Jakso 6. Opiskelijoiden hyvinvointi korona-aikana. Suvituuli Lundmark (SYL) ja Marjo Siltanen (Nyyti)

Jaksossa puhutaan siitä, miten korona-aika on vaikuttanut yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointiin.  Mitä yliopistoissa pitäisi nyt tehdä opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi? Miten edistetään opiskelijoiden hyvinvointia pitkällä aikavälillä?

Aiheesta jaksossa keskustelevat Suvituuli Lundmark ja Marjo Siltanen.

Suvituuli Lundmark on Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n hallituksen jäsen. Hänen vastuualueenaan ovat vuonna 2022 sosiaalipolitiikka, ja siinä erityisesti terveydenhuolto, hyvinvointi, yhdenvertaisuus sekä kehityspolitiikka ja ilmastoasiat. Suvituuli opiskelee Turun yliopistossa.

Marjo Siltanen on Nyyti ry:n Takaisin opintohiin hankkeen hankepäällikkö. Hanke tarjoaa vertaistukea, koulutusta ja tietoa, jotta korkeakouluopiskelijan olisi helpompaa jatkaa mielenterveyden haasteiden vuoksi jumiutuneita tai keskeytyneitä opintojaan. Nyyti ry on opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä valtakunnallinen ja yleishyödyllinen yhdistys.

Kuuntele jakso Soundcloudissa

 

Jakson tekstivastine

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 6. jakso.

Aiheena opiskelijoiden hyvinvointi korona-aikana. Vieraina hallituksen jäsen Suvituuli Lundmark Suomen ylioppilaskuntien liitosta (SYL)  ja hankepäällikkö Marjo Siltanen on Nyyti ry:stä.

Jakson kesto 36 minuuttia.

Jakso ja tekstivastine julkaistu 17.2.2022.

Juontaja: Eric Carver

 

Vieraat: Marjo Siltanen ja Suvituuli Lundmark

 

Eric: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus Yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja tohtorikoulutettavien ohjaukseen yliopistossa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja.

 

Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa.

 

Tämän jakson vieraina ovat Suvituuli Lundmark ja Marjo Siltanen. Suvituuli Lundmark on Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n hallituksen jäsen ja vastuu-alueena ovat 2022 sosiaalipolitiikka ja siinä erityisesti terveydenhuolto, hyvinvointi, yhdenvertaisuus sitten kehityspolitiikka ja ilmastoasiat. Suvituuli opiskelee Turun yliopistossa. Marjo Siltanen on Nyyti ry Takaisin opintoihin -hankkeen hankepäällikkö. Hanke tarjoaa vertaistukea, koulutusta ja tietoa, jotta korkeakouluopiskelijoiden olisi helpompi jatkaa mielenterveyden haasteiden vuoksi jumittaneita tai keskeytyneitä opintojaan. Nyyti ry on opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä valtakunnallinen yleishyödyllinen yhdistys. Tervetuloa mukaan Suvituuli ja Marjo!

 

Me puhutaan tänään siitä, että miten korona-aika on vaikuttanut yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointiin ja siitä miten yliopistoissa pitäisi nyt tehdä opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Alotetaan tätä tilannekuvan muodostamista yhdessä, niin me ollaan oltu nyt kaks vuotta tässä koronaviruspandemian poikkeusoloissa kohta ja yliopistossa tää on tarkottanut sitä, että merkittävin osin opiskelijoiden opinnot on ollu etäopintoja. Toki on ollut alakohtasia, yliopistokohtasia eroja. Mitä te arvioitte, et miten tää korona-aika on yleisesti vaikuttanut opiskelijoiden ja minkälaisiin erilaisiin kokemuksia opiskelijoilla on ollu poikkeusoloista? Olkoon vaikka Suvituuli aloittaa.

 

Suvituuli: Joo mä voin aloittaa. Tota… Yli kolmanneksella on todettu mielenterveysongelmii viimesen vuoden aikana. Eli se on aika suuri luku ja se on aika semmonen iso yksittäinen vaikutus, mitä me ollaan niin kun huomattu tässä (kanssa) koronakriisin niin kun aikana tai emmä nyt voi sanoa vielä jälkeisenä aikana ja toisaalta sit taas moni on saanut suoritettuu opintoja tosi hyvin, et toiset voivat pahoin ja toiset voi tosi hyvin ja sit se välillekin mahtuu niin kun hirvee skaala mihin mahtuu ihmisiä ja ehkä meillä on semmonen huoli siitä miten tää on vaikuttanut opiskelijoihin, että et opiskelijoita puuttuu se semmonen niin kun muutakin kun lähiopetus. Puuttuu sosiaalisetkontaktit ja yhteisöllisyyden kokemuksia ja puuttuu esiintymiskokemusta ja ehkä monelta puuttuu vielä turvaverkkokin uudessa opiskelukaupungissa ja sit pitäis aikuistuu yksin, että kyl mä niin kun näen, että tää on vaikuttanut aika laajastikin opiskelijoihin ja varmasti kaikkii joissain määrin, että tosi erilaisii vaikutuksia, erilaisii kokemuksii opiskelijoilla varmasti on, mutta kaikkiin se on väistämättä jotenkin vaikuttanut.

