Tag Archives: yhteistyö

Opiskelijat kääntävät teatteria: silminä sokeille, korvina kuuroille

|

Uraauurtavalla kurssilla opiskelijat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden: he tuottivat kuulovammaistekstityksen ja näkövammaisille suunnatun kuvailutulkkauksen oikeisiin teatteriesityksiin.

– Tämä on tietääkseni ensimmäinen kerta, kun vastaavanlainen kurssi järjestetään yliopistossa tai missään muussakaan opinahjossa, kertoo kurssin vastuuopettaja Maija Hirvonen.

Opiskelijat laativat käännökset Missä nyljimme kerran –näytelmään Teatteri Viirukselle, jossa ne esitettiin 3. ja 4.12.2014, sekä Helsingin Kaupunginteatterin Troikka-ennakkonäytökseen 13.1.2015.

Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty

Kurssin 14 opiskelijaa jakautui neljään ryhmään, joissa tuotettin kuvailutulkkaus tai kuulovammaistekstitys jommallekummalle teatterille. Käytännössä kukin ryhmä analysoi alkuteoksen, loi käännöksen ja ajasti sen esitystä varten.

– Autenttisessa toimeksiannossa saa arvokasta kokemusta työelämästä ja hyviä kontakteja tulevaisuutta ajatellen, kertoo Silja-Maaria Aronpuro. Hän oli mukana Viirukselle kuvailutulkkauksen tehneessä ryhmässä.

Kaupunginteatterissa opiskelijat tutustuivat teokseen seuraamalla näytelmän harjoituksia ja keskustelemalla aiheesta teatterin kanssa palavereissa. Viiruksessa taas opiskelijoilla oli materiaaleinaan näytelmän käsikirjoitus ja videotallenne ruotsinkielisestä esityksestä, joiden lisäksi he pääsivät katsomaan esitystä teatteriin suomeksi.

– Kurssilla pääsi kulissien taakse ja näki, miten teatteriesitys syntyy, kuvailee Aronpuron ryhmässä ollut Vesa Tyynilahti.

Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Kokemuksen puolesta

Opiskelijat pyrkivät siihen, että heidän asiakkaansa saavat mahdollisimman syvän teatterikokemuksen.

– Valmistelimme ennakkomateriaalia, jossa kuvailimme lavastusta, henkilöhahmojen ulkonäköä ja puvustusta sekä teatterin tiloja liikkumisen helpottamiseksi. Ennen esitystä järjestimme myös koskettelukierroksen, jossa näyttelijät antoivat ääninäytteen ja asiakkaat saivat tunnustella heidän vaatteitaan, kertoo opiskelija Marika Luoso. Hän oli mukana laatimassa kuvailutulkkausta Kaupunginteatterille.

– Antoisinta kurssilla oli se tunne, että pystyy tekemään jotain hyvää: mahdollistamaan näkövammaisille teatterinautinnon. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä näkövammaisten kanssa, joten kokemus oli erittäin avartava, Luoso jatkaa.

Tunnista ja tiivistä olennaisin

– Suurin ero kuulovammaistekstityksen ja “normaalin” tekstityksen välillä on se, että mukaan pitää laittaa puheen lisäksi informaatiota erilaisista ääniefekteistä, musiikista, näyttelijöiden äänenpainoista ja huudahduksista. Teatterissa on erityistä se, että tekstityksen ajatus tehdään reaaliaikaisesti, selittää Timo Aaltonen. Hän osallistui Viiruksen näytelmän kuulovammaistekstitykseen.

Kaupunginteatterin kuvailutulkkaus esiteltiin ennakkoon testihenkilölle, sokealle kuvailutulkkauskonsultille, joka antoi rakentavaa palautetta käännöksen hiomiseksi.

– Näytelmämme oli nopeatempoinen, taukoja oli harvakseltaan ja lavalla tapahtui paljon samaan aikaan. Tulkin täytyi valita tulkattavaksi se tieto, joka on juonen seuraamisen kannalta tärkeintä. Konsultin kommentit ja vinkit olivatkin ryhmällemme elintärkeitä, Luoso kuvailee.

Tulkki tarttuu hetkeen

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Kuvailutulkkaus tapahtuu suorana esityksen aikana. Tulkin täytyy olla koko ajan valppaana.

– Puheen ajoittaminen oikeaan kohtaan vaati kovaa keskittymistä ja vei energiaa. Esityksen jälkeen tuntui kuin olisi juossut pitkän lenkin, Tyynilahti kertoo.

