Ben's blog

Jeps, eli se oli sitten siinä. Blogi on ready!

Ja niin onkin talvi kääntynyt kevääksi ja kurssikin tulossa päätökseen. Tältä erää on siis aika lähteä gissin syövereistä pienelle tauolle. Kurssi on ollut opettavainen ja mukava.

Mutta juu, vielä pitäisi jotakin karttaesitystä saada tuotettua. Aluksi ideoita oli paljon ja valinnanvaikeus oli todellinen. Päädyin kuitenkin tekemään hommia siivekkäiden ystäviemme parissa. Tarkoituksenani oli tuottaa havainnollistava kartta, josta kävisi ilmi alueelliset erot lintulajien esiintymisen monimuotoisuudessa. Noh, eipä pitkälle päästy kun luovuttaminen kävi jo lähellä. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut hyvä valita jokin toinen aihe, sillä käyttökelpoista dataa oli loppujen lopuksi vaikeaa löytää.

Pelastuksekseni löysin onneksi sivun, jonne oli koottu valtioiden alueilla havaittujen lintulajien määrät. Vaan eipä mitään valmista dataa tai edes listausta ollut. Meni siis aikamoiseksi väkertämiseksi tämäkin, sillä numerot piti kirjata yksitellen attribuuttitauluun. Ei turhauttanut yhtään, ei lainkaan… Hienoa kuitenkin, että tämä kyseinen Avibase-sivusto on olemassa. Tietenkin tämänlainen valtioittainen ilmaisutapa on hieman ongelmallinen, sillä valtioiden koot vaihtelevat huomattavasti. Pienessä valtiossa tuskin on tarpeeksi ympäristöllistä vaihtelua suuren lajirunsauden aikaansaamiseksi. Tämä tapa antaa kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä, millaiset alueet ovat suotuisia linnuille. Noh, loogisesti päiväntasaajan tuntuman stabiilit olosuhteet ovat hyväksi linnuille, kun taas antarktiksen kylmyys ei niinkään.  Se ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista. Tiede-lehdessä julkaistu artikkeli muuttolintujen muuttosyistä avaa asiaa. https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/linnut-muuttavat-pohjoiseen-tauteja-pakoon

Liitin karttaan WWF:n “Terrestrial Ecoregions of the World” -layerin. Siinä on eroteltu tyypiltään erilaiset “ekoalueet”. Jo nopealla vilkaisulla huomaa jonkinlaista korrelaatiota. Eniten havaittuja lintulajeja näyttää olevan

a) Lähellä päiväntasaajaa sijaitsevissa valtioissa

b) suurissa valtiossa

c) Niillä alueilla, joilla on paljon vaihtelevia luontotyyppejä

Koska lajimäärät perustuvat yksittäiseen Avibase-sivustoon, se ei ole aivan aukotonta. Pienen researchin jälkeen kuitenkin totesin lukuarvojen olevan lähes poikkeuksetta todella lähellä muista tietokannoista löytyviä numeroita, joten tarpeeksi luotettavana, vähintään suuntaa-antavana sivustoa voin pitää. Tietysti tässä on muitakin vaikuttavia asioita. Kaikkialla maailmassa aktiivisia lintuharrastajia ja tutkijoita ei ole yhtäläisiä määriä, joten kaikkia ilmatilassa lepattaneita kaunokaisia ei tietenkään ole voitu havaita. Nooh, anyways.

Päiväntasaajan ympäristön valtiot näyttävät nousevan listan kärkeen. Todellinen lajirunsaus painottuu sademetsäalueille. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa mahdollisesti entisestään kiihtyvät metsänhakkuut vaikuttavat lajimääriin näillä kriittisillä alueilla. Maailmassa tunnetaan noin kymmenentuhatta eri lajia. Ecuadorissa, joka on hieman Suomea pienempi, on tavattu niistä lähes 20 prosenttia. Todellinen laululintujen paratiisi!

Nytkö pitäisi sitten heittää hanskat tiskiin ja hattu naulaan? Juuri kun alkoi tuntua mukavalta. Noh, saa näitä juttuja lisääkin tehdä ja pitääkin, jos haluaa paremmaksi päästä. Hyvä kurssi oli, kiitos siitä.

