Rosa Liksom: Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

Kirjallisuus on kulutustavaraa. Kääntäjän tehtävä ei ole kopioida, vaan välittää kirjan asenne omalle kielelleen. Tätä mieltä on vuoden 2011 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon Hytti nro 6 -romaanilla voittanut Rosa Liksom.

Rosa Liksom ja Anne Papart. Kuva: Ville Korhonen

Rosa Liksom ja Anne Papart sali nro 8:ssa

Luentosali nykykielten laitoksella oli keskiviikkona täynnä opiskelijoita. Rosa Liksom on kertomassa toisena vuonna peräkkäin ranskan kielen opiskelijoille työstään. Taiteilijan on kutsunut paikalle Anne Papart, ranskalaisen filologian lehtori ja Liksomin kääntäjä.

Papart on kääntänyt ranskaksi kolme Liksomin teosta. Ranskalaiskriitikoiden arvostelut ovat olleet hyviä. Nyt työn alla on viimeisin romaani.

– Suomalaisista kirjailijoista Ranskassa ovat menestyneet parhaiten Arto Paasilinna, Kari Hotakainen ja Sofi Oksanen. Keväällä 2013 ilmestyy Hytti nro 6. Siitä tulee iso pommi, sanoo Papart.

Liksom ja Papart kertovat, että he eivät tavatessaan juurikaan juttele kääntämisestä vaan kaikesta muusta.

Kirjan julkaisun jälkeen he reissaavat yhdessä Ranskassa markkinoimassa teosta. Siellä Liksomilta kysytään aina Venäjästä, koska mailla on historiallisesti läheiset kulttuurisuhteet. Papartin lisäksi Liksom sanoo pitävänsä yhteyttä vain saksan kääntäjäänsä.

– Minä kirjoitan, kääntäjät kääntävät. Teoksen alkukielen hyvää hallintaa tärkeämpää on, että kääntäjä on hyvä omassa äidinkielessään. Samaan aikaan kääntäjän täytyy olla kirjailija, hyvä kirjailija.

Pikkuseikat käännöksissä ovat Liksomille yhdentekeviä. Tällaisia ovat esimerkiksi se, nostiko joku lusikan vai haarukan. Käännöksestä täytyy välittyä kirjan asenne. Se riittää.

– Joidenkin yksittäisten sanojen merkitys on mulle aivan sama. Hyvä vaan, jos käännös on parempi kuin alkuperäinen. En minä ole mustasukkainen teoksistani. Ne jatkavat elämäänsä.

Ei kieli Liksomin teoksissa silti sivuosassa ole. Hän laskee nopeasti puhuvansa ainakin kuutta kieltä ja ymmärtävänsä paria tämän päälle. Suomen lisäksi hän voisi kuitenkin ajatella kirjoittavansa vain Tornionjokilaaksossa puhuttavalla meänkielellä.

Toistaiseksi Liksomin kirjoja on käännetty 16 kielelle. Finlandia-palkinnon myötä luku kasvaa ainakin muutamalla.

>> Rosa Liksomin verkkosivut

Väitös kolmesta tutkimattomasta kielestä

Tuore tutkimus esittelee kolme aiemmin dokumentoimatonta kieltä: suomenruotsalaisen, albanialaisen ja kosovolaisen viittomakielen. Perjantaina tarkastettava Karin Hoyerin väitöskirja on kielitieteellisen tutkimuksen lisäksi puheenvuoro ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolesta.

Karin Hoyer

Karin Hoyer viittoo “väitös”

Yleisen kielitieteen väitöskirja perustuu kyseisten kolmen kielen sanakirjahankkeeseen, joiden aikana Hoyer vietti paljon aikaa suomenruotsalaisten viittomakielisten parissa sekä kuurojen yhteisöissä Kosovossa ja Albaniassa. Tuona aikana hän oppi, että kielitieteellä voi myös parantaa maailmaa.

Jokainen hanke antoi uutta tietoa kielestä ja sen käyttäjistä. Lisäksi sanakirjatyö vahvisti viittomakieltä käyttävää yhteisöä ja antoi sille välineitä kielellisten oikeuksien edunvalvontaan.

– Tämä on tärkeää, sillä Balkanilla kuurot ovat yhteiskunnan alinta kastia, Hoyer sanoo.

