Zombit, virukset ja maailmanloppu

Keväällä 2020 mediakeskustelua on hallinnut Covid-19, tuttavallisemmin koronavirus. Vaikka viruksella ei sinällään ole mitään tekemistä elokuvien kanssa, elokuvat sen sijaan ovat tarjonneet väyliä aiheen käsittelyyn. Metaforisella tasolla muun muassa zombit ovat osallistuneet epidemioiden kuvittamiseen ja kuvittelemiseen.

Zombi-perinne päätyi elokuviin haitilaisen kulttuurin kautta ja tässä perinteessä zombit olivat erilaisten voodoopappien aikaansaannoksia ja ohjattavia. 1960-luvulla zombiperinteeseen alkoi valua ensimmäisiä viitteitä virusepidemioista. Vuoden 1966 elokuvassa The Plague of Zombies lääkäri matkustaa tutkimaan outoa epidemiaa, jossa nuoret ihmiset saavat kuolettavan tartunnan. Tutkimuksissa käy ilmi, että paikallinen tehtaanomistaja on oppinut haitilaisilta taidon myrkyttää työkykyisiä ihmisiä, jotta hän saisi näistä itselleen orjatyövoimaa. Vaikka elokuva ammensikin vielä haitilaisesta orjuusperinteestä, se innoitti myös uudenlaista zombiperinnettä. George Romeron Elävien kuolleiden yön (1968) myötä virustematiikka tuli jäädäkseen. Elokuvassa hautaamattomat ruumiit jahtasivat eläviä ja jokainen purema johti ihmisen kuolemaan ja zombiutumiseen. Vaikka elokuvassa ei suoraan mainita virusta zombiutumisen syyksi, niin zombit ja maailmanlopun tunnelma alkoivat kulkea käsikädessä.

A screenshot of the spreading virus from the opening credits of Resident Evil: Extinction.

Tämän jälkeen osa zombi-elokuvista on myös nimennyt ilmiön lähtökohdaksi viruksen. Vuonna 2002 sekä 28 Days Later että Resident Evil –elokuvat nostivat virukset esille. Niissä virus vapautuu terrorismi-iskujen takia ja tartunnat leviävät nopeasti maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tämän kaltaiset elokuvat puhuttelevat globaalia maailmaa, joissa virus voi levitä nopeasti maailman ympäri ja jossa kysymys selviytymisestä on usein kyse juoksusta kelloa vastaan, yhteiskuntien kestokyvystä ja kunkin omasta kyvystä selvitä vaikeissa tilanteissa.

Zombi-tarinoista on tullut myös metafora erilaisten virusten leviäimisennusteille. Useat tieteelliset kirjoitukset ja poliittiset valmistautumiset potentiaalisiin kriisitilanteisiin ovat hyödyntäneet zombi-metaforaa keskusteluissa. Samoin erilaisia malleja on laskettu myös elokuvien luomien kertomusten pohjalta. Kyse on pitkälti samoista kysymyksistä – miten ennakoida ja estää leviäminen sekä miten tunnistaa tai ehkäistä tartunnat.

Zombi-elokuvien virustarinoista on hyvä muistaa niiden pinnan alla oleva moraalinen opetus. Näissä elokuvissa pahimmat seuraukset johtuvat aina ihmisten itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä, ja monet tartunnoista olisi voinut estää yhteistyöllä. Olennaisena teemana on myös kysymys siitä, miten säilyttää inhimillisyys ja kohdella tartunnan saaneita inhimillisesti. Geogre Romeron jatko-osassa Diary of the Dead (2007) monet hahmot pohtivat, mikä oikeuttaa heitä kohtelemaan tartunnan saaneita kuin he eivät olisi enää ihmisiä lainkaan ja elokuva päättyy kertojan kysymykseen: ”olemmeko pelastamisen arvoisia, kerro sinä minulle”. Koronavirus ei onneksi ole johtanut näin kaoottiseen tilanteeseen, mutta zombi-elokuvat voivat kertoa meille virusten pelottavuuden lisäksi yhteistyön merkityksestä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *