Samaistumista ja chattailua

Opintopiirin viimeinen vieras, Annukka Ruuskanen, toimi pitkään Teatteri&Tanssi+ Sirkus-lehden päätoimittajana ja on nyt Työväen Näyttämöiden Liiton toiminnanjohtaja. Voisi sanoa, että opintopiirimme punaisena lankana on käytetty Ruuskasen toimittamaa kirjaa Nykyteatterikirja− 2000-luvun alun uusi skene. Ruuskasen mukaan tekijät pohtivat, miksi perinteinen teatterin lukutapa ei enää toiminut suhteessa sen hetkiseen teatteriin. Perinteisen teatterin ulkopuoliset teokset saivat nuivia kritiikkejä, sillä niitä pyrittiin lukemaan lähinnä draaman näkökulmasta. Kriitikot olivat hämmentyneitä. Käsitys passiivisesta katsojasta oli selkeästi vanhentunut, mutta asenteet eivät pysyneet perässä. Tuomas Laitisen artikkelin mukaan katsoja on muuttunut katsoja-kokijan kautta osallistujaksi. Katsoja ei enää vain tyydy vastaanottamaan taiteilijan välittämää havaintoa, vaan on itse aktiivinen osallistuja.

Tällä kerralla käsittelimme opintopiirissä vastaanottoa. Ruuskanen ohjeisti meitä etukäteen jakautumaan pareihin ja tekemään ennakkotehtävän. Tarkoituksena oli keskustella Milja Sarkolan ohjaamasta esityksestä Allt som sägs, jonka näimme Teatteri Viiruksessa. Keskustelu oli tuotava opintopiiriin luettavassa muodossa, eikä kirjoitettua keskustelua saisi muokata jälkeenpäin. Se olisi luettava virheineen kaikkineen. Esimerkkinä toimi kahden teatteritieteilijän, Matti Tuomelan ja Milka Luhtaniemen, Norsuluutornissa julkaisema kritiikki. He olivat keskustelleet Facebook-chatissa Sara Mellerin Father Fuckerista. Dialogista näkyy hienosti ajatusten muotoutuminen ja pallottelu. Idea chat-muotoisesta kritiikistä sai inspiraationsa Johannes Ekholmin esikoisromaanista Rakkaus niinku. Suosittelen kurkkaamaan Tuomelan ja Luhtaniemen dialogia. Se muistuttaa, että pätevää kritiikkiä voi julkaista monissa muodoissa. Tämä kyseinen chat-kritiikki on mielestäni todella kiinnostava, siinä saattaa piillä diginatiiveillekin vaivatta luettava kritiikin muoto. Uskon, että tuleville sukupolvelle dialogi on helpommin lähestyttävää kuin aikaisemmille, ovathan diginatiivit keskustelujen ääressä joka päivä, joko niihin osallistumassa tai seuraamassa.

Keskustelimme myös kritiikin tämän hetkisestä tilasta. Nykyään kirjoittajia ohjeistetaan kirjoittamaan kaikille ymmärrettävää tekstiä, ilman asiantuntijanäkökulmaa, joka usein saatetaan kokea vaikeaksi. Ensisijaisesti kirjoitetaan aina tavalliselle yleisölle, eikä taiteen tekijöille. Luimme ääneen omat keskustelumme Allt som sägsin ympäriltä. Ihmiset olivat keskustelleet sähköpostissa ja Facebookissa, jotkut olivat vaihtaneet keskustelukanavaa kesken keskustelun. Toiset olivat hoitaneet tehtävän loppuun yhdeltä istumalta, osa oli kirjoittanut keskustelun pätkissä kahden viikon aikana, yksi pari oli tehnyt sen kahdessa päivässä… Myös teemat erosivat toisistaan rajustikin ja osa keskusteluista sivusi hyvin henkilökohtaisiakin teemoja. Teemojen kirjo vaihteli aina lavastuksesta samastumispisteiden kautta kokemisen vapauteen. Osa pareista oli rakentanut puheenvuoronsa virallisempaan muotoon, osa oli käynyt keveää dialogia. Keskusteluja ei oltu jälkeenpäin editoitu, joten keskeneräiset ajatukset, väärinymmärrykset ja itsensä korjaaminen näkyivät dialogeissa selkeästi. Tehtävä muistuttikin siitä, että kritiikki on aina keskeneräistä. Kritiikkiä kirjoittaessaan pitääkin harjoittaa itsekritiikkiä ja tuoda esiin omia lähtökohtia. Hyvän kritiikin vahvuuksia ovat päättelyn kiinnostavuus ja reilu asenne tekijöitä kohtaan.

Lopuksi jaoimme vuoden aikana kokemamme tärkeimmän taidekokemuksen. Tarinat olivat sympaattisia ja osaltaan yllättäviä. Tehtävät todella muistuttivat, kuinka henkilökohtainen on kiinnostavaa ja vastaanotto on aina ehdottoman henkilökohtaista.

 

 

Annukka Ruuskasen luennon lisäksi blogikirjoitusta tukivat seuraavat tekstit:

Mihin nykykritiikki taipuu?
http://www.norsunluu.fi/2017/01/26/mihin-nykykritiikki-taipuu/
Teksti: Maria Säkö

Chat-keskustelu Father Fuckerista
https://www.mustekala.info/node/37791
Teksti: Milka Luhtaniemi ja Matti Tuomela

Laitinen, Tuomas 2010: Katsoja esityksen tekijänä.HeTeoksessa Ruuskanen, Annukka (toim.): Nykyteatterikirja. Helsinki: Like.