 

Eric: Mitäs Marjo haluut täydentää?

 

Marjo: Joo ihan samaa, kun Suvituuli sanoi siitä niin kun monenlaista tilannetta, tilannetta on ja hyvin osa selkeesti pystyy nimeämään mulle, että se korona on vaikuttanut opintoihin ja opiskelukykyyn ja mielenterveyteen heikentävästi ja sitten osa taas, että on auttanutkin, auttanut asioita, et jos mietitään, että laitettais semmonen… jotkut opiskelijat samaistumaan semmosiin kahteen vaihtoehtoseen tarinaan, että opiskelijalla on mennyt hyvin opinnot ja opiskelukyky on ollut hyvä korona-aikana ja sitten taas toinen vaihtoehto, että ei ole mennyt, et mitä selittäviä tekijöitä löytäis sit näihin, niin kyllä niihin molempiin listausta tulee.

 

Sit just tosiaan osa on jopa kokenut semmosen etäopintoihin jos on vaikka ollut poissa opinnoista ja on korona-aikana tullut etäopinnot ja palaa, niin niihin oli paljon helpompi niin kun liittyä ja alottaa. Ei oo tarvinnut mennä sinne yhteisöön heti, niin kun meidän hankkeessa: Takaisin opintoihin -hankkeessa näkyy tämmönen, että se on helpottanut ja myös semmonen, että on pystynyt kertaamaan tallennusten myötä, jos oppimiskyky on vähän madaltunut tai sen tiedon sisäistäminen on madaltunut. Tämmösiikin niin kun, mut sitten taas toisaalta se, että kaikki pyörii siinä niitten kuormittavien tekijöitten, kaikki pyörii siinä samassa ympäristössä ja kaikki tapahtuu kotona ja jotenkin se on vaikuttanut sitten tosi merkittävästi siihen aikaansaamiseen ja ei oo niitä semmosia luontevia tilaisuuksia kysyä saman tien joltakulta. Ne on niitä kuormittavia.

 

Eric: Niin täs on selkeesti tää kokemusten ja tarinoiden kirjo aika laaja. Miten sä Suvituuli koet sen nyt opiskelijoiden edunvalvojana, että miten nää eriliset todellisuudet pitäis teillä huomioida, että pystytte sekä olee heidän äänitorvi, joilla on ollut vaikeeta korona-aikana ja tää on ollut raskasta ja toisaalta huomoida ne, joille jotkut asiat tässä esimerkiksi etäopinnot on ollu positiivinen asia?

 

Suvituuli: No kyl me pyritään huomioimaan nää molemmat. Toki se on haastaavaa niin kun sanoit, niin nää on tosi ehkä vastakkaisilta puolilta, että osa haluaa lähiopetuksen ja osa haluaa pysyy etäopetuksessa, että se on haastava tilanne meille, mutta ennen kaikkee pyritään siihen, että se lähiopetus ois realistinen vaihtoehto, että tällä hetkellä tosi moni korkeakoulu on pelkästään etäopetuksen varassa ja se ei oo meidän mielest toivottavaa, että opiskelijal vois olla aito mahdollisuus valita tai et ois hybriditoteutus tai, että osa opinnoista olis lähinä, niin se ois meidän mielestä toivottavaa, et ei niin et joko kaikki tai ei mitään, vaan ehkä joku kultainen keskitie tässä ja tässä mä niin kun uskon myös siihen, että me tehdään hirveesti hyvää työtä korkeakoulujen kaa yhdessä, että me löydettäis yhdessä ne mahdollisimman hyvät ratkasut, että et yksin tässä kukaan ei tätä ratkaise.

 

Eric: Te molemmat nostitte esiin sen yksinäisyyden tai yhteisön ulkopuolella olemisen. Jos miettii semmosta opiskelukokemusta, vaikka ensimmäisiä vuosia. Jos nyt pienen henkilökohtaisen reflektion sallitte, niin jos mä mietin mun ihan läheisimpii ystäviä tällä hetkellä, niin monet niistä mä oon tavannut ekana tai tokana iltana, kun mä opiskelin. Minkälaisii ajatuksii tavallaan nää kadotetut vuodet teissä herättää vai onko nää kadotettuja vuosia? Onks se väärä tapa nähdä tää poikkeusaika tällee sosiaalisessa mielessä?

