälkeen lapset miettivät 4-5 hengen pienryhmissä ohjaajan kanssa:

• Mitä Jason tilanteesta miettii ja miltä hänestä tuntuu?
• Onko tilanteessa jokin ongelma? Kuinka se voitaisiin ratkaista?

Ryhmässä lapset miettivät tilanteeseen ratkaisun, ja kunkin ryhmän ohjaaja käsikirjoitti kohtauksen lasten keskustelun pohjalta. Kohtaus hiottiin sopivaksi ja ryhmässä jaettiin roolit. Ohjaaja toimi kertojana (tai joku ryhmän lapsista, jos halusi) ja oppilaat näyttelivät itse keksimänsä ratkaisun muille ryhmille. Lopuksi esiteltiin kirjan oma ratkaisu ongelmaan.

Tässä yhden ryhmän keksimä ratkaisu ongelmaan “Jason on yksinäinen, kukaan ei huomaa häntä ja hän kaipaa seuraa”:

Jason mietti, kenen kanssa voisin tehdä jotain kivaa? Jason menee miehen luo ja kysyy: “Pelataanko shakkia?” Mies vastaa: “Harjoittelen juuri shakki-turnaukseen.” Jason menee naisen luokse ja kysyy “Voitko lukea minulle kirjaa?” Mutta nainen vastaa “Tämä on Tuntematon sotilas, se ei sovi lapsille.” Jason käy katsomassa, onko terassilla ketää muita, mutta ketään ei näy.

Jason menee äidin luokse ja kysyy: “Voinko auttaa sinua ja keksiä sinulle mitä sinä virkkaat?” Mutta äiti vastaa: “Minä juuri keksin, että teen kissan.” Jason kysyy viimeiseltä mieheltä: “Leikitkö kanssani hippaa?” Mutta mies vain nukkuu. Lopulta Jason päätyy vauvan luokse ja he alkavat leikkiä piilosta.