– Livetilanne jännitti todella paljon, koska silloin voi tapahtua mitä tahansa. Nyt esimerkiksi näyttelijöiltä jäi muutama repliikki sanomatta. Tulkin täytyy olla sanavalmis ja pystyä improvisoimaan yllättävissä tilanteissa. Opin hyväksymään virheitä, sillä niiltä ei voi livetilanteessa kuvailutulkatessa välttyä, Luoso kuvailee.

Myös tekstittäjän on skarpattava.

– Näytelmässä oli mukana improvisaatiokohtaus. Vaikka sen perusrunko säilyi samana, kohtaus muuttui esitysten välillä. En voinut olla varma, esiintyykö seuraavassa näytöksessä niitä kohtia, jotka olin tekstittänyt. Lisäksi kohtaus oli englanniksi ranskalaisella korostuksella, mikä toi vielä oman lisähaasteensa, Aaltonen kertoo.

Mutkia matkassa

Kuten pilottihankkeelta saattaa odottaakin, ilman ongelmia ei selvitty. Erityisesti teknisissä järjestelyissä kohdattiin useita haasteita. Ne tuottivat stressiä ja pettymyksiä, kun käännöstyön onnistuminen riippui tekniikan toimivuudesta.

Kaupunginteatterissa kuvailutulkkauslaitteisto saatiin toimimaan vasta väliajan jälkeen. Tekstitys heijastettiin Powerpoint-esityksenä osaksi lavastusta, mikä ei ollut luettavuuden kannalta paras ratkaisu.

Viiruksen katsojien taas oli tarkoitus seurata tekstitystä omasta tai lainattavasta älylaitteesta. Tekstitys saatiin kuitenkin toimimaan vasta jälkimmäisenä esitysiltana.

– Valitettavasti Viiruksen esityksiin ei ilmaantunut yhtään katsojaa, joka olisi tarvinnut kuulovammaistekstitystä. Tämä olikin ehkä harmillisin asia projektissa, Aaltonen kertoo.

Yleisesti asiakkaita tosin riitti: yhteensä kuvailutulkkauksella oli 24 kuuntelijaa ja tekstityksellä 30 käyttäjää. Ensi kurssikerralla markkinointiin aiotaan panostaa niin, että kaikkiin näytöksiin riittää asiakkaita.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Rankkaa mutta palkitsevaa

Kääntäjiin kohdistui esitysiltoina paljon odotuksia ja paineita.

– Tulkkaustilanne oli henkisesti ja fyysisesti rankka. Sen jälkeen olin todella herkässä mielentilassa ja uupunut. Työ on kuitenkin erittäin palkitsevaa sujuessaan, Luoso kertoo.

– Koin olevani yksi esiintyjistä niin hyvässä kuin pahassa. Esitystä edelsi pieni ramppikuume ja jälkeenpäin seurasi onnentunne onnistumisesta, Tyynilahti kuvailee.

– Koko ryhmä oli mukana tukemassa ja auttamassa. Myös näyttelijät seurasivat ajoittain työskentelyämme kiinnostuneina ja kannustivat meitä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja antoi uutta itsevarmuutta, Aronpuro kiteyttää.

Teksti: Anni Aarinen. Esityskuvat Viiruksesta: Cata Portin. Muut kuvat: Sören Jonsson.

Lue lisää

Saavutettavuuspalvelut vielä rakenteilla

Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Yhteistyö sai alkunsa Suomessa toimivien teattereiden kattojärjestö Suomen teatterit ry:n aloitteesta. Yhdistys huomasi, että alalla on tarpeen kouluttaa teatteritekstittäjiä ja edistää saavutettavuusasioita teattereissa. SKTL eli Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto suunnittelee lisäävänsä ammattilaisrekisteriinsä teatteritekstittäjä-nimikkeen, jotta teattereiden olisi helpompi löytää alaan perehtyneitä kääntäjiä. Vastuuopettaja Maija Hirvosen asiantuntemuksen myötä kurssiin sisällytettiin myös kuvailutulkkaus. Kurssin mahdollisti Mari Pakkala-Weckströmin saama määräraha Helsingin yliopiston Opettajien akatemiasta.

– Kurssi on herättänyt laajasti kiinnostusta. Ammatissa toimivat kääntäjät ja kuvailutulkit ovat tiedustelleet mahdollisuutta sen suorittamiseen täydennyskoulutuksena, Hirvonen selittää.

Toteutuksessa apuna olivat myös käännösten käyttäjien etujärjestöt eli Kuuloliitto ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry. Kulttuuripalvelun rooli on tärkeä, sillä se lainaa tilaisuuksiin kuvailutulkkauslaitteet, joita teattereilla ei Suomessa muuten ole käytössään. Käyttäjien saaminen paikalle oli järjestöjen tiedotuksen ansiota.