 

Marjo: No mä en haluis nähä kadotetut vuo- vuodet ehkä niin kun jotenkin ehkä koko ihmiselämässä ja siinä kun niin kun varsinkin nuoriaikuinen tulevaan suuntaan, että jotenkin se että ei ois [huokaisu] se tuo aika sellaisen raskaan taakan siihen ja vähän sitä lisää sitä epävarmuutta tulevaan myös semmonen ajatus, että se ois jotenkin kadotettua, mutta se että on tossa just jokunen viikko juttelin opiskelijan kanssa, joka on oikeesti opiskellut kokoajan vaan etänä ja tosiaan eipä juuri oo sitten kertynyt niitä kontakteja ja ei oo ketään kelle laittaa niitä viestejäkään, niin että hei tehtäiskö yhdessä tai jotain tällasta niin kun semmosta normaalia opiskelijoiden kanssakäymistä, mitä varmasti lähiopetuksessa tulee. Kyl se on pysäyttävää ja jotenkin se että pitäis miettiä sitten, että sit täytyy luoda taas niitä uusia mahdollisuuksia. Sitä ei oo menetetty tai kadotettu, mutta sitä ei ole ollut sitä tutustumisen mahdollisuutta. Se pitää antaa myös niille… uudelleen mahdollisuuksia siihen sitten.

 

Eric: Niin uusia alkuja pitäis rakentaa?

 

Marjo: No joo kyllä.

 

Eric: Haluuks sä Suvituuli kommentoida tätä?

 

Suvituuli: No siis tosi paljon hyviä juttuja Marjo sano ja jotenkin niin kun just se yhteisöllisyys pitää jotenkin luoda sinne se, et miten se tehdään, niin siihen mulla ei oo vielä vastausta, mutta mä toivon että yhdessä se löydetään, että kun otetaan opiskelijat ja korkeakoulu yhteen ja keskustellaan, niin varmasti löytyy hyviä ratkasuja, että siinä on paljon fiksuja ihmisiä, niin mulla on kaikki luotto siihen, et se mahdollisuus siihen yhteisöllisyyteen löytyy kyllä. Se jotenkin se, et se ois menetetty aika kuulostaa kauheen lopulliselta, että ite ehkä toivoisin, et semmosta… mä ymmärrän sen sanakuvan ja mä ymmärrän mistä se tulee, mut jotenkin ite toivoisin, et puhuttais sitten myös siitä et kaiken voi saada takasin ja ne vuodet ei määritä koko loppuelämää, et se et sä oot nyt yksin siellä yksiössäs, niin sun loppuelämä ei välttämättä ole sitä, että tää pandemia ei kestä ihan hamaan tappiin asti ja täst selvitään ja tästä tullaan ulos, et luodaan ehkä myös semmost positiivist kuvaa siihen, että tää ei oo sun koko elämä, vaikka se nyt tuntuu siltä, niin se on mun mielestä tärkee sanottava.

 

Eric: Ja niinhän nois jos on… aattelee vaikka lehtijuttuja mitä on kirjotettu opiskelijoiden kokemuksista, niin sieltä varmaan tää menetetyt vuodetkin käsitteen tuli jostain alitajunnasta mieleen, mut jos tossa on tavallaan se, että loppuuko tää ja millon tää loppuu ja minkälainen se uusi alku just on, niin on varmaan tosi tärkeitä juttuja nyt koko yliopistoyhteisölle. Tietysti opetus- ja tutkimushenkilökunta ja me tukipalvelussa työskentelevät myös kuulutaan, että se on tosi tärkee. No millasii pidemmän aikavälin vaikutuksii te arvioitte, että tällä meidän poikkeusajalla on? Me ollaan näistä lyhyen aikavälin vaikutuksista tässä jo puhuttu. Minkälaisia jälkiä tästä ehkä jää? Haluuko Marjo aloittaa?

 

