Opiskelijavalinnat on takuuvarma keskustelunaihe, josta riittää mielipiteitä. Myös alan piireissä asiasta keskustellaan säännöllisesti.
Oikeustieteelliset tiedekunnat ovat tarttuneet nykyjärjestelmän ongelmiin ja päättäneet siirtyä yhteisvalintaan kesän 2018 valinnoissa. Valintaperusteetkin on yhtenäistetty. Luettavaa materiaalia ja lukuaikaa on vähennetty, ja aineistotehtävät valtaavat alaa. Valintaperusteissa korostetaan aikaisempaa enemmän ylioppilastutkinnon arvosanoja.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on hallitusohjelmaan kirjatun mukaisesti viemässä uudistusta jo seuraavaan vaiheeseen. Katse on nyt vuodessa 2020.
Kirjallisten valintakokeiden merkitystä pyritään voimakkaasti vähentämään ja vastaavasti ylioppilastutkinnon arvosanojen merkitystä valinnoissa lisätään. Tavoitteena on, että ylioppilaat löytäisivät alansa nykyistä nopeammin, eikä välivuosia nykyiseen tapaan tulisi.
Oikeustieteen alalla esitetyt ajatukset on hankala toteuttaa. Ylioppilastutkinnon arvosanojen mukaan voidaan kyllä haluttaessa kuoria kermat uusista ylioppilaista oikikseen, mutta jos esimerkiksi 50-100 parasta valittaisiin tällä perusteella, vaadittavat arvosanat nousisivat huikean korkeiksi: puhutaan laudatur-rivistöstä.
Jos kirjallinen valintakoe edelleen jäisi, mutta sen perusteella valittaisiin suomenkielisessä päävalinnassa enää 100-140 uutta opiskelijaa, pisterajat valintakokeessa nousisivat todella korkealle. Tämä toimisi sinänsä tietynlaisena pelotteena, sillä moni kuoppaisi haaveensa ja pyrkisi suosiolla etsimään muun tien tai vaihtaisi alatoivetta.
Hakupainealoilla ongelma johtuu oikeastaan niistä sadoista ja jopa tuhansista hakijoista, jotka eivät ole ensi yrittämällä päässeet toivealalleen, mutta jotka eivät aloita myöskään minkään muun alan vakavia opintoja.
Hyvän valintajärjestelmän tulisi olla sekä reilu, oikeudenmukainen että tehokas. Ei ole reilua sulkea portteja jo lukiovaiheessa, vaan tulee olla muita väyliä heille, jotka heräävät haaveisiinsa toisia myöhemmin.
Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan on saatu jo vuosikymmenet todella hyvät ja motivoituneet opiskelijat. Pääsykokeita on järjestetty 1970-luvulta lähtien.
Ei se tietenkään haittaa, että opiskelija-aines entisestään paranee.
Oma huoleni liittyy pikemmin siihen, että oikeustiede, joka on jo valmiiksi eliittiala, saattaa elitisoitua entisestään. Yhteisvalintaan siirtyminenkin voi jo merkitä askelta siihen suuntaan. Pääkaupunkilaisten koulukynttilöiden osuus kaikissa Suomen oikiksissa saattaa kasvaa.
Voi kysyä, onko Suomen koululaitos niin kehittynyt, että tie alalle jatkossakin voisi aueta myös pienemmän paikkakunnan lukiosta. Toteutuuko silloin tosiasiallinen mahdollisuuksien yhdenvertaisuus? Tiedekunnan ja yliopiston tulee nähdä opiskelijavalinnat myös arvovalintana, josta käydään monipuolista yhteiskunnallista keskustelua. Tämä kuuluu suorastaan yliopiston yhteiskuntavastuuseen.
Jos oikeustieteessä koulutettaisiin yksinomaan tutkijoita, kehitystä kohti ehdotonta huippuutta voisi ehkä pitää myönteisenä. Oikeustieteen opinnot johtavat kuitenkin useimmilla lakimiesammattiin. Lakimiesammatissa vaaditaan kärsivällisyyttä ja käytännön taitoja, paljon muutakin kuin niitä, joita ylioppilaskokeissa mitataan.
Onkin oikeutettua kysyä, mistä joukosta Suomessa jatkossa valitaan syyttäjät, tuomarit ja asianajajat. Luottamus oikeudenhoitoon edellyttää, että tie näihin tehtäviin pysyy avoimena monille pikemmin kuin harvoille. Senkin vuoksi tarvitaan vaihtoehtoisia polkuja alalle.
Opetus- ja kulttuuriministeriön ohella asia saattaa kiinnostaa myös oikeusministeriötä. Voidaanko oikeuspalvelut turvata koko maassa, jos emme enää rekrytoisi alalle koko maasta? Asiaa tuleekin tarkkaan seurata, jotta korjausliikkeitä voidaan tarvittaessa tehdä.
Silloin, kun jokin yhtälö tuntuu mahdottomalta ratkoa, on usein hyvä siirtyä ajattelemaan niin sanotusti “boksin ulkopuolelta”.
Voitaisiinko lukion opiskelijoille kehittää sellainen kurssi, jonka suorittaneet voisivat ylioppilaskokeessa vastata lakitiedon kysymyksiin? Tätä painottaen voitaisiin päästä valitsemaan heitä, jotka ovat jo osoittaneet kiinnostuksensa.
Myös avoimen yliopiston väylää olisi mahdollista kehittää siten, että hyvä menestys niissä opinnoissa suoraan avaisi tien tiedekuntaan. Jotta puolestaan tällainen väylä ei taas kerran suosisi pääkaupunkiseudulta tulijoita, kurssien tulisi olla suoritettavissa verkko-opiskeluna.
Muitakin vaihtoehtoja pitäisi ehkä miettiä. Voisiko jokin soveltuvuuskoe tulla kyseeseen? – Sinänsä nykyistä valintakoetta voi pitää eräänlaisena soveltuvuuskokeena, sillä vahva motivaatio on ilman muuta alan töissä pärjäämisen edellytys.
Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Jo pian on voitava vastata kysymykseen, millainen on oikeustieteen opiskelijavalinta vuonna 2020 ja sen jälkeisinä vuosina. Vuoden 2020 opiskelijavalintaan osallistuvat nuoret ovat juuri aloittaneet lukion. Heidän tulisi voida tietää, miten parhaiten turvataan tie oikeustieteelliseen, jos se sattuu olemaan se todellinen kiinnostuksen kohde.
Siinä kiinnostuksessa ei nimittäin ole mitään vikaa. Päinvastoin.
Kimmo Nuotio
dekaani