Hoyer puhuu äidinkielenään ruotsia. Hän oppi viittomaan aikuisiällä. Suomenruotsalaiseen viittomakieleen hän tutustui vasta sanakirjahankkeessa, koska viittomakielentulkin koulutuksessa opetettiin pääsääntöisesti suomalaista viittomakieltä.

Tutkimusta tehdessään hän opiskeli kolme uutta viittomakieltä. Albaniassa ja Kosovossa kuuroja opetetaan yhä vanhoilla metodeilla. Viittomakieltä ei käytetä opetuskielenä, vaan opettaja puhuu ja kirjoittaa. Suomessakin opetettiin näin vielä 60-luvulla.

– Kuurot joutuvat tällöin opettelemaan kirjoittamista ja lukemista heille monesti täysin vieraan kielen kautta, sillä viittomakieliä ei kirjoiteta. Tämän vuoksi kuurojen oppimistulokset ovat usein varsin heikot, kertoo Hoyer.

Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjät ovat pieni vähemmistö toisen vähemmistön sisällä.

– Jokainen viittomakieli on omanlaisensa. Niillä on omat rakenteensa ja kielioppinsa, vaikka ne ovat saaneet vaikutteita myös puhutuista kielistä. Esimerkiksi suomenruotsalainen ja ruotsalainen viittomakieli ovat eri kieliä, Hoyer selventää.

Väitöksen mukaan kuurojen kielellisen identiteetin vahvistaminen on ensiarvoista. Vasta sen myötä kieliyhteisö voi ottaa vastuun kielisuunnittelusta, joka tarkoittaa muun muassa työtä kielen virallisen tunnustamisen eteen ja viittomakielen saattamisesta kuurojen opetuskieleksi.

Väitös osoittaa, että viittomakielten asema alhaisen statuksen kielinä tuo mukanaan haasteita kielisuunnitteluun ja sanakirjojen toimittamiseen. Puhuttuihin kieliin verrattuna viittomakielten haasteet ovat muutoinkin erilaiset.

– Kuurot syntyvät pääsääntöisesti kuuleville vanhemmille, jotka eivät osaa viittomakieltä. Kielen omaksuminen katkeaa usein sukupolvien välillä, ja se vaikuttaa myös itse kieleen, Hoyer sanoo.

FM Karin Hoyer väittelee 10.2.2012 kello 10 aiheesta “Dokumentation och beskrivning som språkplanering – perspektiv från arbete med tre tecknade minoritetsspråk” (Language Documentation and Description as Language Planning – Working with Three Signed Minority Languages).

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, auditorium PIII, Yliopistonkatu 3. Vastaväittäjänä on FT Päivi Rainò, HUMAK: Humanistinen Ammattikorkeakoulu ja kustoksena professori Jan-Ola Östman.

Väitöskirjan elektroninen versio on luettavissa E-thesis-palvelussa
osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7612-1

2. Rundbrief Finnische Germanistentagung Helsinki, 4.-5. Oktober 2012

Institut für moderne Sprachen                                                                                     12.12.2011
Fachbereich Deutsch
Unioninkatu 40 B
Postfach 24
00014 Universität Helsinki

 

2. Rundbrief

Finnische Germanistentagung
Helsinki, 4.-5. Oktober 2012

 

Liebe Kolleginnen und Kollegen,

wie im ersten Rundbrief vor einiger Zeit bereits angekündigt, findet die Finnische Germa-nisten¬tagung im Herbst 2012 an der Universität Helsinki statt. Dazu laden wir Sie hiermit sehr herzlich ein. Die Tagung soll wie immer dem Gedankenaustausch über verschiedene Aspekte der germa¬nistischen und übersetzungswissenschaftlichen Forschung in Finnland und international dienen, wobei der Status quo und die Zukunft unserer Fächer in Forschung und Lehre angesichts der großen Reformen an den finnischen Universitäten im Blickpunkt stehen.

Wir möchten alle Fachkolleginnen und -kollegen sowie Doktorandinnen und Doktoranden sehr herzlich willkommen heißen. Das Programm besteht aus Plenarvorträgen sowie Sektions¬vor-trägen (20+10 Minuten), in denen die Teilnehmerinnen und Teilnehmer ihre aktuelle Forschung vorstellen. Es sind Sektionen zur Sprach-, Übersetzungs-, Literatur- und Kultur-wissenschaft sowie zur DaF-Didaktik geplant.