Marjo: Öö… toki vaikee tota nähdä tällaisessa ajassa, mikä on meille täysin uus ja jokainen on sopeutunut, joutunut sopeutumaan ja jotenkin se katse mitä se sitten onkaan tulevaisuus ja minkälaisia jotenkin semmonen on hyvin… kaikki on ennusteita ikään kuin. Nyt nääkin myös semmosii, mut jos mietin yleisesti mielenterveyden kuormittumisesta ja mielenterveyden häiriöistä eihän ne… kyllähän puhutaan vaikutuksista mielenterveyden kriisi jatkuu ja näin, niin eihän ne jos korona on heikentänyt mielenterveyttä ja on ihan häiriökin puhjennut, niin tota eihän se sillä tavalla sitten vain noin vain poistu se, mikä on aiheutunut, et kun korona on takanapäin ja rajotukset on poistunut ja näin päin, niin täytyyhän se tilanne huomioida, että se vaikuttaa kuitenkin niin kun tota ihmisen elämään sitten se kuormitus, et eihän se sieltä lähde sillee noin vaan saman tien se tilanne siitä. Et tällasen vaikutuksen ainaki ja kyl varmaan vähän sellasta, mitä joutuu sit kannettelemaan varmaan siellä korkeakoulu yhteydessä opiskelijoiden ehkä sellasta huolta, niin (työn tehoon) nyt puhuttiin tästä, et onko menettänyt näitä mahdollisuuksia opiskelukavereihin, mut semmonen huoli opiskelijoilla on myös, että ovatko he menettäneet jotain… ovatko he saaneet esimerkiks huonompaa opetusta kuin tota lähiopetuksessa olevat ja ovatko he jotenkin huonompia tulevaisuuden ammattilaisia, kun he ovat näitä korona-ajan etäopiskelijoita. Nää on varmaan semmosii, mitkä myös kantaa koko vielä tulevien vuosien ajan tällasetkin pohdinnat väistämättä, koska se on ollut vahva kokemus se että on siellä etänä. Joo…

 

Eric: Mites Suvituuli? Mimmosii ajatuksii täl on SYL:ssä siitä, että millasii mahdollisesti pitkän aikavälin vaikutuksia tällä voi olla opiskelijoiden hyvinvointiin?

 

Suvituuli: No siis pitkän aikavälin vaikutuksia voi olla hankala tietää vielä, mut kyl me ollaan nähty jo se et mielenterveysongelmat on kasvussa ja mielenterveysperäiset sairaseläkkeet on kasvussa ja se on tosi huolestuttava suunta ja me ollaan tosi huolissamme siitä. Se mitä me ollaan mietitty on myös korkeakoulupudokkaat, et niistä ei oo tarkkaa dataa, mutta etäaikana voi olla paljon helpompaa jättäytyä sivuun ja ikään kuin pudota kelkasta ja se on semmonen huolenaihe, mikä meillä myös on ja tää ehkä opiskelijoilla semmonen jatkuvan epävarmuuden vaikutus mielenterveyteen ja semmoseen yleiseen tulevaisuuden uskoon ja järjestelmän uskoon, niin se on semmonen mitä voi olla vaikee havainnoida just nyt, että miltä se näyttää tulevaisuudessa. Mitä tää jatkuva epävarmuus ja sen vaikutus mielenterveyteen on 5-10 vuoden päässä. Sitä on mahdoton sanoo, mutta varmasti tää aika jättää jälkensä ja myös toinen näkökulma, mikä meillä on se, että just liittyy tohon tulevaisuuden työllistymiseen ja etäopiskeluun, että opiskelijalla on vähemmän tämmöstä esiintymistä, vähemmän kontakteja omalla alalla, vähemmän tämmöstä poikkitieteellistä yhteisöllisyyttä ja ne kaikki varmasti ihan yhtälailla jättää jälkensä ja näkyy jälkikäteen, vaikka opetus olis kuinka laadukasta ja vaikka se opiskelun tuki olis kuinka laadukasta, niin se on ollut erilaista se oppi, mitä he on saaneet ja se varmasti näkyy se, että näkyykö se sitten hyvässä vai pahassa vai vähän molemmissa, niin sitähän me ei vielä tiedetä, et sen näyttää aika.

 

Eric: Niin kyllähän tässä on tietysti korkeakouluissa, yliopistoissa tehty hirveen paljon työtä sen pedagogiigan kehittämiseen ja muovaamiseen tässä pakkoraossa ja siellä on tehty aika pitkää päivää [naurua] tiedän meidän opetus ja tutkimushenkilökunta, mutta tää on varmaan vähän meillä kaikilla siellä takaraivossa, että mitä, onko jotain jäänyt pois. Siis ymmärrettävästi vuorovaikutus just se verkostoituminen ja muu se on ollut ainakin vähäisempää, mutta et mitä muuta mahdollisesti on, niin se on tietysti sellanen, mikä on tosi tärkee kysymys sitten kun eteenpäinkin mennään.

 

No kysytään sitten vähän teidän arvioita siitä, että mitä nyt sitten yliopisto sektorilla on tehty tän aikana eli siellä on, mitä jo tossa äsken mainitsin, niin on tietysti tää etäopiskeluun siirtyminen, sen pedagogiigan kehittäminen, etäopiskelun pedagogiigan kehittäminen ja sitten on erilaiset hyvinvointi ja opiskelijoiden hyvinvointia ohjausta tukevat toimet. Opetus- ja kulttuuriministeriö on rahottanut pariinkin kertaan, on ollut tämmösiä hankehakuja. Miten te arvioitte näitä toimenpiteitä? Millälailla siellä on onnistuttu ehkä ja onks siel jotain sellasii mitä te haluaisitte nähdä lisää? Haluutko sä vaikka Marjo alottaa?

