Minna Matinlauri, Kaisu Otsamo, Hannele Parviala, Helsingin normaalilyseo
Sekä perusopetuksen että lukion uudet opetussuunnitelman perusteet korostavat monipuolisten oppimisympäristöjen merkitystä oppimisessa. Tärkeintä on kuitenkin se, miten oppijoita rohkaistaan oman ajattelun rakentamisessa toisten näkemyksiä unohtamatta. Oppiminen on monitahoinen prosessi, joka vaatii tietoisuutta omasta oppimisesta. Norssin Oppiva yhteisö –projekti antoi lukuvuonna 2015 – 2016 puitteet monenlaisille kokeiluille. Yhdessä koulun ulkopuolisten toimijoiden ja harjoittelijoiden kanssa koulun henkilökunta ja oppilaat sekä opiskelijat loivat 32 erilaista oppimistapahtumaa, joista osa jatkuu vielä syksyllä 2016. Projekti antoi myös eväitä 150-juhlan suunnitteluun.
Tartuimme uusien opetussuunnitelmien haasteisiin
Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvataan arvoperusta ja oppimiskäsitys, joihin perusteita laadittaessa on tukeuduttu. Niiden mukaan oppilas tarvitsee koulussa tilaisuuksia luottaa mahdollisuuksiinsa oppia ja toisaalta rakentaa yhdessä toisten kanssa yhteisönsä toimintaa ja hyvinvointia (Halinen ym. 2016). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sanotaan muun muassa, että oppiva yhteisö luo edellytyksiä yhdessä ja toinen toisiltaan oppimiseen sekä tutkimiseen ja kokeilemiseen ja innostumisen ja onnistumisen kokemuksiin. Yhteisö rohkaisee jokaista jäsentään yrittämään ja oppimaan myös virheistä.
Sekä perusopetuksen että lukion uudet opetussuunnitelmat rakentuvat siis arvoille, jotka ilmentävät monipuolisen ajattelun ja oppimisen merkitystä. Ajattelun kehittyminen on opetuksen keskeinen tavoite. Oppiminen on monitahoinen prosessi, jonka keskiössä ovat ajattelun taidot: arvojen tunnistaminen, kriittinen pohdinta, kulttuurisen moninaisuuden kunnioittaminen, luovuuden vahvistaminen ja asioiden näkeminen toisten elämäntilanteita ymmärtäen. Ajattelutaitojen kehittäminen ja hyödyntäminen oppimistilanteissa vaatii ympäristöltä, tilanteelta ja oppijoilta avoimuutta, jota koulussa on aina ollut. On kuitenkin tärkeätä tulla yhä tietoisemmaksi avoimen oppimisympäristön eri merkityksistä.
Meitä velvoitetaan korostamaan sekä oppilaan aktiivista toimijuutta yksilönä että yhdessä tekemisen ja vuorovaikutuksen merkitystä oman erityislaadun tunnistamisessa. Lukion opetussuunnitelman perusteissa 2015 sanotaan: “Oppilaitos on oppiva yhteisö, joka edistää kaikkien jäsentensä oppimista ja haastaa tavoitteelliseen työskentelyyn. Sen rakentuminen edellyttää dialogisuutta ja pedagogista johtajuutta. Yhteisöllistä ja yksilöllistä oppimista vahvistavia käytäntöjä kehitetään suunnitelmallisesti.” Oppijan aktiivinen rooli siis korostuu, mutta myös opettajilla on tärkeä tehtävä oppimisympäristöjen luomisessa. Vuoropuhelu, erehtyminen, ihmettely, yhteisen tiedon rakentaminen mahdollistuvat vain, kun meillä on käytössämme monipuolisia oppimisen tiloja.
Avoimia oppimisympäristöjä ja monialaista ajattelun taitoja kehittävää opiskelua kokeiltiin Helsingin normaalilyseossa lukuvuonna 2015 – 2016 Oppiva yhteisö –projektissa. Tavoitteena oli “kehittää uusia oppimisympäristöjä sekä löytää rajoja ylittävää oppimista ja toimintaa”. Projektin visiona oli tehdä Norssista avoin oppimisympäristö, jonka kehittämiseen henkilökunta ja oppilaat sekä opiskelijat sitoutuvat. Projekti toteutettiin oppilaiden, opiskelijoiden, opettajien ja harjoittelijoiden sekä yhteistyökumppanien yhteissuunnittelun avulla pienryhmissä.