Teattereissa kurssin toteutumista tukivat ansiokkaasti Marketta Eräsaari (Helsingin Kaupunginteatteri) ja Ville Vuorelma (Teatteri Viirus). Muita yhteistyökumppaneita kurssilla olivat kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen, Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula, Yleisradion ohjelmatekstityksen esimies Minna Pöntys sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.

Pioneerikurssilla opettajina toimivat yritykset

|

Tänä keväänä ryhmä kääntämisen opiskelijoita pääsee nauttimaan etuoikeutetusta asemasta. Yhdentoista yrityksen yhteistyöhankkeessa kieli-, käännös- ja teknologia-alan ammattilaiset vastaavat kokonaisen kurssin opetuksesta.

– Tämä on ainakin Euroopassa ensimmäinen kerta, kun käännösalan yritykset järjestävät yliopisto-opiskelijoille opintopisteisiin oikeuttavaa opetusta tässä laajuudessa, kertoo kurssin pääjärjestäjä Anu Carnegie-Brown Sandberg Translation Partnersilta.

Kurssi käsittelee globaaleja käännösmarkkinoita ja alan työmahdollisuuksia, käännösteknologian työkaluja ja muita teknisiä ratkaisuja sekä projektinhallintaa. Opiskelijat ja alan ammattilaiset kokoontuvat yhteen kolmella viikon mittaisella intensiivijaksolla, joiden välissä tehdään harjoitustöitä itsenäisesti. Kurssille osallistuu 14 maisterivaiheen opiskelijaa nykykielten laitoksen eri oppiaineista.

Yhteistyöllä ammattiosaamista

Osallistujayritykset haluavat tutustua opiskelijoihin potentiaalisina työntekijöinä, antaa näille realistiset odotukset työelämästä ja täydentää opiskelijoiden osaamista. Samalla ne saavat hyvän kuvan siitä, mikä osaamisen taso pian valmistuvilla opiskelijoilla on ja mitä koulutusta he tarvitsevat tutkinnon jälkeen.

– Valmistuneiden osaamisen ja käännöstoimistojen tarpeiden välillä on aukko. Yliopistojen tehtävä ei ole palvella yrityksiä ja kouluttaa valmiita osaajia. Alalla kannattaa kuitenkin tehdä yhteistyötä työllistäjien ja kouluttajien välillä. Onhan tehotonta, jos kaikki yritykset järjestävät oman lisäkoulutuksensa vastavalmistuneiden tukemiseksi, Carnegie-Brown esittää.

Etualalla kurssin vetäjät ensimmäisellä intensiiviviikolla ja taustalla kurssin opiskelijoita.

Etualalla kurssin vetäjät ensimmäisellä intensiiviviikolla ja taustalla kurssin opiskelijoita.

Kyse ei kuitenkaan ole vain yhden opiskelijaryhmän sparraamisesta yhdessä yliopistossa: kurssin tavoitteena on luoda hyviä käytäntöjä ja koulutuspaketti, jota käännösalan yritykset voivat käyttää muissakin oppilaitoksissa ympäri Eurooppaa.

– Haluan osoittaa, että tiedon ja osaamisen jakaminen tällaisen vapaaehtoistoiminnan kautta hyödyttää sekä yrityksiä että yliopistoja ja niiden opiskelijoita. Pidän yhteistyötä välttämättömänä käännösalan toimivuudelle ja houkuttelevuudelle, Carnegie-Brown kertoo.

Kääntäjän ammatti monipuolistuu

– Kääntämisen opetuksessa pidämme työelämäyhteistyötä ja opiskelijoiden työelämätaitojen kehittämistä erittäin tärkeänä, korostaa yliopisto-opettaja Juha Eskelinen, kurssin vastuuopettaja nykykielten laitoksella.

Laitoksella on huomattu, että projektinhallinnan osaamista arvostetaan työelämässä ja opiskelijoita työllistyy sellaisiin tehtäviin.

– Kääntäjän ammattikuva muuttuu koko ajan yhä nopeammin. Yritykset palkkaavat vähemmän omia työntekijöitä käännöstehtäviin ja käyttävät sen sijaan freelancereita. Kääntäjien työnkuva monipuolistuu esimerkiksi juuri projektinhallinnan suuntaan. Myös tietokoneavusteinen kääntäminen ja käännös- ja kieliteknologioiden käyttö lisääntyy, Eskelinen kommentoi.

– Kääntäjältä vaaditaan nopeutta ja tehokkuutta, sillä tuottavuus on iso kysymys. Alalla on kuitenkin käyttöä monenlaisille kyvyille ja käännöstyö on vain yksi monista rooleista: tarvitaan myös muun muassa koordinaattoreita ja johtamistaitoisia, Carnegie-Brown kertoo.