 

Marjo: Hmm, tarkotatko sä täs korona-aikana vai vielä laajemmin?

 

Eric: No ehkä laajemmin, korona-aikana tai laajemmin. Mitä sä näkisit ehkä keskeisenä ehkä tän koronan näkökulmasta?

 

Marjo: Joo no nyt tossa tota nythän siis (OKM):n myönti niitä tähän korona-aikaan rahotusta ja niillä on hankkeita korkeakouluissa toteutetaan just hyvinvoinnin opiskelijoiden… hyvinvointiin kohdistuvia hankkeita ja ne on tietysti moni keskenkin, niin silleen mä en voi niitä arvioita, mutta niissähän on sisältöinä ilahduttavasti näkyny vertaistuki, kun kattoo sitä listausta mistä on myönnetty [17:23, audio pätkii] OKM:n sivuilta, niin niissä vertaistuki ja tää on mun mielestä semmonen liian vähän hyödynnetty keino siinä opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamisessa ja meillähän on Takaisin opintoihin -hankkeessa Helsingin ylopistokin yhteistyössäkin tätä vertaismentoria eli toinen opiskelija, koulutettu opiskelija Helsingin yliopistossa toimii lukukauden ajan toisen opiskelijan mentorina ja siinä just opintoihin jumiutunut tai on ollut tauolla, niin siinä palaamisessa, et siitä me ollaan saatu tosi hyviä kokemuksia. Ihan sen käytännön opiskeluiden jakamisessa ja näitä on näkynyt tosiaan noissa OKM:n hankkeissa vertaistuen lisäämistä.

 

Sitten on tota… sit mä jotenkin näen just sen opintojen ohjauksen, mikä on varmaan sulleki tuttua jo työstä, mut jotenkin sitä kokonaisrakenteet, miten se opiskelija kulkee siellä ohjauksessa ja tuen saannissa, nimenomaan siellä opiskeluyhteisössä, että sen ei tarvii lähtee jonnekin muualle ikään ku hakee sitä, niin ne on mun mielestä tosi tärkeitä ja ne näkyy kans näis hankkeissa, että jotenkin sitä selkeytetään sitä mallia ja sillä luodaan sitä verkostoa, et miten tätä tehdään opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemista.

 

Eric: Mites Suvituuli, mikä teidän arvioi SYL:ssä on yliopistojen onnistumisessa tässä? Minkälaisii asioita haluut nostaa esiin?

 

Suvituuli: No meidän mielestä nää hankkeet on tietenkin kivoja juttuja ja meidän mielestä on hyvä, että tehdään jotain konkreettista tän tilanteen edesauttamiseksi, et opiskelijat sais apua, että ja vois paremmin, niin tottakai se on hyvä juttu, että sen eteen tehdään asioita. Tehdään ne sitten hankerahotuksella tai ei, et kunhan tehdään. Se pitää pitää huoli, että hyvän hankkeen opit otetaan käyttöön ja tehty työ ei mee hukkaan ja et se sit kohdistuu oikeeseen paikkaan ne toimet, mutta esimerkiks Turussa missä mä opiskelen, niin meillä on ollut siellä tämmönen Mielen päällä -hanke ja se on ainakin lähtenyt tosi kivasti käyntiin, et siinä on tämmönen vertaistukitoiminta just ideana, että ois tukioppilaita ja heitä on koulutettu ja se lähti viime vuonna hyvin käyntiin ja on saanut jatkoa tälle vuodelle, että kyl mä näen et näis on paljon hyvääkin ja ei ne hukkaan mee, kun ne kohdistetaan niihin oikeisiin paikkoihin.

 

Eric: No jos me aatellaan sitten tätä hetkeä ja tästä eteenpäin millasia asioita pitäisi tehdä niin jos Suvituuli jatkat, niin millasiin asioihin te toivoisitte SYL:ssä nyt, että yliopistossa keskityttäis ja kiinnitettäis erityisesti huomioo nyt opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseks?

