Leiden, se nyt vaan on niin hyvä

Olen pitkään seurannut toisella silmällä hollantilaisten yliopistojen menestystä ja havainnut, että joitakin asioita siellä aivan ilmeisesti tehdään oikein.

Jo 1990-luvun alussa olin mukana tutkimusmatkalla Maastrichtin yliopistoon, kun teimme Suomen akatemialle selvitystä oikeustieteellisestä tutkimuksesta Suomessa, ja Maastrichtissa arveltiin olevan näkemystä oikeustieteestä yleisemmin. Sittemmin Maastrichtiin syntyi lisääkin siteitä.

Tilburgissa aloitettiin muutama vuosi sitten Global Jurist -koulutusohjelma, joka lienee ensimmäisiä laatuaan: ohjelman tarkoituksena on tuottaa lakimiehiä, jotka eivät enää ensisijaisesti opi kansallista oikeutta, vaan valmentautuvat uraan kansainvälisissä järjestöissä tai liike-elämässä ylikansallisten yritysten palveluksessa.

Olin ällikällä lyöty, kun kuulin tällaisesta, onhan meillä tavattoman vahvana ajatus, että tie juristiksi kulkee kansallisen oikeuden kautta. Hollannissa oikeustieteelliset tiedekunnat ja yliopistotkin ovat vahvasti yhteyksissä elinkeinoelämään, joka tietenkin – yllätys, yllätys – merkitsee myös globaalisti toimivia suuryrityksiä. Tuntuu, että meillä Suomessa firmatkin ovat varovaisia sekä ylipäätään että suhteessa yliopistoon, eivätkä ihan samalla tavalla kannusta meitä kokeiluihin.

Jostain kumman syystä Amsterdamin kyljessä olevaan Leiden yliopistoon on aina mielessäni kytkeytynyt jotain aivan erityistä. Idyllinen pikkukaupunki, jossa on yksi Euroopan parhaista yliopistoista. Ja siinä yksi Euroopan parhaista oikiksista. Se keikkuu rankingeissa yhä korkeammalla. Mikä on Leidenin salaisuus?

Sain viimein vierailla Leidenissa. Hollannissa oikikset ovat hyvin suuria, mikä johtuu siitä, ettei varsinaista karsintaa järjestetä hakuvaiheessa. Leidenin oikis vastaanottaa vuosittain jopa 800 uutta opiskelijaa. Usea muukin yliopisto (ainakin Utrecht ja Tilburg) ottaa lähes vastaavan määrän uusia opiskelijoita. Siitä huolimatta ne onnistuvat antamaan hyvää koulutusta ja kehittävät toimiaan aktiivisesti. Jopa pudokkaista huolehditaan.

Hyvin mielenkiintoinen kehityspiirre, jossa Leiden ja Utrecht ovat edelläkävijöitä, koskee parhaille opiskelijoille tarjottavia Honours-ohjelmia. 50-100 parasta opiskelijaa otetaan Honours-ohjelmaan, jossa vaaditaan tavallista enemmän, mutta jossa myös opiskelija saa monenlaista ylimääräistä hyvää. Näyttää, että nämä Honours-ohjelmat osoittavat suorastaan kehityksen suuntaa koko tiedekunnassa, koska niiden piirissä kehitettyjä asioita tarjotaan myöhemmin mahdollisuuksien mukaan koko isolle opiskelijajoukolle.

Ehkä Honours-ohjelmien tarkoitus ilmenee parhaiten siitä, millaisia taitoja niissä erityisesti yritetään kehittää. Näitä ovat Leidenissä tutkimustaidot, juristin ammattiosaaminen, tieteidenvälisyys sekä kansainvälisyys.

Tulee etsimättä mieleen, että myös meillä on sellaisia toimintamuotoja, jotka muistuttavat Honours-ohjelmia. Esimerkiksi Legal Tech Lab ja Helsinki Law Clinic ovat paljon työtä vaativia, mutta uutta avaavia toimintamuotoja. Kansainväliset oikeustapauskilpailut valmentavat oppimaan aivan uudella tavalla.Tutkijalinjan tarkoituksena on ollut tarjota ylimääräistä niille, joilla on paloa tutkimukseen.