Kiittäen ja kuitaten, Ben

 

Lähteet:

Avibase. Maailman lintujen lajilistat. https://avibase.bsc-eoc.org/checklist.jsp?region=index&lang=FI&list=clements

Tiede. Linnut muuttavat pohjoiseen tauteja pakoon. https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/linnut-muuttavat-pohjoiseen-tauteja-pakoon

Kuudennella kurssikerralla teimme useanlaisia harjoituksia. Kävimme ensiksi pareittain ulkosalla tekemässä gps-paikannuksia eri kohteista kampuksemme lähialueilla. Liitimme sijainteihin tietoja myös paikkaa kuvaavista tekijöistä, kuten vilkkaudesta, viihtyisyydestä ja turvallisuudesta. QGIS:n avulla visualisoimme kartalle saamamme tulokset. Koska saamamme paikkatieto ei ollut koko tutkittavan alueen kattavaa, täytyi meidän interpoloida aineistoa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ”tyhjät” alueet täytettiin käyttäen hyödyksi lähimpien paikannettujen sijaintien saamia arvoja ja ominaisuuksia. Käyttämämme sovellus Epicollect5 toimi hyvänä datan kokoajana ja työkaluna.

 

Toisessa tehtävässä saimme vapaasti tuottaa karttoja erilaisista hasardeista. Päädyin tekemään kolme erillistä karttaa, joihin olen merkinnyt vuosina 2000 – 2008 maapallolla tapahtuneet yli seitsemän magnitudin maanjäristykset (ks. kuvat 1-3). Ensimmäisessä kartassa näkyy vuosien 2000 – 2002 tapahtumat, toisessa vuodet 2003 – 2005 ja kolmannessa 2006 – 2008. Kartoista käy hyvin ilmi alueet, joissa suuren maanjäristyksen riski on huomattava. Kuvissa korostuu eritoten Tyynenmeren tulirenkaan alueella tapahtuvien järistysten määrä. Wikipedia-artikkelin mukaan siellä tapahtuukin 90% maailman maanjäristyksistä. Euroopassa yli seitsemän magnitudin maanjäristyksiä ei tutkitulla aikavälillä tapahtunut ollenkaan. Vuosina 2006 – 2008 yksi 7.0-7.3:n Richterin järistys koettiin Zimbabwen ja Mosambikin rajoilla, muuten Afrikkakin on välttynyt suurjäristyksiltä. Keski-Aasiassa näyttää myös silloin tällöin tapahtuvan suuria järistyksiä, liekö tämä seurausta Intian ja Aasian mannerjalustojen hitaasta, jatkuvasta törmäyksestä?

Yli seitsemän magnitudin järistyksiä tapahtuu huomattavan vähän, oman kartta-aineistoni perusteella ainoastaan n. 30 – 40 vuodessa. Sen sijaan viiden ja seitsemän magnitudin väliin sijoittuu vuosittain keskimäärin jopa 750 järistystä, kuten Jaisa blogissaan totesi.

 

Kartoistani saa mielestäni ihan hyvän, joskin summittaisen kuvan niistä alueista, joilla voimakkaan maanjäristyksen riski on verrattain suuri. Tässä täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että lähellä maanpintaa tapahtuva järistys voi olla huomattavan tuhoisa, vaikka olisikin alle seitsemän magnitudia voimakkuudeltaan. Hyposentrumin sijainnilla on siis myös vaikutusta, mitä nämä kartat eivät tällaisenaan lukijalle välitä.

 

Lähteet:

Northern California Earthquake Data Center. http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html

Wikipedia. Tyynenmeren tulirengas. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyynenmeren_tulirengas

Jaisan blogi. Kivoja karttoja. https://blogs.helsinki.fi/jaisa/

Jaahas, viides kurssikerta. Kylläpä onkin aika rientänyt ja kevät odottelee kulman takana. Tärkeitä QGIS-taitoja on omaksuttu ja tekeminen muuttuu kerta kerralta sujuvammaksi. Erilaisten työkalujen ja ohjelman kaikenlaisten mahdollisuuksien hahmottaminen on parantunut huomattavasti. Kun alussa ei meinannut saada paljonkaan irti, nyt voi parhaimmillaan jo hifistellä visualisoinneilla. Ohjelman työkalut ja niiden ominaisuudet ovat iskostuneet mieleen hyvin. Mikä onni!