 

Suvituuli: No mulla on täällä pitkä lista itsellä mielessä, mutta alotetaan nyt siitä yleisimmästä, että terapitakuusta, et se ylipäätänsä ois et ihmiset sais oikeaikasta riittävää apua terapian muodossa, niin se ois hyvä ja sit muutenkin, niin ylipäätänsä opiskelijat ansaitsee oikeaaikasta ja riittävää apua opinnoissa jaksamieen ja pärjäämiseen ja oppimisvaikeuksiin ja näille tukipalveluille pitää olla riittävä rahotus, et niistä ei saa leikata, eikä voi aatella että kyllä ne pärjää, että ne on etuoikeutettuja, kun he on korkeakouluun päässyt, vaan pitää ymmärtää että nyt ollaan uuden tilanteen ääressä ja noille tarvitaan se rahotus ja turva ja ehkä se mitä yliopistojen tulis tukee erityisesti tukipalveluiden (lisenssois) sitä yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä, että ei leikata ryhmätyötiloista eikä kirjastoista ja järjestetään sille yhteisöllisyydelle aikaa ja arvostetaan sitä opiskelijoiden luomaa opiskelijakulttuuria ja sitten tehdään ihan konkreettisia, että tehdään kuntotuspsykoterapiasta maksutonta alle 29-vuotiaille ja korkeakouluopiskelijoille. Parannetaan opiskelijoiden toimeentuloa ja siis et on valtavasti keinoja mitä vois tehdä, että ois asiat paremmin.

 

Eric: Ja tais olla osa valtiovallankin suuntaan näistä toiveista sitte.

 

Suvituuli: Joo nää tuli nyt vähän tällasenä ryppäänä kaikki, että mitä vois korkeakoulut ja mitä vois valtiovalta tehdä, niin mitä keinoja löytyy ja niistä SYL aina mielellään puhuu.

 

Eric: Kyllä, mut et jos aatellaan sitä yliopistokenttää, niin siellä nimenomaan tavallaan se palvelu, yhteisöllisyys ja tila sille yhteisöllisyydelle ja sit toisaalta kun puhutaan valtionvallasta, niin siellä nimenomaan tää jos mielenterveyteen liittyvien ongelmien palveluihin lisää resursseja niin kun summaten ja sitten tietysti se opiskelijoiden toimeentulon kysymykset.

 

No sitten kysytään Marjolta Nyyti Ry:llä muistanko oikein, että 80-luvun sieltä alku ajoista, 80-luvun alusta Nyyti ry ollut tässä mielenterveystyössä opiskelija sektorilla mukana, niin minkälaisii ajatuksii teillä on tällä hetkellä siitä, et mitä te suosittaisitte yliopistoille nyt opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseks? Onks siel jotain hyviä semmosia käytänteitä mitä te haluaisitte just nyt nostaa esiin?

 

Marjo: No tota kyllä tossa… kyllä jotenkin tämmöset matalan kynnyksen, viitaten tohon kun puhuttiin noista kehittämishankeista ja niissä myös näkyy nää matalan kynnyksen tukit siellä nimenomaan arkiympärisössä ja niitä on. On kaikkee Walk-in pisteitä ja on tämmösii Zoom-tuokioita, voi tulla… nyt tietysti etäaikana, mutta et vastaavia sit ollu tota ihan yliopiston tiloissa ja semmosii missä voi pistäytyä hyvin… aina puhutaan siitä matalasta kynnyksestä, mutta oikeesti se matalakynnys koostuu siitä, että se on kuvattu, että mitä täältä voit saada ja minkälaisissa asioissa voit tulla ja sitä myös, että se on kerrottu sellasilla sanoilla, mitkä löytyy opiskelijoille helposti.

 

Näitä kyllä ja tota sit sellanen… kyl semmonen kohtaamisen mahdollisuus semmonen mitä tossa Suvi tuolki puhu siitä yhteisöllisistä, että niistä ei karsita, et niitä vaalitaan, arvostetaan ja sitten toki se, että palvelut… ja sit kun mielenterveyteen tarvitsee apua, niin et sitä on saatavilla, mut sitten tietysti pitää näitä myös sillee, että me ollaan aina… et ei voi olla aina tarjoamassa palvelua palvelua palvelua ja näitä siellä ongelmapäässä, vaan pitää palata sinne alkusyihin ja juurisyihin, että mistä nää asiat oikeesti johtuu. Tossa joulukuussa julkastussa korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessakin nyt siinä… tässä uusimmassa versiossa oli mukana se vertailua aikuisväestöön, että opiskelijoilla esiintyy enemmän psyykkisiä oireita ja kuormittuneisuutta, kun sitä verrataan koko aikuisväestöön, et jotain siinä opiskelijuudessa on ja siinä tapahtuu (jo) siinä vaiheessa mihin on pureuduttava ja mitkä on niitä kuormittavia tekijöitä ja jotenkin semmonen myös paljon puhutaan tästä suorituskeskeisestä ilmapiiristä, mut se on mun mielestä semmonen myös mihin on hyvä pysähtyä korkeakouluissa miettimään, että millä tavalla me ylläpidetään sitä ja minkälaista kuvaa me luodaan siitä sujuvasta opiskelijuudesta. Sallitaanko me sitä puhetta, että siihen voi tulla myös haasteita ja vaikeita aikoja ja vaikeita hetkiä. Tottakai tässä on myös tämmöstä koulutuspoliittiset opintoaika kaikki nää rajotteet, mitkä ei mahdollista, kun omina yliopistoaikoina oli ikuinen opiskeluoikeus, mut jollain tapaa myös sitä puhetta siitä, että minkälaista opiskelijuutta todellisuudessa on. Tämmösii mä nostasin tähän.

