Kurssikerta 2: Kilketiklik! Monimuotoiset teemakartat

Toisella kurssikerralla tutustuttiin erilaisiin teemakarttoihin. MapInfon teemakartan luontivalikosta löytyi koropleettikarttaa, pylväsdiagrammikarttaa, ympyrädiagrammikarttaa, graduated-teemakarttaa, pistetiheyskarttaa, individual-teemakarttaa ja grid-karttaa. Lisäksi loimme vielä kolmiulotteisen kartan grid-kartan pohjalta. Kolmeulotteinen kartta ei oikeastaan tuonut informatiivisesti juuri mitään lisää grid-karttaan, mutta olihan sen kääntely kuitenkin hauskaa.

Erilaisilla esitystavoilla voidaan saada aikaan vaihtelua karttojen ulkoasuun. Erilaisten kartografisten esitystapojen taustalla lymyävät erilaiset ilmiöt, joiden mahdollisimman havainnollinen kuvaaminen saattaa vaatia vaihtelevia karttaesityksiä. Esimerkiksi eri ikäryhmien suhteellista osuutta kunnan väestöstä voi olla vaikea ilmaista yksinkertaisella koropleettikartalla ja esityksestä tulee huomattavasti helpommin tulkittava ympyrädiagrammein esitettynä. Lisäksi yhdistelemällä teemakarttoja voidaan luoda kartografinen esitys kahden asian suhteesta tai mahdollisesta korrelaatiosta. Tällainen kartta oli esimerkiksi tunnilla toteutettu tarkoituksellisen epäkorrekti kartta saamelaisväestön määrästä ja kunnan alueella tapahtuneista viranomaisten tietoon tulleista rikoksista.

Kurssikerran tehtävänä oli valita jotkin muuttujat ja vertailla niiden yhteyttä kartalla (kuva 1). Valitsin oman työni muuttujiksi koulutusasteen ja veronalaisen tulon suhteutettuna kunnan väkilukuun. Tuloja päädyin kuvaamaan koropleettikartalla, käyttäen värinä setelinvihreää. Päätin mennä siitä mistä aita on matalin ja käyttää MapInfon valmiita värejä, vaikka Mia toteaakin viisaasti blogissaan: ”MapInfon valmiit väripaletit ja muut helpotetut toiminnot saattaisivat johtaa kartografin tyytymään helppoihin ratkaisuihin, vaikka juuri kahden muuttujan koropleettikartassa värivalinnat ovat todella tärkeitä.” Valitsemani väripaletti kuitenkin tyydytti värisilmäni kunnianhimon. Yritin aluksi kuvata koulutusastetta graduated-teemakartan hahmolla, mutta erot kuntien välillä osoittautuivat liian pieniksi kuvattavaksi tällä menetelmällä. Niinpä vaihdoin tyyliksi pylväsdiagrammin, jossa pystyin pylväitä muokkaamalla tuomaan paremmin esiin kuntien väliset suhteelliset erot. Pylväät kuvasivat vähintään keskiasteen koulutuksen ja korkea-asteen tutkinnon hankkineiden osuutta kunnan väestöstä. Tarkastelukohteekseni valitsin Uudenmaan, jonka tunnen Suomen maakunnista parhaiten. Ajattelin, että tutun paikan valinta helpottaisi karttojen tulkitsemista, kun itselläni oli kunnista jonkin verran taustatietoa.

tulot_ja_koulutus_kartta

 

Kuva 1. Värikenttinä esitettynä valtion veroalaisten tulojen suhde kunnan väkilukuun ja pylväsdiagrammein vähintään keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuus sekä korkea-asteen tutkinnon suoruttaneiden osuus kunnan väestöstä (Tilastokeskus, 2011).

Laskin teemakarttaani varten uuden yksikön, jossa jaoin valtion veronalaiset tulot kunnan asukasmäärällä. Tämä synnytti koropleettikarttaan väestönmäärää heijastelevan värijakauman. Koropleettikartan uuden yksikön suureet jäivät kuitenkin hämäriksi, sillä en niitä legendaan jostain syystä lisännyt. Kuntia voidaan kyllä vertailla tulojen suhteen, mutta absoluuttiset määrät jäävät epäselviksi. Ovatko kyseessä veronalaiset tulot kuussa vai vuodessa ja onko ne ilmoitettu lyhennetyssä muodossa, esimerkiksi tuhannen tarkkuudella? Nämä seikat minun olisi ollut hyvä selventää sekä itselleni että legendaan.

