Jukka Tyrkkö
Kertomuksilla tai uutisilla ei ole verkossa alkua tai loppua. Nautittava hypertekstien lukukokemus syntyy haasteista ja osallistumisesta. Lukijan valinnat määräävät, mihin hän teksteissä ja tarinoissa siirtyy. Fuzzy coherence eli hämärä eheys pitää pirstaloituneet tekstit ja kokemuksen mielekkäinä, sanoo nykykielten laitokselta ja englantilaisesta filologiasta väittelevä FM Jukka Tyrkkö.
Hypertekstit ovat pääosin digitaalisia tekstejä, jotka rakentuvat suhteellisen lyhyistä ja lukijan tekemien valintojen perusteella järjestyvistä osista. Ne yleistyivät 1990-luvun alussa erityisesti internetin vaikutuksesta, ja tänä päivänä suuri osa tietokoneen ruudulta luettavista teksteistä onkin hypertekstejä.
Vaikka kyseessä on eräs luetuimmista tekstityypeistä, etenkin niiden kielitieteellinen tutkimus on edelleen vasta alkuvaiheessa. Tekstistä toiseen siirtymiseen käytetyt hyperlinkit ovat varsinkin asiateksteissä johdonmukaisia, mutta niitä voi käyttää tarkoituksella epäselvästi myös kerronnan tehokeinoina.
– Hypertarinoissa samaan tekstin osaan voidaan päätyä montaa eri reittiä. Riippuen lukijan reitistä, hyperlinkki voi olla esimerkiksi “isä” tai “se juoppo”. Tämä kuvailu muuttaa suhtautumistamme henkilöstä kertovaan episodiin, vaikka se onkin täsmälleen sama, Tyrkkö sanoo.
Pirstaleista tekstirakennetta esiintyi jo ennen moderneja digitaalisia hypertekstejä, mutta hypertekstien myötä tällainen tapa hahmottaa tekstejä alkoi tulla keskeiseksi tavaksi järjestää informaatiota.
Hyperfiktion juuret ovat 1960-luvulla ja postmodernissa kirjallisuudessa, jossa keskeisiä teemoja olivat usein yhden totuuden tai näkökulman kyseenalaistaminen.
Uusi tapa lukea
Myös perinteisiä tekstejä luetaan usein kuin hypertekstejä. Esimerkiksi tenttikirjoissa siirrytään tekstissä edestakaisin, ohitetaan epäolennaista ja tarkastetaan asioita kaavioista tai toisista kirjoista. Perinteistä tekstiä lukiessaan lukija kuitenkin tietää, että etenemällä sivulta toiselle hän tulee loppujen lopuksi lukeneeksi koko tekstin. Hypertekstien kohdalla tilanne on toinen, sillä tekstin rakenne ei ole samalla tavalla selkeä.
Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kun ihminen alkaa lukea hypertekstiä, hänen lähtökohtansa on usein tietää siitä kaikki.
– Tämä on mielenkiintoista, sillä hypertekstien kohdallahan tarinat eivät ole tässä mielessä kokonaisia. Tietoa ja valintoja on aina lisää, Tyrkkö sanoo.
Väitöskirjan mukaan digitaalisissa hyperteksteissä tekstin osasta toiseen siirtymisen on tullut niin helpoksi ja luonnolliseksi, että voidaan puhua kokonaan uudesta lukutavasta. Tekstien eheyttä onkin Tyrkön mukaan syytä tarkastella uudessa valossa. Samalla on kasvanut sukupolvi, jolle hypertekstit tarjoavat luonnollisimman tavan kokea kertomuksia.
Väitöstilaisuus järjestetään lauantaina 3.12. 2011 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditoriossa XIII (Unioninkatu 34). Vastaväittäjänä on professori Michael Toolan, University of Birmingham ja kustoksena professori Irma Taavitsainen.
Väitöskirjan “Fuzzy Coherence: Making Sense of Continuity in Hypertext Narratives” elektroninen julkaisu on luettavissa E-thesis -palvelussa.
Esimerkkinä hypertarinasta voit tutustua Gavin Inglisin kokeelliseen novelliin Under the Ashes.