Kahdessa aiemmassa tekstissäni pohdin elämän loppuvaiheen institutionaalisia ja kuolevien kokemuksiin keskittyviä dokumenttielokuvia. Tässä kolmannessa, ja viimeisessä, luokittelevassa tekstissä keskityn elokuvantekijöiden kokemuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Osaa tutkimuselokuviani yhdistää subjektiivinen ja performatiivinen toimijuus (eli minämuotoinen kerronta), jossa elokuvantekijän ääni, tunteet ja ruumiillisuus järjestävät kerronnan näkökulman.
Nämä dokumentit kuvaavat elokuvantekijän suhdetta kuolemaan etenkin pelon kokemisen kautta. Elokuvantekijät kertovat, miten he pelkäävät kuolemaa, omaa kuolevaisuuttaan tai menetyksen tunnetta, ja miten he haluavat oppia keinoja käsitellä näitä pelkojaan. Elokuvan aikana he kohtaavat erilaisia ihmisiä – niin asiantuntijoita kuin kuolevia ihmisiä, joilta elokuvantekijät oppivat erilaisia asioita. Kohtaamiset herättävät ohjaajissa vahvoja tunteita – surua, ahdistusta, epäilystä, iloa ja helpotusta. Tunteiden avoin esittäminen luo kertomuksen, jossa kuolevaisuuteen alkaa liittyä myös positiivisia kokemuksia, mitkä lieventävät pelon kokemuksia. Dokumenteissaan kukin elokuvantekijöistä oppiikin jotain itsestään ja omista asenteistaan, ja vaikka kuolemanpelko ei täysin paranisi, he oppivat ainakin olemaan rennosti kuolevien ihmisten parissa.
Subjektiivinen ääni ja toimijuus dokumenttielokuvissa vaikuttavat siihen, millaista tietoutta kuolemasta ja kuolevaisuudesta nämä dokumentit rakentavat. Tieto rakentuu vahvasti henkilökohtaisen kokemuksen kautta, millä puolestaan kommentoivaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten ihmisten laajalti kokemaa kuoleman pelkoa ja aiheen välttelyä. Henkilökohtaisten tunnustamisten on ajateltu tekevän aiheesta kuin aiheesta katsojille lähestyttävän ja jopa samastuttavan, ja sitä kautta tehokkaan viestinnän keinon. Kuoleman pelon tunnistaminen ja sanoittaminen pyrkii kuolevaisuuden ymmärtämiseen siten, että katsojakin voi oppia jotain heidän pohdinnoistaan.
Elokuvaehdotuksia: Kuoleman kasvot (2003); Griefwalker (2008); The Lulu Sessions (2011); Living While Dying (2017).