Pienryhmien tavoitteena oli kehittää yhteisöllisiä oppimistapahtumia Oppiva yhteisö –päivään ja esitellä oman ryhmän oppimispolkua toukokuussa Norssin päivänä. Opetusharjoittelijoiden tavoitteiksi määriteltiin oppiaineiden välisen yhteistyön harjoittelu, yhteisöllisen suunnittelun kokeileminen, laaja-alaisten kokonaisuuksien opettamisen kokeileminen ja koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen suunnittelu ja toteutus yhdessä koulun ulkopolisten toimijoiden kanssa. Oppilaitten ja lukion opiskelijoitten tavoitteena oli harjoitella vuorovaikutustaitoja, kokeilla itseohjautuvuutta, pyrkiä pitämään kiinni ryhmässä sovituista tavoitteista. Opettajien tavoitteiksi määriteltiin yhteissuunnittelun kokeileminen ja koulun ulkopuolisten toimivien yhteyksien luominen. Opettajat myös ohjasivat ja tukivat opetusharjoittelijoita ja varmistivat viime kädessä projektin etenemisen tavoitteiden mukaisena.
Projekti sai alkunsa syksyllä 2015, kun koulun yhteisöllisiä toimintapäiviä aiemminkin koordinoinut työryhmä pohti tulevan kevään 2016 ohjelmaa. Keskustelussa nousi esille tarve laajentaa yksittäisen toimintapäivän näkökulmia koulun seinien ulkopuolelle. Lähtökohdaksi nousi ajatus keskittyä opetussuunnitelmien laaja-alaisiin oppimisalueisiin ja niistä erityisesti osallistumisen ja vaikuttamisen sekä työelämätaitojen ja yrittäjyyden kysymyksiin.
Helsingin normaalilyseo oli ollut aiemmin mukana Ullanlinnan yrittäjäyhdistyksen toiminnassa, ja tavoitteena oli jo tuolloin aloittaa aktiivinen yhteistyö Ullanlinnan alueen yrittäjien ja toimijoiden kanssa. Viime lukuvuonna yhteistyöhön tarjoutui mahdollisuus, johon työryhmä tarttui. Koulun Oppiva yhteisö –työryhmä suunnitteli, koordinoi ja ohjasi projektin etenemistä.
Työryhmän tukena toimi koulun ulkopuolinen mutta paikallinen toimija Minna Hägg. Hänen kanssaan hahmottuivat projektin reunaviivat, tehtävät, vastuut ja johtaminen. Suunnittelu alkoi toden teolla, kun mukaan pyydettävät toimijat alkoivat hahmottua ja kävimme työryhmässä läpi projektin haasteita ja etenemistahtia. Meillä oli yli 30 yhteistyökumppania, joiden kanssa työryhmä kävi etukäteen läpi yhteistyökuvioita. Kaikki yhteistyökumppanit tavattiin etukäteen, ja yhteistyölle luotiin tavoitteet yhteisissä keskusteluissa.
Projektin yleisenä tavoitteena oli siis kokeilla mallia, jonka avulla oppilaita ja opiskelijoita toimijuuteen ja itsenäiseen työskentelyyn ja ajatteluun kannustavat OPS-tavoitteet voisi mahdollisesti toteuttaa koulun arjessa. Suomalainen koulu pyrkii kasvattamaan aktiivisia ja oppimisen iloa tuntevia tulevaisuuden aikuisia. Lähdimme rohkeasti liikkeelle ajatuksesta, että ajattelun taitoja oppii ja motivaatio syntyy, kun suunnitellaan ja opiskellaan yhdessä kokeillen. Esimerkiksi Voogtin ja Roblinin (2010) määrittelemät tulevaisuuden avaintaidot olivat keskeisiä suunnittelun apuja: Norssin Oppiva yhteisö –projektissa harjoiteltiin muun muassa viestintätaitoja, digitaalisia luku- ja kirjoitustaitoja, sosiaalisia/kulttuurisia taitoja, luovuustaitoja, kriittisen ajattelun taitoja ja ongelmanratkaisutaitoja. Tulevaisuuden taitoja opiskeltiin vaihtelevien teemojen avulla – pienryhmien teemoiksi valittiin viestintä ja sosiaalinen media, digitalisaatio, kaupunkikehittäminen, alueen paikallishistoria ja tarinat, työelämä ja yrittäjyys, lähituotteet, eettisyys ja vastuullisuus, käsityötaito ja perinteiset ammatit, palvelumuotoilu, taide ja design, aktiivinen kansalaisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen sekä yhteisöllisyys ja alueen tapahtumat.
