Historian merkitys kuolemattomuuden tavoittelussa

Kesällä vietin kuukauden tutkimusjakson Roomassa. Vaikka matkan päätarkoitus oli haastatella italialaisia dokumenttiohjaajia, ehdin myös kävellä kaupungin eri alueita lävitse. Toisin kuin Helsingissä, Roomassa historian aistii monella tasolla. Erilaiset asumus- ja elämismuodot ovat rakentuneet useiden ajallisten kerrostumien päälle ja yhdellä silmäyksellä on nähtävissä ajanjaksoja antiikista nykypäivään.

Kerrostumat näyttäytyvät erityisesti kaupunkikuvastossa ja arkkitehtuurissa, silti kyse ei ole pelkästään materiasta, vaan myös eletyistä ihmiselämistä. Aikoja sitten kuolleet ihmiset jatkavat olemassaoloaan muistamisen ja tarinoiden kautta nykyisten sukupolvien rinnalla.

Historia onkin yksi ihmiskunnan kuolemattomuuden muoto. Vaikka biologista kuolemattomuutta emme olekaan (ainakaan vielä) saavuttaneet, on kuolemattomuuden tavoittelu saavuttanut useita muita muotoja. Jälkensä, nimensä ja tarinansa jättäminen historiaan yhä uusien sukupolvien elämän osaksi onkin yksi keskeinen syy kuuluisuuden tavoitteluun. Rooman antiikkisilla kaduilla, kirkkojen alttarimaalauksissa, ja kiveen hakatuissa latinankielisissä lauseissa historiallinen kuolemattomuus osoittaa voimansa.

Rooman kaltaisia historiallisia aikakerrostumia on toki muuallakin, ja mielenkiintoista kyllä, internetistä on tulossa yksi keskeinen paikka, jossa kuolevat ja elävät samalla tavalla kohtaavat ja limittyvät. Vaikka internet on verrattain uusi keksintö, on sinne syötetty paitsi kaikki ajankohtaisimmat trendit ja ilmiöt, myös valtava määrä arkistomateriaalia, aikoja sitten kuolleiden ihmisten tarinoita, äskettäin kuolleiden arkistoituja sosiaalisen median tilejä jne. Materiaalin määrää verratessa ei ole kohtuutonta väittää, että internetissä käsitellään jopa enemmän kuolleiden kuin elävien asioita.

Tästä johtuen internetin olemassaolo on myös omalla tavallaan mahdollistanut kuolemattomuuden tavoittelun. Sosiaalisen median päivityksissä kyse ei ole vain siitä, mitä tapahtuu juuri nyt, vaan millaisen jäljen jätämme itsestämme tulevaisuuden sukupolville, mitä valitsemme, että meistä muut muistavat. Fyysisten monumenttien pystyttämisen sijasta kuolevaisuutemme kannustaa meitä virtuaalisten monumenttien rakentamiseen.