Kurssikerralla tutustuimme bufferointeihin ja teimme niihin liittyen erilaisia analyyseja. Tehtäviin liittyi muun muassa Helsinki-Vantaan ja Malmin lentoasemien asutuksen ja melusaasteen alueellista tutkimusta. Nämä bufferit, eli kansankielellä puskuroinnit ovat erinomainen työskentelytapa tietyllä etäisyydellä tutkimuskohteesta esiintyvien ilmiöiden tutkimiseen. Etäisyyksien ja esimerkiksi asuinrakennusten määrän selvittämisessä nämä niin sanotut puskurivyöhykkeet ja niiden työstäminen ovat lähestulkoon korvaamaton apu.

Selvitimme asukkaiden määriä lentokenttien läheisyydessä, niin kuin myös lentoliikenteestä koituvalle meluhaitalle altistuvien kotitalouksien ja asukkaiden määriä ja päädyin seuraaviin tuloksiin:

On asukkaiden onni, että Malmin lentoasema ei ole suurien lentokoneiden käytössä, sillä ainoastaan kilometrin etäisyydellä lentokentästä asuu lähes 9000 asukasta. Kahden kilometrin etäisyydellä – kuten bufferianalyysillä sain tietää – asuu ihmisiä yli 57000.

HKI-Vantaan lentokenttä tuottaa luonnollisesti enemmän melusaastetta ja tutkimuksistani kävikin ilmi, että vähintään 55 desibelin melualueella asuu lähestulkoon 12000 asukasta. Vuonna 2002 rakennettiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle uusi, kolmas kiitorata. Tällöin lentoliikenne kulki poikkeuksellisesti suoraan Tikkurilan asuinalueen yli. Jos näin jouduttaisiin tekemään uudestaan, yli 60 desibelin haitallinen lentomelu haittaisi jopa 12000 asukasta (ainoastaan) Tikkurilan suunnalla. Tehtävät olivat hauskoja, mielenkiintoisia ja opettavaisia.

Toisessa tehtävässä perehdyin aineistoihin, joista monen muun asian ohella löytyi tietoja pääkaupunkiseudun rakennusten saunoista ja uima-altaista, niiden määristä ja jakautumisesta alueittain. Sain seuraavat tulokset:

855 talosta löytyy uima-allas pääkaupunkiseudulla. Näistä taloista omakotitaloja on 345, paritaloja 158, rivitaloja 113 ja kerrostaloja 181. Yhteensä 12170 ihmisellä on käytössään uima-allas ja lähes 22000:ssa pääkaupunkiseutulaisessa talossa on sauna.

Lopuksi tuotin vielä kartan uima-altaiden jakautumisesta kaupunginosittain. Jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä onnistuin hukkaamaan pohjakartan, minkä vuoksi mm. vesialueet eivät kartassa näy. Tämän takia valmiista kartasta tuli visuaalisesti huonohko, mutta jokseenkin informatiivinen (ks. kuva 1). Ainakin kartasta käy ilmi suuret vaihtelut uima-altaiden määrissä kaupunginosittain. Kuten Ilonakin blogissaan totesi, asuinalueen asukkaiden keskimääräisellä tulotasolla ja uima-altaiden määrällä taitaa olla positiivinen korrelaatio, mikä on täysin ymmärrettävää. Päädyin loppujen lopuksi laittamaan karttaan vain kaupunginosien uima-altaiden määrät numeroin. Jätin määriä kuvaavat pylväät pois, sillä se teki kartasta mielestäni tukkoisen ja jopa epäselvän.

 

 

Tässä kaikki tältä erää, katsotaan mitä tuleman pitää.

Lähteet: Ilona Tuovinen. Viikko 5 – kun mikään ei riitä. https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/

Uusi viikko, uudet kujeet.

Neljännen kurssikerran koittaessa kurssi oli ohittanut jo puolivälin – ja kuinka nopeasti! Neljätuntiset gis-sessiot ovat kuluneet kuin siivillä. Tällä kurssikerralla tarkoituksenamme oli tuottaa ruutukarttoja pääkaupunkiseudulta. Ruutuaineistojen kanssa oli mukava työskennellä ja mielestäni ruutuaineistot ovat kartalle visualisoitunakin erittäin informatiivinen tapa esittää juuri esimerkiksi väestötietoa.