Projektin suunnittelu jatkuu
Työryhmän ja koko yhteisön projektisuunnittelu jatkui pienryhmissä joulun yli, ja tammikuun 14. päivänä projektia kehiteltiin eteenpäin opettajien pedagogisen suunnitteluiltapäivän aikana. Uusien näkökulmien löytämiseksi tilaisuuden puitteet oli järjestetty totutusta poikkeavalla tavalla. Projektin tavoitteita ja siihen liittyviä toiveita ja huolia käsiteltiin musiikin ja virkistävien hedelmävälipalojen voimin. Johtava rehtori avasi tilaisuuden ja esitteli projektin päätavoitteet. Työryhmän vetäjät esittelivät tilaisuudessa projektimallin, aikajanan ja blogin, jotka toimisivat oppaina projektin edetessä. Esittelimme myös yhteistyökumppaneita, ja lopuksi pienryhmät toivat esiin ajatuksiaan keskustelun pohjalta.
Yhteinen suunnittelu innosti meitä opettajia, ja erityisesti yhteistyötä lähialueen toimijoiden kanssa pidettiin kiinnostavana. Opettajat ilmaisivat aika ajoin huolensa tavoitteiden riittävästä läpikäymisestä kaikkien osallistujien kanssa, ja käytännön järjestelyt kesken kiireisen harjoittelujakson tuntuivat joissain tapauksissa haasteellisilta toteuttaa. Toisaalta “ihanaa hyppyä tuntemattomaan” myös odotettiin.
Maaliskuussa opetusharjoittelun alkaessa mukaan suunnitteluun ja ideointiin saatiin koko opetusharjoittelijoiden 130-päinen joukko. Oppiva yhteisö –projektin kaikki osapuolet kokoontuivat juhlallisesti koulun juhlasaliin 15.3. Tilaisuudessa keskusteltiin pienryhmissä, seurattiin ja kommentoitiin paneelikeskustelua ja suunniteltiin jo toimintapäivän ohjelmaa pienryhmissä.
Suunnittelu jatkui intensiivisesti ja ideoita kehiteltiin eteenpäin ohjaavien opettajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä. Joissakin ryhmissä oli jo suunnitteluvaiheessa mukana oppilaita. Noin 500 oppilasta ja opiskelijaa, 60 opettajaa ja muuta koulun henkilökuntaa, 130 opetusharjoittelijaa ja yli kolmekymmentä lähialueen toimijaa kohtasivat loppujen lopuksi 13.4. koulussa tai lähiympäristössä moninaisen kuhinan merkeissä!
Projektin tavoitteena oli kehittää oppimisympäristöjä ja luoda verkostoa – jokainen omalla tavallaan
Oppiva yhteisö –työryhmällä oli suunnittelun välineenä malli, johon kirjattiin projektin tekijät, työnjako, vastuualueet, säännöt ja toteuttamisen välineitä.
Tavoitteena oli, että jokaisen rooli ja osallistumisen laatu määritellään tarkasti, koska kyse oli yhteisöllisyyden kehittämisestä. Projektin dokumentoimiseksi päätettiin suunnittelumalliin kirjata palaverit, infotilaisuudet, keskustelut, digitekniikan käyttö, blogin päivittäminen, projektipäivät, teoreettiset mallit ja ohjeet. Koulun henkilökunnan käytännön työnjako sovittiin siten, että rehtorit johtavat projektia, opettajat toimeenpanevat oman ryhmänsä osuuden ja ohjaavat pienryhmää ja Koulu yhteisönä –mentorit tukevat pienryhmää luotsaavia opettajia ja harjoittelijoita. Isossa joukossa osallistumisen aktiivisuus vaihteli.
Opetusharjoittelijoiden tehtäväksi kirjattiin projektipäivän 17.4. suunnittelu ja toteuttaminen yhdessä opettajien, toimijoiden ja oppilaiden kanssa. Oppilaat ja opiskelijat taas kantoivat vastuun innostavasta ja motivoituneesta oppimisprosessin suunnittelusta ja siihen osallistumisesta, ja koulun muu henkilökunta toimi resurssina ja auttoi tarvittaessa.