Väestöltään runsaslukuisimmat kunnat Helsinki, Vantaa ja Espoo saivat kaikki alimman tuloluokituksen, kun taas moni Uudenmaan syrjäisemmillä seuduilla sijaitseva kunta sijoittui taloudellisesti menestyksekkäämmin. Tämä jako lienee seurausta suuresta tulotason vaihtelusta, jota suuriväkisten pääkaupunkiseudun kuntien alueella on havaittavissa (Kortteinen & Vaattovaara 2003). Hyvätuloisten alueeksi mielletty Espoo sulkee rajojensa sisään monenlaista taajamaa aina Tapiolasta ja Espoon keskuksesta Westendiin. Samalla tavalla Helsingissäkin kuntalaisten tulotaso on hyvin kirjava ja jo Itä-Helsingissä yksinään kuntalaisten tulojen ero on räikeä esimerkiksi Jollaksen ja Itäkeskuksen välillä.  Jollaksessa voimme ihailla riviin ankkuroitua purjeveneitä ja Itäkeskuksessa kapakkatappeluita, näin hieman kärjistäen.

Koulutusastetta tarkasteltaessa on hyvä ottaa huomioon että ensimmäiseen luokkaan ”vähintään toisen asteen koulutus” sisältyvät myös ne, joilla on korkeamman asteen koulutus. Se ei kuitenkaan tee näiden kahden muuttujan vertailusta hyödytöntä saati sitten mahdotonta. Pylväsdiagrammin voikin tulkita esittävän niiden määrää, jotka ovat suorittaneet toisen asteen tutkinnon ja edelleen niiden määrää, jotka ovat jatkaneet opinnoissaan vielä pidemmälle ja korkeakouluttautuneet. Alueellista jakaumaa tarkasteltaessa voidaan havaita sen sisältävän vähemmän yllätyksiä kuin aikaisemman kuntakohtaisen keskimääräisen tulotason. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli kaikkein eniten Kauniaisissa ja toiseksi eniten Espoossa. Myös Vantaalla, Helsingissä ja Sipoossa korkeakoulutettujen osuus oli jonkin verran suurempi kuin aivan Uudenmaan laitamilla sijaitsevissa kunnissa. Toisen asteenkoulutuksen saaneiden suhteellinen osuus ei juuri vaihdellut Uudenmaan kuntien välillä, vaan pysyi likipitäen samansuuruisena. Arvaukseni on, että korkeakoulutetut hakeutuvat melko lähelle keskustaa, mutta kuitenkin hieman rauhallisemmille esikaupunkialueille. Espoon hyvä maine ja muun muassa Otaniemi saattavat houkuttaa kuntaan korkeasti koulutettuja.

Karttaa tarkasteltaessa muuttujien välillä ei silmämääräisesti ollut juurikaan korrelaatiota. Ainoa kunta, jossa sekä valtion veronalainen tulo oli suuri että korkeakoulutettuja paljon, oli Kauniainen. Muut pääkaupunkiseudun kunnat sijoittuivat korkealle vain korkeakoulutettujen osuudessa, eivät tulotasossa. Päinvastaista trendiä osoittivat itäisen Uudenmaan kunnat Pornainen, Askola, Pukkila ja Myrskylä. Näissä kunnissa korkeakoulutettujen osuus oli pieni, mutta tulotaso korkea. Tästä voimme muodostaa korkealentoisen ja liioitellun johtopäätöksen: Korkeakoulututkinto ei aina ole taloudellisen menestymisen avain.

LÄHTEET

Tilastokeskuksen kuntatiedot, 2011

Eriksson Mia (2014) Toinen kurssikerta: Lisää teemakarttoja <https://blogs.helsinki.fi/miaeriks/> Luettu 30.1.2014

Vaattovaara, Mari and Kortteinen, Matti (2003). Beyond Polarisation versus Professionalisation? A Case Study of the Development of the Helsinki region, Finland. Urban Studies, Vol. 40:11, pp 2127 – 2145.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *