Kielten ja kirjallisuuden asiantuntijoiden uramahdollisuudet nähdään helposti kapeina: leipä olisi ansaittavana joko opettajana, kääntäjänä tai tulkkina. Yksi Nykykielten laitoksen vastaus tähän haasteeseen on Filologi kieli- ja kulttuuriasiantuntijana -kurssi. Sen tavoitteena on kehittää opiskelijoiden itsetuntemusta ja työelämän tuntemusta.

Kurssin Media ja alueasiantuntijuus -luennolla 11.4. vähemmän perinteisiin töihin päätyneet humanistialumnit kertoivat valinnoistaan ja urapoluistaan.

Muutakin kuin filologiaa

Kun filologi päätyy tekemään jotain muuta kuin kieliammattilaisen töitä, koulutuksen ja työn yhteyttä on tyypillisesti vaikea hahmottaa.

– Humanistit eivät usein osaa kertoa, missä ja miksi he ovat hyviä. Eräs ratkaisu tähän voisi olla alueasiantuntijuuden käsite. Sen avulla on mahdollista kuvata osaamista, joka ylittää pelkän kielen ja kulttuurin tuntemuksen, kertoo Max Wahlström, yksi kurssin opettajista.

Oman alan tietämyksen lisäksi korkeakoulutuksessa kuitenkin oppii yleiskäyttöisiä taitoja.

– Yliopistossa opin erityisesti selvittämään asioita, ajattelemaan analyyttisesti ja kirjoittamaan selkeästi. Lisäksi pelkällä hyvällä asenteella pääsee jo pitkälle: ei tarvitse osata kaikkea etukäteen, jos osoittaa haluavansa ottaa selvää ja opetella uusia asioita, kertoo Maahanmuuttovirastossa työskentelevä Laura Čupić. Hän opiskeli eteläslaavilaisia kieliä ja kulttuureita.

Enemmän kieliä

Toimittajat Maxim Fedorov (Ylen venäjänkieliset tv-uutiset) ja Maria Pettersson (Helsingin Sanomat) korostavat, että useamman kielen osaaminen kannattaa.

– Englannin osaamista pidetään niin itsestäänselvyytenä, että sitä ei enää oikein lasketa. Pitää osata suomen ja englannin lisäksi mielellään ainakin kahta vierasta kieltä, esittää Maxim. Hän puhuu äidinkielenään venäjää ja opiskeli suomen kieltä ja kulttuuria.

Jos työ ulkomaantoimituksessa kiinnostaa, kaikesta kieliosaamisesta on hyötyä.

– Vieraan kielen vahva osaaminen voi mahdollistaa siihen kielialueeseen erikoistumisen. Lisäksi on paljon hyötyä siitä, jos pystyy seuraamaan muuta mediaa esimerkiksi italiaksi, ranskaksi tai saksaksi. Jälkikäteen toivoisin, että olisin lukenut kieliä enemmän ja jo lukiosta asti, kertoo venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskellut Maria.

– Työelämässä humanisteilta odotetaan, että myös suomenkielinen kirjallinen ilmaisu on hallussa. Sitä kannattaa harjoitella esimerkiksi bloggaamalla tai kirjoittamalla ainejärjestölehtiin, Max lisää.

Valmistuminen kannattaa

Jotkut opiskelijat onnistuvat saamaan jalan työnantajan oven väliin jo opintojen aikana. Valmistumista ei kuitenkaan kannata sivuuttaa, vaikkei se olisikaan edellytys uran alkuun pääsemiseksi.

– On olemassa joustavia ja vähemmän joustavia työnantajia. Erityisesti julkisella alalla vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Opinnot kannattaa siis viedä loppuun asti, huomauttaa Aalto-yliopistossa opintokoordinaattorina työskentelevä Jaakko Kölhi. Lauran lailla hänkin opiskeli eteläslaavilaisia kieliä ja kulttuureita.

Kaikki irti akateemisuudesta

Jaakko oli opintojensa aikana töissä nykykielten laitoksella tutkimusavustajana. Hän pääsi tekemään gradustaan artikkelin tieteelliseen julkaisuun.

– Julkaisua tehdessäni opin kirjoittamaan ja tekemään tiedettä ja ymmärtämään, mitä on tieto ja hyvä tieteellinen teksti. Pääsin tieteellisiin konferensseihin esittelemään julkaisuani. Niissä esiintyminen on kasvattanut itseluottamustani, Jaakko kertoo.

Vaikka Jaakko ei olekaan jatkanut akateemisella uralla enää maisterintutkinnon jälkeen, hän suosittelee tutkimustöiden kokeilemista:

– Jos tänne on päässyt opiskelemaan, kannattaa ottaa tilaisuudesta kaikki ilo irti!

Wannabe-suurlähettiläästä ulkomaantoimittajaksi

18-vuotiaana Maria Petterssonilla oli suunnitelma: hän halusi suurlähettilääksi. Maria oli niin motivoitunut tavoitteestaan, että hän haki ja pääsi opiskelemaan jopa kolmelle haavetta tukevalle alalle: valtiotieteelliseen, Venäjän kieleen ja kirjallisuuteen sekä Kauppakorkeakouluun.

Marialle selvisi vasta opintojen aikana, millaista suurlähettilään työ on ja mitä lähetystössä tehdään.

– Aloin ymmärtää, että ehkä diplomatia ei olekaan minulle. Aiheuttaisin poliittisen selkkauksen luultavasti noin kahdessa ja puolessa minuutissa, Maria heittää ja aiheuttaa opiskelijoissa naurunremakan.

Maria kokeili opettajan sijaisuuksia, mutta ei kokenut alaa omakseen. Hän ei kokenut soveltuvansa myöskään kääntäjäksi, tulkiksi tai tutkijaksi. Marialla kuitenkin oli monia toimittajakavereita, ja hän innostui kokeilemaan, sopisiko toimittajan ura hänellekin.

Maria lähetteli juttuehdotuksia eri lehtiin ja moni niistä meni läpikin, joten hän pääsi hommaan kiinni freelancerina. Sittemmin hän on työskennellyt City-lehdessä, Ylioppilaslehdessä sekä Ylellä. Viimeisen vuoden hän on viettänyt Helsingin Sanomissa tehden juttuja muun muassa ulkomaan- ja matkailutoimituksille.

Maria on asunut neljä kuukautta Serbiassa ja muutaman kuukauden Ukrainassa. Kansainvälisestä kokemuksesta ja kielten osaamisesta on ollut hyötyä toimittajan työssä: ulkomaantoimituksessa Maria pääsi pitkälti tekemään Ukrainan kriisiin liittyvää uutisointia siksi, että hän osaa venäjää ja ukrainaa.

– Työurani on ollut yhtä epäpätevyyden sinfoniaa. Harvat työtehtäväni ovat käytännössä liittyneet siihen, mitä olen opiskellut. Toisaalta toimittajan työ on sellainen, että siihen haetaan työnäytteet ja CV edellä, tutkinto on toissijainen. Tärkeää on olla hyvä kirjoittamaan, vainuamaan uutisaiheita ja keksimään kiinnostavia näkökulmia, Maria kertoo.