Vierailulla Lundin oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Dekaani Mia Rönnmar toisena oikealta.
Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Tukholmaan. Olin noin viisivuotias. Muutamaa vuotta myöhemmin autoilimme perheen kanssa jo Eurooppaan. Maailma avartui kertaheitolla. Etelä-Euroopassa moni asia oli toisin kuin kotipuolessa.
Koulussa luin saksaa ensimmäisenä vieraana kielenä. Nuorena tutkijana ensimmäiset ulkomaan tutkimusjaksoni suuntautuivat Saksaan.
1980-luvulla Eurooppa oli vielä jakautunut. Rikosoikeuden oppiaineessa, omassani, tehtiin yhteistyötä valtioviisaan tasapuolisesti kumpaankin suuntaan. Vuoden 1990 isoon rikoslain 100-vuotisjuhlakollokvioon kutsuttiin kollegoja eri puolilta.
Jokainen katsoo maailmaa omasta linnunpöntönreiästään. Oma reikäni avartui kun sain viettää tutkimusjakson Firenzen Eurooppayliopistoinstituutissa. Tutkimusyhteistyössä angloamerikkalainen puoli alkoi korostua. Englanti vahvistui työkielenä. Ei silti kansallinen tai pohjoismainen puoli mihinkään kadonnut, päinvastoin.
Oikeus- ja yhteiskuntafilosofian maailmanjärjestön IVR:n toiminnassa näkyi jo uuden vuosituhannen vaihteessa, että espanjankielinen maailma samoin kuin Aasia ja Afrikkakin pyrkivät mukaan ja myös toivat sinne uusia tuulia. Maailmanjärjestöstä tuli aidosti maailmanjärjestö. Eurooppalaiset ja englanninkielinen maailma eivät enää yksin määrittäneet sitä, mitä ja mistä puhutaan.
Suomessa varmaankin EU:n jäsenyys käänsi katseita oikeustieteessä sisäänpäin siinä mielessä, että oli opittava paljon uutta. Pikku hiljaa on kuitenkin jälleen uskallettu kurkistaa kauemmas.
Oikeusvertailun tutkimuksen vahvistamiseen tähdättiin kymmenkunta vuotta sitten, kun asiaa selvitettiin yliopistojen yhteisin voimin. Pikku hiljaa oikeuskulttuurinen osaaminen onkin vahvistunut.
Kiinan oikeuden ja oikeuskulttuurin keskuksen perustaminen oli merkki jostakin uudesta. Venäjän suuntaan on viritelty verkkoja. Latinalaiseen Amerikkaan on yhteyksiä, samoin Hong Kongiin ja Australiaan.
Tiedekunnan johtoa vieraili alkuviikosta Lundissa keskustelemassa yhteistyömahdollisuuksista. Avarasti maailmaan suhtautuvissa tiedekunnissa ovat kovin samantyyppiset asiat pinnalla. Pohjoismainen yhteistyö voi nykyään olla sitäkin, että jaamme asioita suhteessa vaikka kiinalaisiin tai australialaisiin kumppaneihimme.
Arabiankielisessä maailmassa on kasvavaa kiinnostusta suomalaiseen tiede- ja koulutusosaamiseen. Selvitettävänä on hanke, joka saattaa johtaa siihen, että aloitamme toimintaa Kuwaitissa.
Aika hyvin olemme siis kairanneet linnunpöntönreikäämme suuremmaksi.
Henkilökohtaisella tasolla on tapahtunut samaa kuin mitä nyt näen institutionaalisemmalla tasolla. Pikku hiljaa on kurkotettu kauemmas. Kun Topeliuksen puiston hiekkalaatikolla kaivoin tunnelia Kiinaan, ei tullut mieleenkään, että sinne voisi joskus päästä käymään.
Ehkä olennaisin oppi tästä ikkunoiden avaamisesta on, että ei meidän tarvitse sen vuoksi niinkään muuksi muuttua. Olemme hyviä sellaisina kuin olemme. Aitous riittää, ja kiinnostus uuteen.
Aina ei tarvitse edes rynnätä maailmalle. Riittää, että pidetään ikkunat avoinna, niin maailma tulee kylään.
Kimmo Nuotio