Ilmiöiden kuolema

Viime viikkoina olen keskittynyt aiempiin tutkimusprojekteihini, ja olen muun muassa viimeistellyt artikkelini verkossa julkaistavasta elokuvakritiikistä. Vaikka aihe ei liity kuolemaan, olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon käytämme ilmiöiden ja asioiden yhteydessä sanaa kuolema, kun taas ihmisten kohdalla tätä sanaa toisinaan vältellään ja sen tilalle etsitään erilaisia metaforia.

Samoin elokuvakritiikistä on puhuttu kuolevana journalismin lajina. Viime aikoina olen törmännyt myös kirjoituksiin sekä demokratian että sananvapauden kuolemisesta. Terminä kuolema ilmaisee lopullisuutta ja toiseen olomuotoon siirtymistä. Elävien olentojen kohdalla kuolemassa on mukana myös tiettyä ehdottomuutta. Tässä suhteessa onkin mielenkiintoista, että asioiden ja ilmiöiden kohdalla samanlaista ehdottomuutta on vaikea tunnistaa, vaan kuolema-sanaa käytetään pikemminkin tunteiden välittämiseen.

Vertauskuvallisessa käytössä kuolemalla tunnutaan tarkoittavan ilmiön merkittävää muuttumista. Esimerkiksi elokuvakritiikki ei suinkaan ole hävinnyt olemasta, joissain suhteissa sen määrä ja merkitys ovat jopa kasvaneet. Erilaiset blogit ja videoblogit ovat tuoneet uudenlaista henkilökohtaisuutta elokuvista keskusteluun. Samalla kuitenkin perinteiseksi ymmärretyt elokuvakritiikin muodot ovat muuttuneet. Elokuvakritiikin ammattilaisina eivät toimi enää niinkään koulutetut kriitikot, vaan sosiaalisen median vaikuttajat. Ala on murroksessa ja tämä muutostila on synnyttänyt paitsi uusia ilmiöitä, myös vanhoista asetelmista luopumista.

Kuolema-termin käyttämisellä voidaankin tuoda luopumiseen liittyvää surutyötä ja sopeutumista esille. Kuolema-vertaus antaa paitsi dramaattisemman myös jollain tapaa objektiivisemman kuvan kuin muutokseen liittyvän surun esilletuonti. Vertaus tarjoaa oivallisen tavan tuoda esille omia tunteitaan kulttuurisesta muutoksesta ilman, että näitä tunteita olisi pakko suoraan sanoittaa.