Laskimme kurssikerran aikana esimerkiksi väestöntiheyttä tilastoruuduittain ruudun sivun ollessa kilometrin mittainen. Vein ajatusta vielä hieman pidemmälle ja perehdyin vieraskielisten suhteellisiin osuuksiin. Kuten alla olevasta kuvasta käy ilmi, suurimmassa osassa tilastoruuduista vieraskielisten osuus huitelee viiden ja kolmenkymmenen prosentin välillä. Toki poikkeuksiakin löytyy: muutamassa ruudussa vieraskielisiä on jopa yli 70 prosenttia alueen asukkaista. Neliökilometrin ruutukoko toimii tässä tarkoituksessa erinomaisesti, sillä se on riittävän tarkka hyvän kokonaisvaikutelman saamiseksi. Tarkempi mallinnus voisi tehdä kartasta hankalaselkoisemman näköisen, mutta toisaalta myös havainnollistaa paremmin väestöllistä eriytymistä pienilläkin alueilla.

Noh, joka tapauksessa päädyin tosiaan neliökilometrin kokoisiin ruutuihin (ks. kuva 1).

 

Kuten kartasta ja sen selitteistä näkee, vieraskielisten osuudet eivät ole absoluuttisia lukuarvoja. Sellainen lähestymistapa ei mielestäni toimi tilanteessa jo yksinomaan alueittain vaihtelevan väestöntiheyden vuoksi, vaikka blogissaan mm. Sara oli absoluuttisin arvoin karttansa mallikkaasti tuottanut. Päädyinkin siis itse tekemään ns. osuuskartan, sillä prosentuaaliset osuudet ovat omiaan kuvaamaan vieraskielisten sijoittumista. Toki omasta kartastani ei käy ilmi vieraskielisten määrää, joten kaikkeen tämä ei sovi. Ehkä absoluuttiset ja prosentuaaliset osuudet visualisoituna kahdeksi erilliseksi kartaksi tarjoaisi havainnollistavimman lopputuloksen. Muokkasin vielä visualisoidessani kartan arvoja luokkarajoja niin, että erot tulisivat mahdollisimman selkeästi näkyviin.

Lähteet: Saran GIS-blogi. Kurssikerta 4. https://blogs.helsinki.fi/immsara/

Kolmas kurssikerta toi tullessaan uudenlaisia harjoituksia ja haasteita. Toki pelkästään perjantaiaamuna oleva kurssikerta muuten iltapäiväpainotteisessa luentojaksossa toimii tietynlaisena harjoituksena. Noh, saapahan ainejärjestömme ainakin nousseesta kahvinkulutuksestani pientä lisätuloa…

Kyllä QGIS on monipuolinen ja jokseenkin haastava ohjelma edelleenkin. Sitä mukaa, mitä taitoja omaksutaan, niitä tulee myös lisää. Nopeaa oppimista ei ainakaan auta myöskään ohjelman kaatuminen ja tietokoneen jumittelu. Kuitenkin ohjeita seuraamalla pääsee pitkälle, kuten Nabilakin blogissaan kertoi.

Ensimmäisenä harjoituksena meillä oli tuottaa kartta Afrikan öljykenttien, konfliktien ja timanttikaivosten sijainneista. Tätä varten meidän täytyi yhdistää eri tietokantoja ja visualisoida saamiamme tietoja kartalle. Kuten Vilma totesi blogissaan, on joskus hyvä jättää kartasta tutkimuksen kannalta epäolennaisia asioita pois. Tämän vuoksi päätin jättää tästä kartasta pois öljykentät ja keskityn lähinnä konfliktien ja timanttikaivosten sijainnin väliseen yhteyteen. Ei ole uutta tietoa, että luonnonvarat ja niiden epätasainen jakautuminen aiheuttaa konfliktejä. Tälläkin kurssikerralla tuottamastani kartasta tämä käy varsin hyvin ilmi, sillä lähes kaikkien timanttikaivosten läheisyydessä näyttää tapahtuneen konflikteja. Niitä on tosin ollut muuallakin, sillä eihän timantit ainoa kahakoita aiheuttava seikka ole. Lisäsin karttaan vielä Internetin käyttöasteen maittain vuonna 2017. Valtiot, joissa konflikteja on tapahtunut paljon, ovat keskimäärin myös vähemmän hyvinvoivia. Tämä näkyy myös Internetin käyttäjien vähäisenä määränä – keskimäärin (ks. kuva 1).

 

 

 

Toisena tehtävänä meidän tuli tutustua Suomen alueeseen tietyllä aspektilla. Tarkoituksena oli tutkia muun muassa Suomen valuma-alueita ja niiden tulvariskiä sekä järvisyyttä. Järvisyyttä kuvaavien pylväiden esittämisessä tuli pieniä ongelmia, sillä ne eivät aluksi meinanneet näkyä. Kanssaopiskelijoiden avulla sain kuitenkin ne näkyviin. Kyse oli huonosta fontti- ja pylväskoosta visualisointia tuottaessa.