Als Plenarvortragende aus Deutschland und Österreich haben wir Prof. Dr. Eva Neuland (Universität Wuppertal), Prof. Dr. Gisela Brünner (Technische Universität Dortmund), Prof. Dr. Stephan Stein (Universität Trier) und Prof. Dr. Stefan Neuhaus (Universität Innsbruck)  sowie aus Finnland Prof. Dr. Kari Keinästö (Universität Turku), Prof. Dr. Liisa Tiittula (Universität Helsinki) und Prof. Dr. Christoph Parry (Universität Vaasa) gewinnen können. Das fachliche Programm schließt mit einer Podiumsdiskussion – auch mit Vertretern aus dem öffentlichen Leben – zur aktuellen Stellung des Deutschen in Finnland ab. Zusätzlich gibt es die Möglichkeit zu einer Poster-Präsentation und zur Ausstellung aktueller Publikationen. Ein Tagungsband zur Veröffentlichung der Vorträge ist natürlich auch geplant.

In der Anlage finden Sie hier das Formular zur Anmeldung Ihrer Teilnahme und Ihres Sektions-vortrags (bitte mit Abstract im Umfang von 200-300 Wörtern). Anmeldeschluss für den Vortrag ist der 30. März 2012; die Teilnahmeanmeldung ohne Vortrag kann noch bis zum 31. Mai 2012 erfolgen.

Die Teilnahmegebühr beträgt 50 Euro (Doktorandinnen und Doktoranden ohne Anstellung: 30 Euro). Mit der Bestätigung Ihrer Teilnahme erhalten Sie die Kontonummer für die Überweisung der Tagungsgebühr sowie Informationen zu Tagungsprogramm und Unterkunftsmög¬lich¬keiten.
Wir bitten Sie, dieses Schreiben auch an Interessierte weiterzuleiten. Für Anmeldung und Nach¬fragen verwenden Sie bitte die folgende Tagungsadresse:

germanistentagung-2012@helsinki.fi

Mit freundlichen Grüßen aus Helsinki

Prof. Dr. Irma Hyvärinen      Dr. Ulrike Richter-Vapaatalo      Martin Wichmann (DAAD-Lektor)

Kielitieteen gradupalkinto Helsingin yliopistoon

Nea Auhtola. Kuva: Mika FederleySuomen kielitietieteellinen yhdistys on palkinnut Nea Auhtolan germaanisen filologian tutkielman
vuoden parhaana graduna. Palkinnon perusteluissa työtä kiitetään teorioiden ja poikkeuksellisen mielenkiintoisen aineiston luovasta ja havainnollisesta yhdistämisestä.

Laudaturin arvosanan saanut gradu käsittelee keskustelukoherenssia. Nykykielten laitokselta maisteriksi valmistunut Auhtola on kiinnostunut erityisesti siitä, kuinka kielen eri elementit pysyvät kasassa keskustelussa.

Auhtola valmistui maisteriksi neljässä vuodessa, josta puolitoista vuotta kului Saksassa. Myös gradun aihe löytyi vaihto-opiskelujen aikana.

– Berliinin Humboldt-yliopistossa eri kielitieteen alat käyvät tiivistä vuoropuhelua keskenään. Pidin laaja-alaisuudesta, joka auttoi minua yhdistämään ja kehittämään oppimiani asioita, Auhtola sanoo.

Kohärenz im Gespräch -niminen pro gradu saa lähivuosina jatkoa, sillä Auhtolan väitöskirja aiheesta on jo työn alla.

Kielitietieteellinen yhdistys myönsi gradupalkinnon nyt toisen kerran. Myös vuoden 2011 palkinto meni nykykielten laitokselle. Tällöin tunnustuksen sai Ella Vihelmaan ranskalaisen filologian opinnäyte.

Nea Auhtola pitää suomenkielisen esitelmän gradustaan ja vastaanottaa palkinnon Tieteiden talossa salissa 404 (Kirkkokatu 6) 16. helmikuuta kello 15. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Vuosi on venäläisen nykykirjallisuuden

Suomalaisille lukijoille avautuu tänä vuonna mahdollisuus tutustua laajalla rintamalla venäläiseen nykykirjallisuuteen. Vuosikausiin venäläistä kirjallisuutta ei ole suomennettu näin runsaasti ja monipuolisesti.

Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden dosentin Tomi Huttusen mukaan voidaan puhua venäläisen kirjallisuuden buumista, sillä suomalaisille esitellään monta kokonaan uutta tuttavuutta.