Ajatteluun ja luovaan toimintaan kannustavia toimintoja oli luvassa kaikilta pienryhmiltä. Lisäksi Oppiva yhteisö –projekti mahdollisti monialaisen opiskelun, joka myös on kirjattu uusiin opetussuunnitelmien perusteisiin. Pyrimme siis tarkasteluun, joka etenee monimutkaisista ilmiöistä kohti eri tiedonalojen periaatteita ja korostaa oppiaineitten välistä keskinäisriippuvuutta, ratkaisukeskeisyyttä ja moniäänistä yhteistoimintaa. Tiesimme, että parhaimmillaan monialaisen opiskelun avulla on mahdollista kehittää ajattelua uusista näkökulmista ja kyseenalaistaa tietoa. (Kallioniemi ym. 2010.)
Harjoittelijoille annettiin tehtäväksi tarkastella tutkittavia ilmiöitä sekä oman oppiaineensa näkökulmasta että laaja-alaisesti. He työskentelivät oppiainerajoja ylittävissä ryhmissä, ja niinpä esimerkiksi toimittajapajassa lehden toimittamiseen joutuivat Hesarin toimittajan ohjauksessa tutustumaan filosofian, historian ja äidinkielen opetusharjoittelijat. Mainontaa ja markkinointia kokeilivat Lasten ja nuorten säätiön kanssa matematiikan ja kemian opiskelijat, jotka haastattelivat oppilaitten kanssa eri kielillä Kampin keskuksen nuoria. Café Carusel –pajassa pohdittiin kohtaamisen merkitystä eri tavoin, muun muassa piirtämällä, kirjoittamalla ja draaman avulla.
Motivaatiota voi harjoitella
Yhdessä oppimisesta, yhteisöllisyydestä, kokonaisvaltaisuudesta ja oppijan aktiivisuudesta käydään vilkasta keskustelua sekä päivälehtien palstoilla että kasvatuksen ammattilaisten keskuudessa. “Osallisuus, toimijuus ja yhteisöllisyys korostuvat kaikessa lukion toiminnassa”, sanotaan lukion opetussuunnitelmien perusteissa. Perusopetuksen perusteissa taas mainitaan, että “opetussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Hän oppii asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa”. Tällaisen oppijan oletetaan olevan motivoitunut. Oppimisprosessi on kuitenkin moniulotteinen tapahtumaketju, johon vaikuttavat monet seikat – onnistuminen riippuu oppijasta itsestään, opettajasta, tiedon laadusta, tehtävästä, ympäristöstä, osaamisesta ja oppimisstrategioista (Halinen ym.). Onnistunut oppimistilanne on sellainen, jossa oppimiskäsitys ja toimintakulttuuri kohtaavat. Osaamista syntyy, kun tavoitteet ja työtavat valitaan niin, että motivoituminen on mahdollista. Ja lopulta oppijan käsitykset ja uskomukset itsestään, tavoitteista ja keinoista vaikuttavat ratkaisevasti motivoitumiseen.
Oppiva yhteisö –projektin tulokset ilahduttivat kaikkia sekä koulussa että koulun ulkopuolella niissä pienryhmissä, joissa yhteistyö oli kiireestä ja joskus mutkikkaista yhteyksistä huolimatta saatu rullaamaan ja kaikki osapuolet olivat lähteneet mukaan innokkaasti ja positiivisin mielin, motivoituneina. Esimerkkejä onnistuneista kohtaamisista kertyi paljon – kultasepän ja koulun yhteistyö jatkuu, koulun sisustusta suunnitelleet sisustusarkkitehdit ovat vierailleet koululla myöhemminkin antamassa neuvoja luokkien ja kirjaston uudelleen kalustamisessa, kirjallisuuden historia heräsi eloon, kun Topeliuksen, Saarikosken, Waltarin ja Ahon hahmot kiersivät Ullanlinnaa. Kahvila-galleriaan suunniteltu näyttely ja musiikki-ilta olivat toimivan yhteistyön ansiota, vastaanottokeskuksen nuoret tulivat kouluun onnistuneen suunnittelun ansiosta, sähkökaappien maalausprojekti tehtiin läheisessä yhteistyössä Ullanlinnan yrittäjäyhdistyksen kanssa. Kampaamo ja vaatesuunnittelija mahdollistivat ikimuistoisia hetkiä muutamille osallistujille. Jos taas joku yhteistyön osapuoli ei syystä tai toisesta innostunut tai muistanut/osannut viestiä selkeästi, pienryhmä turhautui ja tulokset jättivät paljonkin toivomisen varaa, eikä motivaatiota löytynyt.