Leidenissä havaittiin, että parhaat asianajotoimistot kilpailevat Honours-ohjelman opiskelijoista, koska nämä ovat tarmokkaita ja tehokkaita. Ohjelmissa on ryhmätöitä tavallista enemmän, koska tiimityö on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Vierailut eri instituutioihin kuuluvat asiaan. Esimerkiksi tieteidenvälisyyttä on myös vahvistetty. Honours-ohjelmat tähtäävät kaikkiaan parempaan oppimiseen kuin mitä voidaan kaikille tarjota. Myös opiskelijoille on sananvaltaa siihen, mitä ohjelmissa tehdään. He voivat jopa itse suunnitella kursseja.

Hollannissa käydään keskustelua siitä, onko oikein kehittää tällaisia erityisohjelmia vain osalle opiskelijoita. Ilmeisesti kuitenkin kaikki ovat nähneet tällaisten ohjelmien hyödyt. On opiskelijoita, jotka haluavat opiskella perinteisellä tavalla, eivätkä ole valmiita heittäytymään tällaisiin projekteihin vaadittavalla tavalla. Ja on niitä, jotka odottavat selvästi enemmän. Myös opettajien kesken lienee eroja intohimon tasossa.

Tunnistan, että meilläkään opiskelijat eivät ole homogeeninen ryhmä tässä suhteessa. Olisi kaikkien etu, että tarjolla olisi sellaista, mikä kiinnostaa. Jotkut opettajat nimenomaan etsivät kiinnostuneimpia opiskelijoita. Monen opettajan mielestä se oma asia on maailman tärkein.

Kun kuuntelin Leidenin asiantuntijoita, mielessäni alkoi hahmottua Helsingin malli.

Me voisimme rakentaa oman Honours-ohjelmamme osin olemassaolevista palasista, osin uutta lisäten. Esimerkiksi uudet tutkimuksen profiloinnit olisivat omiaan siihen, että opiskelijoillekin tarjottaisiin niihin kuuluvaa opetusta uudessa muodossa (Global Law, Sustainability). Tutkijalinjakin pitäisi herättää henkiin.

Eikö Opettajien akatemia voisi miettiä jotain tällaista?

Meillä tällaiseen Honours-ohjelmaan voitaisiin ottaa selvästi suurempi osuus kuin Hollannissa. Ja me voisimme jalkauttaa ohjelmien hyviä käytänteitä kaikille vielä helpommin kuin mikä puukenkien ja  tuulimyllyjen maassa on mahdollista.

Leidenin vierailu antoi uskoa. Meillä on kaikki eväät olla ihan yhtä hyviä kuin he siellä. Meillä on joissakin suhteissa jopa paremmat lähtökohdat kehittämiselle kuin heillä.

Kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että Leidenin oikis on heidän yliopistonsa kansainvälistymisen keihäänkärki. Heillä on erikseen henkilöitä hallinnossa viemässä tätä asiaa eteenpäin, kun taas muut tiedekunnat joutuvat tukeutumaan yliopiston yhteisiin palveluihin. Ehkä Helsingin yliopistollakin voisi miettiä tehostettua tukea niille yksiköille, jotka ottavat kansainvälistymisessä isoimman roolin.

Kimmo Nuotio

One thought on “Leiden, se nyt vaan on niin hyvä

  1. OpeAka kävi tosiaan tutustumassa mm. tuohon honors-ohjelmaan. Erikoista oli, etteivät mitenkään olleet systemaattisesti seuranneet miten ohjelma vaikutti oppimiseen ohjelman sisällä tai tdk muuten. Kehittämisvaraa olisi. Meillä kunnianhimoisten opiskelijoiden aikainen osa- ja jopa täysaikainen työskentely ihan omanlaiasensa ongelma. Miten honors-ohjelma kilpailisi aa tston palkallisen työn ja “jalka ovessa” ajattelun kanssa?

Leave a Reply to Martin Björklund Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *