University of Helsinki
Turismille kuolemalla ja kärsimyksellä on merkitystä – muutenkin kuin matkavakuutus- ja ripulilääkemainoksissa. Useat suositut matkakohteet liittyvät tavalla tai toisella kuolemaan. Vierailijat voivat tutustua holokaustiin museoiksi muutetuissa keskitysleireissä, tai heittäytyä ihmiskunnan makaaberiin historiaan viihteellisissä The Dungeon -elämyskohteissa. Elämyksiä voi hakea myös katastrofiturismista, jossa luonnonmullistusten voima nousee esille – joko matkustamalla paikan päälle tai lähtemällä nojatuolimatkalle.
New Orleansin hurrikaanituhoja kuvannutta Treme-televisiosarjaa (HBO 2010-2013) kiiteltiin siitä, että se huomioi kaupungin kohtalon, mutta myös syytettiin sen turistisesta katseesta. Jotkut paikallisista ihmisistä ja sarjan katsojista kokivat, että sarjassa ulkopuoliset päästetään pällistelemään traagisia paikalliskohtaloita, joissa ihmiset menettivät omaisiaan, kotejaan ja työpaikkojaan, ja että sarjan avulla ulkopuoliset televisiotuottajat tahkoivat rahaa sekä katsojat saivat mielihyvää paikallisten koettelemuksista.
Sarjan kolmannessa jaksossa ”Right Place, Wrong Time” aihe otetaan avoimesti esille. Mardi Gras Indians -muusikot ovat löytäneet ystävänsä ruumiin hautautuneena veneen alle, ja he järjestävät hänelle muistohetken etupihalla. Laulaessaan ja soittaessaan kuolleen ystävänsä muistolle Katariinan katastrofikierroksella oleva turistibussi saapuu paikalle. Turistit ottavat innoissaan kuvia ja bussinkuljettaja yrittää udella, mitä on tapahtunut. Albert “Big Chief” Lambreaux, yksi sarjan päähenkilöistä, kimmastuu kuskille siitä, että nämä tunkeutuvat hartaaseen ja yksityiseen hetkeen vain mässäilläkseen heidän menetyksellään ja surullaan. Hetki kuvastaa turhautumista siihen, miten kaupungin vankka turismikulttuuri hyödynsi myös koetun kärsimyksen.
Treme tuo esille myös turistisen katseen toisen puolen. Ilman turismia ja sen tuomaa rahaa, ja ilman New Orleansia esille tuovia kulttuurituotteita, kuten televisiosarjoja, kaupungin nouseminen takaisin jaloilleen olisi ollut lähes mahdotonta. Televisiosarjan muodossa tapahtunut katastrofiturismi synnytti katsojissaan myötätuntoa, ja tämä myötätunto loi sekä taloudellista että henkistä tukea uudelleen rakentamiseen.
Katastrofiturismi, sekä paikan päällä että televisiossa, on siten kaksiteräinen miekka. Yhtä lailla kyseessä voi olla tirkistelyä kuin sympatian luomista uhreja kohtaan. Merkittävää onkin kunkin oma asenne – onko turisti läsnä kunnioittaakseen tapahtunutta vai mässäilläkseen inhimillisellä kärsimyksellä.