 

Kuten toisesta kuvasta voi huomata, että mitä järvisempi alue keskimäärin on, sitä pienempi tulvaindeksi alueella on. Toisin sanoen muun muassa Pohjanmaan lakeudet ovat alttiita tulville, kun taas Järvi-Suomen vaihtelevat maastot eivät niinkään ole. Kuten Juho sanoi blogissaan, rannikkoseuduilla tulvaindeksi on suurempi, mikä voi johtua nimenomaan tasaisemmasta maastosta tai jokiuomien kasvusta merta kohti.

Tällä kerralla meni ihan mukavasti, saa nähdä mitä ensi kerrasta tulee. Joka tapauksessa QGIS:n käyttö on alkanut tuntua entistä mukavammalta sitä mukaa, kun uusia mahdollisuuksia ja toimintoja on tullut omaksuttua. Kivaa!

 

Lähteet:

Nabilan blogi. Kurssikerta 3. 03.02.2019. https://blogs.helsinki.fi/nabila/2019/02/03/kurssikerta-3/ Viitattu 07.02.2019.

Vilman blogi. Siellä konflikti missä timanttikaivos. Sattumaako? -Enpä usko. 01.02.2019. https://blogs.helsinki.fi/vilmakau/2019/02/01/siella-konflikti-missa-timanttikaivos-sattumaako-enpa-usko/ Viitattu 07.02.2019.

Juhon blogi. Viikko numero kolme. 31.01.2019. https://blogs.helsinki.fi/juhokaup/2019/01/30/viikko-numero-kolme/ Viitattu 07.02.2019.

 

 

Terve taas! Alun hankaluuksista on päästy eteenpäin ja tekeminen alkaa tuntua mukavammalta. QGIS ei ohjelmana kenties olekaan ylitsepääsemättömän vaikea ja monimutkainen… Tulipahan tämä kaunokainen ladattua myös läppärilleni, joten työskentely luonnistuu taas entistä vapaammalla aikataululla.

Tällä viikolla ohjelmassa oli erilaisia karttaprojektioita ja niiden vertailemiseen keskittyviä harjoituksia. Kuten mm. Alex Naumanen kertoi blogissaan, tässä tapauksessa karttaprojektiolla tarkoitetaan kaksiulotteiselle tasolle projisoitua kuvaa maapallosta. Erilaiset projektiot sopivat erilaisiin tilanteisiin, ja kuten kohta huomataan, pahimmillaan ne voivat vääristää pinta-aloja moninkertaisesti. Olkaapas siis tarkkana projektioiden kanssa, hyvät ihmiset.

Ihastuttava. Valloittava. Ratkiriemukas, hilpeä. Nämä sanat kuvaavat oleellisesti fiiliksiäni työskennellessäni tämän ohjelman kanssa. Eikun… Ehkä ne kuvaavat pikemminkin viikonloppuni vapaa-ajanviettoa. Noh, ei tämä nyt aivan vastakohtaista ole, ihan mukavaa QGIS-työskentelykin on.

Kuten yllä olevasta kuvasta näemme, on tärkeää huomata oikeanlaisen projektion käyttäminen. Esimerkiksi Mercator-projektio antaa aivan liian suuria arvoja verrattuna alueen todelliseen kokoon.

Rajapinta. Niin mikä? Aivan. Rajapinnalla tarkoitetaan tietynlaista ohjelmien välikappaletta, jonka avulla ohjelmat linkittyvät toisiinsa, kuten muun muassa Saaga Laapotti sekä Nestori Grönholm jo aiemmin totesivat. Tällä kertaa käytössämme oli WFS-vektorirajapinta, jonka avulla työskentelytilaan tuotiin Suomen kuntia käsittelevä aineisto.

Kuva 2 osoittaa hyvin sen, että pohjoisessa olevat alueet näyttäytyvät selkeästi todellista suurempina. Eteläsuomalaiset alueet ovat myös todellista suurempia, mutta pohjoiseen mentäessä virhe sen kuin pahenee. Projektio siis ikään kuin venyttää Suomea epäsuhtaiseksi, kuten esimerkiksi Justus Poutanen totesi tekstissään.