 

Eric: Tuleeko sulle Suvituuli mieleen jotain siitä, mitä Marjo äsken sanoi?

 

Suvituuli: No siis joo ehkä tää tämmöne putkitutkinto kulttuuri missä me helposti eletään, mikä osittain johtuu siit opiskelijan toimeentulosta, että se vaarantuu jos ei suorita tiettyy määrää opintoja, mut myöskin oletetaan että sä menet kouluun ja teet opinnot ja valmistut sieltä ja siihen väliin ei oikein paljoo elämää mahdu, että se koulu pitää suorittaa ja on tämmösen suorittamisen kulttuuri, niin kyllä mä näen siinä sen ongelman ja ehkä just se et ei se oo oikein et meillä on lukioikäsii, jotka on burn outissa, että tää niin ku… siinä systeemis täytyy olla jotain muutakin vikaa, kun se että meillä ei oo terapiatakuuta, että kyl ne ongelmakohdat on silloin joissain muuallakin.

 

Eric: Niin se on tässä tietysti jos puhutaan ohjauksen tai hyvinvoinnin työn kentästä laajemmin, niin se ei oo joko-tai, että se ei oo että mietitään vaan sitä, että mitkä asiat tuottaa kuormitusta tai esimerkiks mielenterveyden kuormaa ja mitä ne tukipalvelut on, (vaan) pitäs molempii katsoo rinta rinnan, että se… ne ympäristöt missä meiän nuoret ja muut opiskelee, toimii, että siellä voitaisiin hyvin. Sehän on tosi tärkeää työtä ja se ei koskaan oo sitten, että no jos sit tähän panostetaan niin sitten ei terapiatakuuta [naurua]. En mä niin selosta tätä niin kun tämmösiä vaihtoehtoja, vaan nää on yleensä sitten joko… sekä-että eikä joko-tai.

 

No katsotaan vähän pidemmälle nyt tota. Me toivotaan, että tää korona on ohi tai nykymuotoinen korona, se pandemia poikkeustila tässä kohta loppuu, niin katotaan pikkasen kauemmas. Millasia asioita te toivositte tässä, siellä yliopistossa tai jos haluutte laajemmin, niin mitä asioita pitäis tehdä pitkällä aikavälillä, että opiskelijat vois paremmin eli opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi? Haluuks sä vaikka Suvituuli alottaa?

 

Suvituuli: Joo mun mielest ne ennaltaehkäsevät toimet täytyy olla kunnossa tai olla riittävä tuki ja ohjaus ja hoito siel ihan perus asteella, että ei oo niin että on lukioikäsiä burn out potilaita, vaan se apu löytää sinne ja siellä on myös rahkeet ottaa sitä apuu vastaan, eikä liian kiire opiskella ja sit ehkä nimenomaan toisen asteen opiskelijoiden tukeminen, mielenterveyden haasteessa on tosi tärkeetä, että ei käy niin, et sit ne korkeakouluun siirtyessä kriisiytyy ja sit me lyödään laastaria päälle terapiatakuulla, vaan kyllä sinne rakenteisiin täytyy saada muutosta ja sit ehkä ite toisin taas täs esiin sen, että opiskelijat on tosi moninainen joukko, että opiskelijat täytyy ottaa mukaan tähän kehittämiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen, et myös opiskelijoita itseltään voi tulla paljon ajatuksia, mikä heitä auttais, tukis arjessa ja tää on ehdottomasti sinne korkeakouluille lähtevä toive, että kun mietitte niitä hankkeita, niin ottakaa opiskelijat mukaan suunnittelemaan niitä ja kertomaan.

 

Eric: Marjo?

