University of Helsinki
Vampyyrit ovat toimineet syntipukkeina monille asioille, mukaan lukien terveyshuolille. Usean maan kansanperinteestä löytyy vampyyrihahmoja, joiden pelättiin nousevan haudoistaan levittämään lisää kuolemaa. Kansanperinteen tutkijat ovat todenneet, että monesti vampyyrit saivat kulkutaudeista syyt niskoilleen.
Myös populaarikulttuuri on yhdistänyt vampyyrit ja virukset toisiinsa. Vampyyrin purema voi tartuttaa epäkuolleisuutta aina ihmiskunnan tuhoon saakka. Esimerkiksi sellaiset elokuvat kuin 30 Days of Night (2007) ja Priest (2011) kuvaavat väkivaltaista vampyyriepidemian leviämistä ja jäljelle jääneiden tuskaista selviytymistaistelua.
Vertauskuvat infektioista eivät kuitenkaan ole ainoita vampyyrien edustamia terveyshuolia. Yhtä lailla nämä nautintoa etsivät hahmot pohtivat yksilönvapauteen liittyviä ongelmakohtia. Nyky-yhteiskunnassa terveys on henkilökohtaisia projekti, johon ei liity vain sairauksien poissaolo, vaan myös terveelliset ruokailutottumukset, kunnosta huolehtiminen ja paheista pidättäytyminen. Terveelliset valinnat viestivät yksilön kunnollisuudesta ja yhteiskuntakelpoisuudesta. Vampyyrien epäsovinnaiset elämäntavat ovat puolestaan saaneet kyseenalaisen kunnian edustaa itsekkäiden valintojen seurauksia.
Erityisesti 1980-luvun vampyyrielokuvissa alkoi korostua sukupuolitauteihin, huumeiden käyttöön ja addiktioihin liittyvät haasteet. Tuolla vuosikymmenellä alettiin puhua huumeiden vastaisesta sodasta ja huumeet alettiin nähdä keskeisenä yhteiskunnallisena ongelmana. Esimerkiksi sellaiset elokuvat kuin Lost Boys (1987) ja Near Dark (1987) vertasivat vampyyrejä huumeiden käyttäjiin. Vampirismista tuli addiktio, joka johti erityisesti nuorison kohdalla syrjäytymiseen, jengiytymiseen ja rikolliseen elämään.
Samalla vuosikymmenellä länsimaalaisia puhutti AIDS-kriisi. Vampyyrien saastunut veri alkoi toimia pohjavireenä monessa tarinassa, ja vampyyrien seksuaalinen luonne korosti metaforan toimivuutta. Elokuvassa Bram Stoker’s Dracula (1992) vampyyri on viettelemässä tulevaa rakastajatartaan, kun hän tulee katumapäälle. Hän yrittää estää naista juomasta omaa vertaan todeten, että hänen verensä kiroaisi naisen ikuisiksi ajoiksi. Nainen kuitenkin tekee itse oman valintansa ja juo vampyyrin kirottua verta, mikä korostaa entisestään yksilönvapauteen liittyvää moralisointia.
Teemat ovat tuttuja myös 2000-luvun elokuvissa. Esimerkiksi ruotsalaisessa kauhukomediassa Frostbiten (2006) lääkäri on kehitellyt synteettisiä vampyyripillereitä, jotka joutuvat vääriin käsiin ja päätyvät nuorison juhlissa booliin. Altistuminen huumeelle, johtaa epätoivottuihin reaktioihin, kuten pahoinvointiin, vapinaan, vainoharhaisuuteen, aggressioon ja lopulta kuolemaan. Väkivaltainen ja veren sävyttämä ilta kuvastaa huonon huumekokemuksen puolia kärjistyneellä tavalla.
Tyypillistä näille tarinoille on kuvata ei-toivottuja elämäntapavalintoja ja itsekästä nautinnonhalua negatiivisessa valossa. Vampyyrit kantavat mukanaan hirviön mainetta, joten kun he edustavat terveydellisiä kysymyksiä, usein myös terveyshuolet saavat hirviömäisyyden leiman. Erityisesti nuorisolle suunnatuissa vampyyrikertomuksissa vertauskuvista luodaan opetustarinoita, joilla kannustetaan hyväksi nähtyjä elämäntapavalintoja.