Mercatorin projektio on tunnettu nimenomaan päiväntasaajalta poistuttaessa kasvavista etäisyys- ja pinta-alavirheistään. Pohjois-Suomessa olevat alueet näyttävät jopa seitsenkertaisen kokoisilta todellisuuteen verrattuna. Vaan eipä se käyttökelvoton ole, projektiona se on oikeakulmainen. Tämän takia se sopiikin hyvin merenkulkuun. Olipahan herra Gerhardus Mercator edistyksellinen, sillä vuonna 2012 mies olisi täyttänytkin jo 500 vuotta! Eipä siis ole hullumpaa, että hänen nimeään kantavaa projektiota käytetään vielä puolen vuosituhannen jälkeen.

Valoa tunnelin päässä. Ei sellaista kylmän kalseaa ja kolkkoa sairaalan katon halogeenivaloa. Eikä ikävä kyllä vielä lämmittävää kevätaurinkoakaan. Mutta kelpaahan tämäkin – on se mukava päästä kerta kerralta hieman paremmin jyvälle QGIS:n salaisuuksista. Toivottavasti kuulun tulevaisuudessa jyviin. En akanoihin.

Till next time, then!

 

Lähteet:

Naumanen, Alex. Vahvoja huokauksia. 22.01.2019. https://blogs.helsinki.fi/alexnaum/2019/01/22/vahvoja-huokauksia/

Laapotti, Saaga. Mikä projektio? 25.01.2019. https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/2019/01/25/mika-projektio/

Grönholm, Nestori. Luku 2. QGIS, tuo ikuinen mysteeri. 26.01.2019. https://blogs.helsinki.fi/nestorig/2019/01/26/luku-2-qgis-tuo-ikuinen-mysteeri/

Poutanen, Justus. Mummo lumi-infernossa. 01.02.2019. https://blogs.helsinki.fi/pjustus/

Gerhardus Mercator. Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gerhardus_Mercator

 

Qgis-ohjelman käytön harjoitteleminen on lähtenyt käyntiin hankalasti. Minulla on ollut ohjelman kanssa työskennellessäni niin tietämättömyydestä johtuvia ongelmia, kuin myös teknisiä ongelmia. Ohjelma tuntuu aiemmin käyttämäämme verrattuna hankalalta, osittain epäloogiselta ja toisekseen myös valtavan monipuoliselta. Alkuun pääseminen on yleensä hankalaa melkein kaikessa, joten uskon kyllä tämänkin helpottuvan ajan myötä.

Teimme ensimmäisellä harjoituskerralla koropleettikartan, josta käy ilmi Itämeren typpipäästöjen alkuperä maakohtaisesti. Työskentely sujui varsin helposti ohjeita seuraten, eikä QGIS vaikuttanut ohjelmana kovinkaan mutkikkaalta. Värit ovat kartassa hieman räikeät, mutta ainakin selkeät.

Toisena tehtävänä oli tarkoitus tehdä jonkinlainen visualisointi Suomen kunnat -tiedoston attribuuttitaulukon arvoista. Otin tarkasteluuni ruotsinkielisten osuuden väestöstä. Luokkajaot eivät ole tasaisia, sillä ajattelin tämän ilmentävän paremmin sitä, kuinka pienelle alueelle ruotsinkielinen väestö on Suomessa tosiasiassa sijoittunut. Tein tämän tehtävän kotikoneellani, eikä se käynyt todellakaan helposti. Muistelemista oli jo monessa toiminnossa ja niiden paikoissa. Se ei kuitenkaan vielä riittänyt, sillä erilaiset tekniset ongelmat vaivasivat työskentelyäni. Ohjelma kaatuili useaan otteeseen ja eri resoluutioisten kuvien kanssa tuli ongelmia. Myöskin tämä käyttämäni blogipalvelu näytti hampaansa. Pitkän taistelun jälkeen sain kuitenkin kuvien resoluutio-ongelmat ja http:-virheet jokseenkin selätettyä.

 

Vaikeuksien kautta voittoon, pitäisi kai tässä todeta. Toivon sydämestäni, että työskentely ohjelman ja blogipohjan kanssa helpottuu oleellisesti. Toki tämänkin ohjelman, kuten minkä tahansa muun, sulava käyttö vaatii harjaantuneisuutta. On kuitenkin joskus hieman hankalaa etsiä yksittäisiä toimintoja itsenäisesti näin monikäyttöisestä ohjelmasta. Ensimmäisen kerran jälkeen voisin kuitenkin sanoa, että toinen lienee helpompi, ja kolmas kerta saisi jo sanoa toden. Siispä, ensi kertaan!

Welcome to Blogipalvelut. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!