 

Marjo: Joo mä heti nappaan tohon mukaan tota opiskelijat. Mulla olis ollu tota samaa kans, et tota jotenkin ihan semmosessa opiskelijat voi olla ihan katsomassa jotain ihan niin kun miten julkaistaan nettisivuille tietoa palveluista tai ihan tämmösissä, että onko se ymmärrettävää ja selvää ja puhutteleeko se opiskelijoita. Ihan siis tämmösii, tämmösissäkin asioissa ja jotka voi tuntua pieniltä ja aika semmosilta itsestäänselvyyksiltäkin, mutta kuitenkin sit tosi merkittäviä myös siinä palvelun kohdentamisessa, kun niitä kehitetään ja sit jotenkin sellasia myös ihan sanoja mitä käytetään, et ne on… kun tullaan myös korkeakouluun ja ei jotenki oleteta että ne on heti hallussa ja se jotenkin se kasvu siihen yhteisöön myös nähdään tärkeenä, mutta tota just se mukaan ottamisen kautta kyllä ja sitten jotenkin ehkä kyllä meiltä Suomessa puuttuu tämmönen myös tämmönen suunnitelmallinen opiskelijoille mielenterveyden tota ja opiskelukyvyn jotenkin tämmönen edistämisen joku toimenpidekokonaisuus tai strategia tai joku tämmönen, missä voitais vähän myös tuoda semmosia laajempia rakenteita ja sit jotenkin se, et miten hyvinvointi, mielenterveys huomioidaan kaikissa niissä korkeakoulujen ratkaisussa, opetuksis, tän tyyppisissä ja jotenkin semmosta myös, et ei se… kun helposti nyt voi olla se tilanne, että se opiskelijoita tukeva työ kuormittaa.. kohdistuu et jotkut tekee sitä, mut sit saattavat tehdä aika yksinkin sitä, et just sellaset yhteistyömuodot ja tällaset, et luodaan tämmösiä palvelupolkuja, et miten voidaan opiskelijaa ohjata ja tarjota sitä tukea. Myös tän tyyppisiä mä nostaisin.

 

Eric: Meil on ens jaksossa aiheena just nää hankkeet ja niitä tarkotus käsitellä sitten vieraiden kanssa ja toi on tietysti yks asia mitä voisin heiltä ihan kysyä, että onko meillä tarpeeks hyvin tämmönen kokonaisvaltanen hyvinvoinnin edistämisen toimenpideohjelma tai strategia tai ajattelu. Kyllä meillä tietysti papereita aina on, näin jos kauniisti sanoo, mut että onko se kokonaisvaltasesti riittävän systemaattista se työ sitten jos me ajatellaan näitä pitkän aikavälin toiveita.

 

Kiitos tosi paljon. Aihe oli iso. Tästä olis voinu varmaan jatkaa aika paljon. Nyt tuli paljon ajatuksen aihetta ja tosiaan podcastissa olis tarkotus nyt seuraavan muutaman jakson aikana keskittyy tähän hyvinvointi teemaan ja tosi paljon kiitoksii Marjo ja Suvituuli, että tulitte avaamaan tätä keskustelua tässä podcastissa.

 

Mä aina lopuks kysyn vierailta, että olisiko teillä joku lukuvinkki kuulijalle aiheesta tai vähän sen vierestä? Kumpis teistä haluais jakaa ensin vinkin? Ottaako Marjo vaikka ensin?

 

 

Marjo: Joo mä voisin tota nostaa tämmösen… tää menee aika aiheeseen kyllä, mutta ehkä mä taisin tän kuunnella viimeks äänikirjana tossa syyslomalla, Arto Pietikäisen Joustava mieli, missä on aika paljon harjotuksia ja tämmöstä stressin hallintaa ja myös ihan tämmöstä murehtimisajatteluun tota sen helpottamisen keinoja, mut sen takia noustan tän Joustava mieli, koska sitä me tarvitaan ja sitä kannattaa harjaannuttaa ja olen itse muistanut opiskeluajoista, niin valtavasti sitä kasvattanut ja sitä me onneks, meillä on tää mahdollisuus, et me voidaan kasvaa ihmisinä ja meidän mieli voi joustaa ja löytää uusia mahdollisuuksia.

 

Eric: Kiitos Marjo. Entäs Suvituuli, minkälaisen lukuvinkin haluaisit antaa?

 

Suvituuli: No mä annan tämmösen vähän toisenlaisen lukuvinkin, et jos haluu hypätä toiseen todellisuuteen ja ihan irtautua omasta arjestaan ja nauttia tämmösestä ehkä luita värisyttävästä elämyksestä [naurua] nyt mä pitsasin tän ehkä vähän huonosti, mutta tämmönen romaani kun Me täytytään valosta kirjottaja on Annastiina Storm, löytyy tota E-kirjana monista palveluista ja tota mä jotenkin ite tykkäsin tästä sen takia, että tää irrotti minut arjesta ja sain jotenkin tuntemaan ja kokemaan monenlaisia skaaloja, niin tää oli kiva.

 

Eric: Kiitos paljon hei teille molemmille kirjavinkeistä ja  tästä koko haastattelusta ja myös siitä tärkeestä työstä mitä opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen teette. Kiitos kun tultte vieraaksi.

 

Suvituuli: Kiitos.

 

Marjo: Kiitos.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.