Ensimmäisellä kouluvierailulla käytimme otetta Viiru ja Pesonen -kirjasta. Tämä toimi hyvin keskustelun pohjana ja ohjasi oppilaat luontevasti pohtimaan teemaa perhe.

Yhdessä piirtäminen onnistui hyvin. Tapa toimi hyvin keskustelun avaajana ja ylläpitäjänä. Ison paperin äärellä lapsilla oli luonnollinen tilaisuus neuvotella, keitä kuvitteelliseen perheeseen kuuluisi ja mitä piirretään. Isolle paperille yhdessä piirtäminen vaikutti olevan lapsista mukavaa ja luontevaa.

 Lasten keskittyminen säilyi paremmin, kun aloitettiin piirtämällä. Ryhmät, joissa muovailtiin ensin, syntyi hieman levottomuutta siinä vaiheessa, kun piti vaihtaa muovailu piirtämiseen. Tällöin piirroksiin syntyi myös aiheen ohi meneviä sisältöjä. Ehkäpä vaihdettaessa työtapaa olisi ollut syytä ohjata oppilaat hakemaan uutta näkökulmaa, esimerkiksi toisen tarinan avulla. Toiset kaksi ryhmää, jotka aloittivat piirtämisellä eivät kokeneet edellä mainitun kaltaista keskittymisen herpaantumista.

Ensimmäisellä kouluvierailulla pyysimme myös lapsia keksimään omia kysymyksiä liittyen perheeseen. Halusimme kuulla lasten tutkimuskysymyksiä perheestä, sillä halusimme nähdä, miten tutkimusprosessin alku sujuisi, mikäli toteuttaisimme ilmiön tutkivan oppimisen prosessia noudattaen. Koimme myös, että emme voi lasten puolesta keksiä, mikä heitä perheeseen liittyen askarruttaa ja halusimme kuulla kysymykset lapsilta itseltään. Lapset keksivät paljon hyviä kysymyksiä, vaikka niiden keksiminen tuntuikin lapsista aluksi hankalalta. Loppujen lopuksi kysymykset olivat todella hyviä, ja ne auttoivat orientoimaan ajatteluamme ilmiöprojektin alussa. Vaikka emme hyödyntäneetkään lasten tutkimuskysymyksiä mitenkään konkreettisesti, koimme, että kysymykset loivat ajattelullemme pohjaa ilmiön suunnittelussa. Jälkikäteen totesimme, että olisi ollut hedelmällistä hyödyntää lasten asettamia tutkimuskysymyksiä enemmän ja konkreettisemmin.

Ensimmäisellä vierailulla tunnelma luokassa oli melko rauhallinen. Koimme, että olimme suunnitelleet yhdelle kerralle juuri sopivan määrän tekemistä. Aikaa pohtimiselle oli uskallettu jättää tarpeeksi.

Jälkikäteen huomasimme myös, että olisi ollut tärkeää etukäteen tarkemmin suunnitella sitä miten yhteenveto ja purku lasten kanssa toteutettaisiin. Olisi etukäteen pitänyt miettiä tarkemmin, miten oppitunnilla ilmenneet oivallukset tuodaan näkyviksi ja liitetään käsiteltävään aiheeseen.

 Toisen vierailun tunnelma oli kiireisempi, kuin ensimmäisellä kerralla. Aikataulu oli sen verran tiukka, että osalla ryhmistä jouduimme hoputtamaan turhan paljon tehtävien valmistumista, ja pohdinta jäi tästä syystä osin harmillisen vähäiseksi. Kuitenkin kaiken kaikkiaan koimme, että lapsilla oli hauskaa ja he saivat tehdä asioita, joista nauttivat. Opimme siis tärkeitä asioita siitä, mitä kannattaa tehdä seuraavilla kerroilla toisin.

Olimme suunnitelleet toiselle vierailulle lämmittelyleikkien lisäksi 2 isoa kokonaisuutta. Koimme, että olisi ollut parempi paneutua vain toiseen isompaan harjoitukseen, jolloin olisi jäänyt enemmän tilaa pohdinnalle.

Lämmittelyleikit toimivat hyvin ja koimme, että lapsista oli hauskaa, kun opiskelijat heittäytyvät täysillä leikkeihin mukaan. Uskomme, että hauskat lämmittelyleikit loivat luottamusta ja tekivät opiskelijat lapsille helpommin lähestyttäviksi.

 Molempien vierailujen perusteella huomasimme, että 4 hengen pienryhmät toimivat paremmin kuin 5 hengen ryhmät. Pienemmissä ryhmissä jokainen sai ja joutui osallistumaan suunnittelutyöhön.

Jatkossa kouluvierailuja järjestettäessä on tärkeää miettiä työnjakoa ja käytännönjärjestelyjä vieläkin tarkemmin (esimerkiksi kuka opiskelijoista ohjaa oppilaita työtavan vaihtuessa toiseen). Vaikka kouluvierailu pääosin olikin rakenteeltaan selkeä ja onnistunut, koimme että hetkittäin oli tilanteita, joissa siirtymät olisivat voineet olla sulavampia.