Miksi lingvistit lappaavat Venäjällä oikeudessa?

Oikeustiede, kuten teologiakin, ovat oikeastaan kielitieteen haaroja, tutkitaanhan niissä sanoja ja tekstejä. Näin vinoili kerran eräs lingvistikollegani. Oikeustiede on luonnollisesti oma tieteenalansa, jolla on oma traditionsa ja metodologiansa. Mutta on totta, että oikeustieteellä ja kielitieteellä on paljon yhtymäkohtia, jotka tarjoavat poikkitieteellisiä tutkimuskohteita. Tarkastelen joitakin niistä ensin ja sen jälkeen vastaan otsikon kysymykseen.

Kielentutkijat ovat kiinnittäneet Suomessa paljon huomiota virkakielen ja lakitekstien ymmärrettävyyteen. Se onkin tärkeä asia: jos annetut ohjeet ja kirjoitetut lait ja asetukset on tarkoitettu viestiksi kansalaisille, niillä ei ole paljon arvoa, jos viesti ei mene perille. Ja jos vain jotkut ymmärtävät, mistä on kyse, tilanne ei ole tyydyttävä ihmisten tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta. Siksi viranomainen ja lainlaatija jos kukaan on velvollinen pohtimaan, onko hänen tuottamansa teksti ymmärrettävää. Onko oikein tuomita henkilö, joka ei ole ymmärtänyt ohjetta tai lakipykälää ja toimii väärin? En tarkoita syyntakeettomuustapauksia, vaan yksinkertaisesti tilannetta, jossa ihminen ei ole ymmärtänyt viranomaisten ohjeita.

Kun olen tutkinut väärinymmärrysten syitä, olen havainnut, kuinka huteralla pohjalla viestin siirtyminen vastaanottajalle usein on. Etukäteen pitäisi miettiä, miten jokin lause tai teksti voidaan ymmärtää väärin. Eli teksti pitää muokata potentiaalisten lukijoiden mukaan, hienommin sanottuna recipient design’in tulee toimia. Jos joudutaan jälkikäteen etsimään syyllistä, täytyy pystyä päättelemään, oliko vika viestin lähettäjässä vai sen vastaanottajassa eli oliko viestin lähettäjä tehdyt riittävästi, jotta recipient design toimisi.

Yhdysvaltalainen sosiolingvisti Aneta Pavlenko kertoo kiintoisasta tapauksesta, jossa hän oli kuultavana asiantuntijana oikeudessa. Kyseessä oli oikeudenkäynti Dias Kadyrbayevia, Bostonin maratonin pommi-iskusta syytetyn ystävää, vastaan. Pavlenko tutki huolellisesti Kadyrbayevin kielellisestä taustaa mm. suorituksia erilaisissa kielitesteissä. Hän antoi asiantuntijalausunnon, jonka mukaan tämä henkilö, joka osaa kyllä sanoa I am feel bad ja I did them very bad ei voi ymmärtää Miranda-oikeuksiaan, jos hänelle sanotaan If you cannot afford a lawyer, one will be appointed for you before any questioning if you wish. Pavlenkon todistelu ei kuitenkaan vakuuttanut oikeusistuinta. Hän pohtii blogissaan, mikä meni pieleen, vaikka asia näytti hänen mielestään päivän selvältä. Tässäkin petti recipient design: Pavlenko käytti aivan liian lingvististä kieltä perustelussaan, minkä vuoksi hän ei saanut viestiään ollenkaan perille.

Lakitekstille tarkkuus on yksi perusvaatimus. Mutta johtaako liiallinen yksityiskohtaisuus päinvastaiseen lopputulokseen? Tätä voi pohtia laitoksellamme tehdyn gradun valossa. Siinä opiskelija vertasi suomalaisia ja venäläisiä pörssitiedotteita ja niitä koskevaa lainsäädäntöä. Ero oli huimaava. Venäläinen lakiteksti on äärimmäisen pikkutarkka ja perusteellinen, vastaavassa suomalaisessa laissa annetaan melko ylimalkaisia säädöksiä pörssitiedotteiden luonteesta. Pörssitiedotteet noudattavat lakia kummassakin maassa. Tulos on kuitenkin viestin perillemenon kannalta erilainen kuin lainlaatija on toivonut. Venäläinen pikkutarkka tekstin säätely johtaa monimutkaisiin tiedotteisiin, joista yhtiön tilasta kiinnostunut lukija ei saa mitään selvää. Suomalaiset pörssitiedotteet ovat paljon informatiivisempia ja niistä ulkopuolinen saa hyvän kuvan yhtiön tilasta.

Sitten on aika palata otsikkoon: mitä tekemistä lingvisteillä on venäläisissä oikeussaleissa? Venäjällä on kielilaki, joka kieltää Ranskan mallin mukaisesti käyttämästä vierasperäistä sanaa, jos tarjolla on kotoperäinen. Tämä pykälä joutui heti alkuunsa naurunalaiseksi, koska lakiteksti itsessään rikkoo rakia: siinä käytetään ’vastineesta’ sanaa analog vaikka tarjolla olisi ollut muita sanoja. Muutenkin tilanne on lähinnä huvittava, koska pykälää rikotaan jatkuvasti. Olin itse juuri venäjänopettajien kongressissa, jossa plenaariesitelmässä sanottiin, että ”mehän emme sorru vierasperäisten sanojen turhaan käyttöön”. Kuitenkin kongressin ohjemassa lukee kofe-brejk vaikka voitaisiin sanoa pereryv na kofe ja esitelmien nimissä toistui sana tolerantnost, joka mainittiin yhdeksi ”turhaksi” lainasanaksi. Oikeudellisesti kielilakia käytetään lähinnä liberaalilehtien painostamiseen. Hiljattain Rossiiskaja gazeta sai toisen varoituksen epäkorrektista kielenkäytöstä. Tämä voi johtaa lehden sulkemiseen.