Alkuperäisen idean mukaan oli tarkoitus, että Oppiva yhteisö –päivä jatkuisi huhtikuisen teemapäivän jälkeen ja kaikkien työpajojen toimintaa voisi tavalla tai toisella jatkaa tai ainakin esitellä kuukautta myöhemmin Norssin päivänä. Kaikki pienryhmät eivät olleet esillä myöhemmin keväällä, mutta silloin kun projektin jatkuminen oli otettu huomioon jo hyvissä ajoin suunnittelun alkuvaiheessa, tulokset olivat innostavia ja kiinnostavia. Osa pienryhmien työstä jatkui vielä syksylläkin, vaikkapa Back to Ullanlinna –tapahtumassa, joka keräsi elokuussa taiteiden yönä koulun oppilaita musisoimaan ja yleisöksi Vuorimiehenpuistikkoon, tai koulun 150-juhlavuoden kunniaksi suunnitellun juhlakorun muodossa.
Motivaatio ei syntynyt itsestään. Opettajan rooli on innostaa. Sekä osa oppilaista että harjoittelijat olivat aluksi epävarmoja yhteistyöprojektista. Suurin osa oppijoista on tottunut siihen, että oppimisen lopputulos on tiedossa jo prosessin alussa ja onnistuminen arvosanoin mitattavissa. Kahdeksasluokkalainen kirjoittaa oppimispäiväkirjassaan:
“En tiedä, mikä on tarpeeksi ja menen helposti mukavuusalueeni ulkopuolelle, jotta riittäisin, olisin tarpeeksi hyvä ja kelpaisin. Ellei kukaan vedä rajoja, niin se menee yli. Saatan yön läpi kirjoittaa jotain tekstiä, koska en tiedä olenko muuten tarpeeksi. Kelpaanko jos en esiinny – -.”
Harjoittelijat taas olivat prosessin alkuvaiheessa epävarmoja siitä, että prosessin aikana opitaan tarpeeksi:
“Myönnän aluksi ajatelleeni oppisisällön olevan kapea projektin aikana. Mietin, miten projektiin voidaan kuluttaa niin monta arvokasta oppituntia sen suppealta vaikuttavaan oppisisältöön nähden.”
Harjoittelija on epävarma oppimisprosessin alkuvaiheessa, kun ei vielä ollut hahmottanut erilaisia tiedon tasoja, joita projektissa lähestyttiin. Projektin lopuksi kerätystä palautteesta on kuitenkin luettavissa, että prosessi oli alun epäilyksistä huolimatta palkitseva.
“Tuli tunne, että olemme yhdessä osittain uusien asioitten äärellä, jolloin oli tilaa myös ihmetellä ja epäröidä. Sain jaksosta paljon irti ja aion ottaa oppini mukaani työelämään.”
Kun harjoittelijat ymmärsivät, että oppilaat olivat projektin aikana joutuneet pohtimaan sekä faktoja että käsitteitä ja omaa oppimistaan soveltamalla, analysoimalla, arvioimalla ja luomalla erilaisia tekstilajeja, prosessi alkoi tuntua monipuoliselta ja vaativalta, ja sitä myöten mielenkiintoiselta ja opetussuunnitelman mukaiselta. Koulujen pitäisi opetussuunnitelman mukaisesti rakentaa yhä paremmat edellytykset tietoa luovaan, yhteisölliseen ja oppilaitten yksilölliset tarpeet huomioon ottavaan oppimiseen. Kasvatuksen ammattilaisen on osattava tukea oppilasta silloinkin, kun tämä ei koe oppimista innostavana eikä koe olevansa luova. Uutta oivaltaakseen täytyy nimittäin välillä ponnistella, ja vaikeus saattaa tehdä opiskelusta välillä tylsää. Luovaan ajatteluun kuuluu myös epävarmuus ja ristiriitaisuus.
