Kööpenhaminan yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan väkeä dekaani Jacob Graff Nielsenin johdolla oli saapunut sateiseen Helsinkiin tutustumaan toimintaamme.

Kööpenhaminan yliopisto on meille entistä kiinnostavampi kumppani sen myötä, että se hyväksyttiin vastikään eurooppalaisten tutkimusyliopistojen liigan LERU:n jäseneksi. Nyt pohjoismaisia jäseniä on kolme, kun meidän lisäksemme Lundin yliopistokin lasketaan mukaan. Samalla on entistä selvempää, että tämän oikiskolmikon on luontevaa tiivistää yhteistyötään.

Opittavaa toinen toisiltamme riittää. Kööpenhaminan oikiksella on tutkimuksessa hyvä maine, mutta se on kamppaillut opetusvastuidensa kanssa, sillä tiedekunnan rahoitus on niukkaa valtavaan opiskelijamäärään nähden. Vuosittain aloittajia on yhteensä lähes 800, joskin osa opiskelijoista keskeyttää opintonsa ensimmäisen vuoden jälkeen tai myöhemmin.

Tiedekunnan rahoituksesta valtaosa tulee opetustehtävää varten, joten haasteena on opetuksen toteutuksen ohella tutkimuksen korkean tason ylläpitäminen. Vieraat kokivat, että oikeustieteellistä tiedekuntaa oli aikanaan kohdeltu varsin huonosti yliopiston johdon taholta, sillä oikeustieteellisen tiedekunnan saama yliopiston sisäinen tutkimusrahoitus oli määritelty yliopiston matalimmaksi.

Tutkimusta oli sen vahvistamiseksi järjestetty tiedekunnan piirissä toimiviin tutkimuskeskuksiin, jotka saavat myös hieman tiedekunnan rahoitusta. Muissa tiedekunnissa oli pitäydytty entisessä osastojaossa. Ajatuksena tutkimuskeskusten luomisessa oli, että näin voitaisiin myös edistää kilpaillun tutkimusrahoituksen saamista tiedekuntaan.

Vieraille esiteltiin Helsingin yliopiston opetusteknologista osaamista. Meillä on tiedekunnassa otettu valtiotieteellisen tiedekunnan tapaan käyttöön digiassistentit, eli opetusteknologiakeskus kouluttaa opiskelijoista tukihenkilöitä opetuksen kehittämiseen. Tämä ajatus koettiin erinomaiseksi ja saamme ehkä vielä nähdä, että vastaavia digiassistentteja ilmestyy heillläkin oikikseen.

Kokemukset hyvistä käytänteistä ovat selvästikin tällaisten tapaamisten parasta antia. Aivan ilmeisesti on myös omassa yliopistossa hyvä argumentti jonkin asian edistämisessä, kun voi sanoa, että näin jo tehdään toisessa hyvässä oikiksessa. Pohjoismaisen mentaliteettiin taas kuuluu, että hyvät asiat jaetaan heti eteenpäin, eikä toista koeta kilpailijaksi. Yhteistyössä kumpikin osapuoli voittaa.

Vieraat olivat yllättäen erityisen kiinnostuneita yliopistopalvelu-uudistuksesta, sillä sellaista ei heillä vielä ollut tehty. Koetimme välittää realistisen kuvan siitä, että uudistus on meillä ollut tarpeellinen, mutta samalla ongelmana on ollut se, että palveluorganisaatiota jouduttiin säästösyistä supistamaan jo liikaakin.

Kööpenhaminalaiset kertoivat, että poliittinen tilanne Tanskassa näkyy siinä, että yliopistoissakin täytyy keskittyä vaikuttamaan juuri tanskalaiseen yhteiskuntaan, samalla kun puhe kansainvälistymisen tarpeista on vähentynyt. Kööpenhaminan yliopiston kaltaisen vahvasti kansainväliselle eturivin toimijalle tällainen puhetapa on vieras. Vakuutimme vieraille, että meillä nähdään vielä toistaiseksi kansainvälistymisen välttämättömyys, sillä pienessä Suomessa se on elinehto jokaiselle yliopistolle.

Vieraat olivat erityisen kiinnostuneita Legal Tech Lab -toiminnasta samoin kuin Helsinki Law Clinic -toiminnasta, joita heille esiteltiin. Samoin suomalainen työelämäprofessori-käsite herätti kiinnostusta.

Kimmo Nuotio
dekaani