– Erityisen ilahduttavaa on, että Sergei Dovlatovin proosaa saadaan vihdoin suomeksi. Leningradista Tallinnan kautta New Yorkiin emigroituneen Dovlatovin fiktiiviset anekdootit ovat viime vuosikymmenten hilpeintä venäläistä kerrontaa, Huttunen sanoo.

Venäläinen tieteiskirjallisuus ja sen tulevaisuuden kauhukuvia esittelevien dystopioiden ja antiutopioiden suosio on ollut kovassa nousussa koko 2000-luvun. Keväällä ilmestyy suomeksi ensimmäinen osa Sergei Lukjanenkon bestseller-sarjasta Yöpartio. Myös teoksen elokuvaversio on kohonnut kansainväliseksi hitiksi.

Andrei Volosin Animaattori on fiktiivinen kertomus tšetšeenitytön kasvusta terroristiksi. Tarina perustuu Moskovan vuoden 2002 teatterikaappaukseen. Eksodus on puolestaan Dj Stalingradin kuvaus 2000-luvun moskovalaisesta hc-punkskenestä.

Vuoden merkittävimpiä julkaisuja on Aleksandr Solženitsynin GULAG. Vankileirien saaristo. Huttunen uskoo teoksen nostattavan jälleen keskustelua suomettuneisuudesta sekä kipeitä kysymyksiä käsittelevän kirjallisuuden merkityksestä.

Venäläisen kirjallisuuden lukemisen avuksi ilmestyi viime syksynä odotettu Venäläisen kirjallisuuden historia (toim. Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma). Syyskuussa julkaistaan puolestaan uusien suomennosten saatteeksi teos nimeltä Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri).

Tiedossa olevat vuoden 2012 suomennokset venäläisen kirjallisuuden teoksista:

  • Ivan Barkov: Neidin leikkikalu. Venäläinen pornorunoteos 1700-luvulta. Savukeidas.
  • Sergei Dovlatov: Meikäläiset. Pitkään kaivattu suomennos, Sergei Dovlatovin (1941–1990) suvun tarina vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, maaliskuu.
  • Sergei Dovlatov: Matkalaukku. Dovlatovin anekdooteista koostuva novellikokoelma. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, lokakuu.
  • Jevgeni Griškovets: Joet.  Yhden Venäjän nykykirjallisuuden suosituimman kirjailijan kertomus lapsuudesta siperialaisessa pikkukaupungissa. Suom. Saija Aarnos. Kampus Kustannus, tammikuu.
  • Sergei Lukjanenko: Yöpartio. Neliosaisen bestseller-kirjasarjan ensimmäinen osa, sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Suom. Arto Konttinen. Into, huhtikuu.
  • Andrei Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia. Tuokiokuvia entisestä Neuvostoliitosta. WSOY.
  • Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä. Lolitan sisarteoksena pidetty klassikko. Gummerus, tammikuu.
  • Valerija Narbikova: Ympäri ämpäri. Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin sijoittuvassa romaanissa yhdistyvät kielellinen leikittely, tunne ja arjen surrealismi. Suom. Arja Pikkupeura. E-painos, elokuu.
  • Aleksandr Solženitsyn: GULAG. Vankileirien saaristo. Silberfeldt, syyskuu.
  • Dj Stalingrad: Eksodus. Omaelämäkerrallinen kuvaus 2000-luvun Venäjältä. Keskiössä moskovalainen hc-punkskene. Suom. Veli Itäläinen. Into, huhtikuu.
  • Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi. Pariskunnan kirjeenvaihdosta kehittyy ajan ja todellisuuden ylittävä tarina. Suom. Vappu Orlov. WSOY, elokuu.
  • Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen. Sisältää Anna Ahmatova -elämäkerturin pienoisromaanit Vajoaminen ja Sofia Petrovna. Suom. Kirsti Era. Into, huhtikuu.
  • Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa. Lesken muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat moskovalaiskirjailijan proosassa. Suom. Arja Pikkupeura. Siltala, huhtikuu.
  • Andrei Volos: Animaattori. Fiktiivinen kuvaus vuonna 2002 tapahtuneesta Moskovan teatterikaappauksesta. Suom. Anton Nikkilä. Bazar, maaliskuu.
  • Sergei Zavjalov: Joulupaasto. Kollaasirunoelma piiritetystä Leningradista. Poesia.