Kun olemme kaikki aktiivisia osallistujia ja oppijoita, otamme oman vastuumme oppimisprosessista. Prosessin onnistumiseksi vaaditaan kuitenkin sekä opettajalta, oppilailta että opettajaharjoittelijoilta joustavuutta, sopeutumista ja improvisoinnin kykyä. OECD:n julkaisun (2012) mukaan yksi keskeinen koulutuksen tavoite on kehittää joustavaa osaamista eli kykyä soveltaa opittuja tietoja ja taitoja erilaisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Uuden oppiminen vaatii rohkeutta kuunnella itseään ja muita, ymmärtää turhautumisen tunnetta ja epäonnistumisen pelkoa ja eksyä turvallisesti. Opetussuunnitelmissa perätty oppimisen ilo ja toimijuus vaativat intensiivistä läsnäoloa. Tarvitsemme koulussa kontrollin lisäksi myös toimijuuden vahvistamista, eikä voida olettaa, että oppilaat tai edes aikuiset osaavat toimia erilaisissa oppimisympäristöissä uusien ihmisten kanssa harjoittelematta. Eksyminen ja virheet on sallittava.
Dialogin syntymiseen tarvitaan uskallusta ajatella suuria. Jos aikuinen ymmärtää lasta ja antaa tilaa kasvaa omien edellytysten mukaisesti ja omaan tahtiin, oppiminen on ihan varmasti motivoivaa, koska se on haasteellista. Koulun rakenteet eivät vielä läheskään aina tue jokaisen omaa oppimispolkua – kouluun täytyy luoda tilaa miettiä, mahdollisuuksia keskittyä asioihin, lupaa sietää oma keskeneräisyytensä.
Kysymyksiä arvioinnista
Oppiva yhteisö – työryhmä keskusteli palavereissa paljon myös arvioinnista ja palautteen antamisesta. Pienryhmien työskentelyn tueksi laadittiin arviointiohjeita, joiden avulla toimintaa voisi tarkastella suhteessa tavoitteisiin mutta vahvuuksien kautta – realistisesti ja kannustavasti. Ymmärsimme, että oppilas tai harjoittelija tarvitsee hyväksyvää ja rohkaisevaa ilmapiiriä ollakseen avoin oppimiselle. Haimme tuntumaa luottamukseen, joka mahdollistaisi hyvän ilmapiirin syntymisen. Luottavainen oppija osaa sietää epävarmuutta ja suhtautuu vaikeuksiin mahdollisuuksina – ja kun omia näkemyksiä joutuu kyseenalaistamaan ennalta arvaamattomissa tilanteissa, virheetkin ovat vääjäämättömiä. Ymmärsimme, että virheiden ja epävarmuuden sietämisen taidot vaativat harjoittelua – ja että uusia näkökulmia etsiessä ajatukset saattavat törmäillä.
Olisimme tarvinneet varmasti enemmän työkaluja oppimisprosessin arviointiin ja laajempaa arviointikeskustelua, mutta toisaalta opimme prosessin arvioinnista paljon jo nyt. Arvioinnin tulee olla kannustavaa ja realistista, ja se tulee sitoa oppimiskäsitykseen ja arvioinnin tehtäviin (Ouakrim-Soivio 2016). Monialaisten kokonaisuuksien arvioinnissa korostuu prosessin merkitys, ja prosesssin arviointiin on saatava enemmän välineitä. Ison kokonaisuuden arvioinnissa on myös tärkeätä monipuolisuus – oppilaitten pitää tulla enemmän tietoisiksi tavoitteista ja omasta oppimisprosessistaan.
Lähteet
Anderson, L.W. & Krathwohl, D.R. & Airasian, P.W. & Cruikshank, K.A. & Mayer, R.E. & Pintrich, P.R. & Raths, J. & Wittrock, M.C. (toim.). 2001. A Taxonomy for Learning, Teaching, and Assessing. A Revision of Bloom`s Taxonomy of Educational Objectives. Abridged Edition.
Halinen & Hotulainen & Kauppinen & Nilivaara & Raami & Vainikainen. 2016. Ajattelun taidot ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Kallioniemi & Toom & Ubani & Linnansaari (toim.). 2010. Akateeminen luokanopettajankoulutus. 30 vuotta teoriaa, käytäntöä ja maistereita. Suomen kasvatustieteellinen seura. 419 p. Kasvatusalan tutkimuksia; 52.
Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015.
OECD. 2010. The nature of learning: using research to inspire practice.
Ouakrim-Soivio, N. 2015. Oppimisen ja osaamisen arviointi. Helsinki: Otava.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 96. Helsinki: Opetushallitus.
Voogt & Roblin. 2010. 21st century skills.