Kääntäjä tarvitsee bisnesajattelua

– Kurssi antaa käännösalasta hyvin kattavan kuvan, kun kouluttajat ovat niin erityyppisistä yrityksistä, arvioi Outi Könni, yksi kurssin opiskelijoista. Hän on viettänyt 20 vuotta työelämässä uskonnonopettajana, mutta on nyt palannut yliopistoon tekemään maisterintutkintoa saksan kääntämisestä.

Humanistina Könni arvostaa bisnesnäkökulman saamista opetukseen.

– On tärkeää ymmärtää, millaisia tarpeita ja toimialoja asiakkailla on ja mihin kääntäjien kannattaisi erikoistua pystyäkseen palvelemaan asiakkaita hyvin. Jotta omaa osaamista voi myydä, pitää ymmärtää se lisäarvo, jota kääntäjänä voi tarjota asiakkaalle tai työnantajalle, Könni selittää.

– Suurin osa kääntäjistä Suomessa toimii yrittäjinä. Vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa tarvitaan, toimeksiannot eivät vain ilmesty työpöydälle, Eskelinen huomauttaa.

Kurssilla on myös hieno mahdollisuus verkostoitumiseen.

– Kannattaa miettiä, millaisen kuvan itsestään antaa paitsi kouluttajille myös muille opiskelijoille. Myöhemmin työelämässä törmää näihin samoihin ihmisiin, ala on Suomessa sen verran pieni, Könni sanoo.

Könni itse on hyvä esimerkki siitä, miten ympäri mennään ja yhteen tullaan: kurssilla on mukana myös tuttu opiskelija, jota hän aikoinaan opetti lukiossa. Näin myös kurssia järjestelemässä ollut Tuija Kinnunen, joka työskenteli ennen yliopistotyöhön siirtymistä samassa yrityksessä Carnegie-Brownin kanssa.

Yhteistyökumppanit

Kurssin runko ja sisältö ovat Carnegie-Brownin käsialaa. Hän on myös koonnut mukaan muut kurssin vetäjät. Kaikki osallistujayritykset tarjoavat työpanoksensa veloituksetta ja esimerkiksi ulkomailla toimivien yritysten työntekijät lentävät Suomeen asti jakamaan osaamistaan.

Kurssin yhteistyökumppanit ovat seitsemän kielipalveluyritystä (Sandberg Translation Partners Ltd, AAC Global, AranchoDoc Nordic, Delingua, Lingsoft, Maris Multilingual ja Semantix) sekä neljä käännösteknologiaa tarjoavaa yritystä (Kilgray, Memsource, Plunet ja SDL). Osallistujayritykset ovat GALA– tai ELIA-verkostojen jäseniä, mutta kurssi on niistä riippumaton, itsenäinen hanke. Helsingin yliopisto on ollut vuodesta 2014 alkaen ELIA-verkoston jäsenyliopisto.

Finnish-Russian cooperation on lexical typology

|

Last week, Russian Language and Literature hosted a group of five professors and fifteen students from the National Research University – Higher School of Economics (HSE), Moscow. The Faculty of Philology in HSE is one of the leading centers of theoretical and applied linguistics in Russia, comprising, among other things, three research laboratories.

The purpose of the visit was a three-day seminar on lexical typology. Special attention was given to methodological issues such as using corpora and questionnaires in data collection and developing semantic frames and maps for the analysis and interpretation of cross-linguistic observations. Researchers in HSE have created inventories of specific frames for a number of semantic fields – from temperature and pain to various types of motion – and applied the methodology for a wide range of languages.

Professor Rakhilina

Professor Rakhilina

According to professor Ekaterina Rakhilina, lexical typology can also be studied from the perspective of non-native speakers. For example, when learning a second language, your first language may affect the word choices in the second language. A similar effect is also observed with heritage language speakers, that is, people who live in an environment where their parents’ language is not the dominant language (e.g. Chinese speakers in the United States).

From personal contacts to formal agreement

In the recent past, there has been a lot of cooperation between individual researchers from the University of Helsinki and HSE such as visits, meetings in conferences, and jointly prepared publications.

“The diversity of common research interests allows us to cooperate in many different fields of research, from Russian grammar to sociolinguistics,” says professor Rakhilina.

Now there is also a new agreement between the institutions about student exchange. “I was very impressed by the high quality of the posters and presentations given by the students from HSE,” says professor Ahti Nikunlassi. “In the spring term, two of our doctoral students will participate in the exchange programme, and we are looking forward to meet the first exchange students from HSE at our department in January.”