Useimmiten lingvistejä tarvitaan oikeussaleissa solvausoikeudenkäyntien asiantuntijoina. Esimerkiksi jos joku on julkisesti haukkunut toista paskaksi ämmäksi, tarvitaan asiantuntijaa määrittelemään, kuinka pahasta ilmauksesta on kyse. Tunnetuin tämäntapainen oikeudenkäynti käytiin kymmenisen vuotta sitten kun Alla Pugatšovan silloista (järjestyksessä 4.) miestä Filipp Kirkorovia syytettiin naistoimittaja Irina Aronjanin julkisesta solvaamisesta.

Kirkorovin ja toimittajan välit olivat ennestään kireät. Eräässä haastattelussa Aronjan kysyi Kirkorovilta, miksi tällä on niin paljon uusia versioita vanhoista lauluista. Kirkorov hermostui, rupesi räyhäämään ja huusi: ”Minua ärsyttää teidän pinkki puseronne, teidän tissinne ja teidän mikrofoninne”. Kun Aronjan oli sanaharkan jälkeen lähtemässä salista, hän huusi läksijäiseksi: ”Opetelkaa käyttäytymään kunnolla, ’tähti’” Venäjän sana ’tähti’ zvezda riimittyy sanan pizda kanssa, mikä tarkoittaa naisen sukupuolielintä. Sen Kirkorov huusi Aronjanin perään.

Seuranneessa oikeudenkäynnissä oli Kirkorovin kutsumana paikalla kielentutkija Anatoli Baranov. Analysoidessaan dialogia hän yritti osoittaa, että siinä ei ollut mitenkään erityisen solvaavia kohtia ja viimeinen alatyylinen ilmaus oli vain sanaleikki. Syyttäjä sen sijaan oli sitä mieltä, että maallikkokin ymmärtää, kuinka rivosta ja solvaavasta kielenkäytöstä on kyse, siihen ei akateemisia asiantuntijoita tarvita. Tietyillä kirjaimilla alkavat sanat (b, h, p, jo) kuuluvat tabusanastoon, joiden alatyylisyyden tunnistaa jokainen vastaantuleva juoppokin, – jatkoi syyttäjä. Kirkorov sai 60 000 ruplan sakon, mikä on silloisen kurssin mukaan n. 1500 e.

Edellä mainittu lingvisti Baranov on paras tämän alan asiantuntija. Hän on kirjoittanut kirjan ”kielellisestä asiantuntijuudesta” (lingvistitšeskaja ekpertiza). Se on oppikirjana myös monissa oikeustieteellisissä tiedekunnissa Venäjällä, tällaisia oikeustapauksia käsitellään myös tieteellisissä lehdissä.

Kielentutkijan käyttäminen oikeusprosesseissa asiantuntijana voi tuntua turhalta, ehkä huvittavaltakin. Mutta samalla tavalla käytetään meillä psykiatrin lausuntoja oikeuden päätösten tukena. Niidenkin osalta syyttäjä (ainakin venäläinen) voisi huudahtaa: ”Näkeehän maallikkokin, että syytetty on sekopää”.

En yritä tyrkyttää ”kielioikeustiedettä” tuotavaksi Suomeen, mutta muuten uskon, että oikeustieteen ja kielen tutkijoilla olisi paljon annettavaa toisilleen.

 

Arto Mustajoki
Humanistisen tiedekunnan dekaani

TUHAT-sivu

 

3 thoughts on “Miksi lingvistit lappaavat Venäjällä oikeudessa?

  1. On tainnut jäädä Mustajoelta rekisteröimättä sellainen oppiala kuin oikeuslingvistiikka. Alalta on valmistunut useita väitöskirjoja, Lapin yliopistosta useita ja myös Tampereelta. Emeritusprofessori Heikki E.S. Mattilan Vertailevasta oikeuslingvistiikasta on jo tullut painokset sekä englanniksi (2006, 2013) että ranskaksi ja nyt myös espanjaksi. Lisäksi oikeusretoriikasta on väitelty sekä Turun että Helsingin yliopistojen oikeustieteellisistä tiedekunnista.

    Lyhyesti: ei tarvitse yrittää tuoda “kielioikeustiedettä” Suomeen, koska se on jo täällä. On ollut jo 1990-luvulta saakka.

    • Kiitos kommentista. Käsite “oikeuslingivstiikka” on tosiaan ollut meillä jo käytössä, joskaan ei kovin laajalle levinneenä. Lapin yliopistossa oikeuslingvistiikka keskittyy käsittääkseni kulttuurisiin ja kielellisiin eroihin juridisissa kysymyksissä, mikä on sinänsä tärkeä kysymys. Blogissani käsitelin muunlaisia lingvistiikan ja juridiikan yhtymäkohtia.

      • Oikeuslingvistiikka on nykyään aika sateenvarjomainen käsite. Ehkä on hyödyllistä mainita esimerkkeinä pari väitöskirjaa Lapista:

        Tarja Salmi-Tolonen, Language and the Functions of Law; A Legal Linguistic Study (2008).

        Emilia Lindroos, Im Namen des Gesetzes – Eine vergleichende rechtslinguistische Untersuchung zur Formelhaftigkeit in deutschen und finnischen Strafurteilen (2014).

Leave a Reply to Jaakko Husa Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *