Artikkeli 1: Kaksoiskoropleetin kauneus ja kauheus

Anna Leonowicz (2006) vertailee artikkelissaan tavallisen koropleettikartan ja kaksoiskoropleettikartan luettavuutta. Loppupäätelmänä Leonowicz toteaa, että alueellinen jakautuminen on helpompi hahmottaa perinteiseltä koropleettikartalta, mutta muuttujien välisien suhteiden tulkintaan kaksoiskoropleettikartta on oiva väline. Kaksioiskoropleettikartassa keskeistä on selkeiden värien valinta ja luokkien lukumäärä, joka ei saisi ylittää yhdeksää (3×3). Hyvin laadittu kaksoiskoropleettikartta on siis toimiva ja luettava esitys kahden ilmiön välisistä suhteista. Tämänkaltainen kartta esitys saattaa helpottaa kahden eri muuttujan suhteen oivaltamista ja hahmottamista perinteisenpiin esityksiin verrattuna.

Kaksoiskoropleettikartta saattaa olla myös hämmentävä ja verrattain kaamea tapa esittää alueellista informaatiota. Tähän ei-toivottavaan lopputulokseen pääseminen on melko vaivatonta: riittää kun lisäät luokkia ja käytät epäjohdonmukaisia värejä. Esimerkiksi sinisen ja keltaisen käyttäminen kahden muuttujan kuvaamiseen ei ole suositeltavaa. Vihreä kun ennemmin mielletään omaksi värikseen kuin näiden kahden värin sekoitukseksi. Tämän tyyppisessä esitystavassa on siis oltava äärimmäisen tarkka, mikäli haluaa karttansa olevan vielä muidenkin luettavissa ja tulkittavissa.

Kaksoiskoropleettikartan tulkinnassa (niin kuin monen muunkin kartan tulkinnassa) legendan merkitys on ehdottoman tärkeä. Sen sijaan että kummallekin kartassa esiintyvälle muuttujalle olisi annettu omat arvonsa, on muuttujia kuvaavat värit esitetty samassa koordinaatistossa. Näin voidaan paremmin tuoda esille värien sekoittumista seuraavat värisävyt ja niiden indikoima muuttujien yhteisesiintyminen kartalla. Scatter blottiin perustuva kartan värialueiden määräytyminen oli mielestäni hieman hämmentävä, mutta toisaalta käytännöllinen. On loogista, että kartan värien luokkarajat seuraavat havaintojen jakaumaa. Samalla tavalla kuin tavallisessa koropleettikartassa, on myös kaksoiskoropleettikartassa otettava luokittelussa huomioon aineiston jakautuminen. Koska kyseessä ei ole yhdenmuuttujan aineisto, ei histogrammin käyttö aineiston jakauman tarkastelussa anna tarvittavaa tietoa. Nähdäkseni tämä tarvittava tieto jakaumasta voidaan saavuttaa scatter blotin avulla kaksoiskoropleettikartassa. Tarkastelemalla havaintojen sijoittumista kaksiulotteiseen koordinaatistoon voidaan kahden korreloivan muuttujan aineisto jakaa luokkiin. Nämä kahdenvärin sekoituksien avulla kuvatut väriluokat ovat kaksoiskoropleettikartan ydin.

Kaksoiskorpleettikartat eivät ole yhtä yleisesti käytössä kuin yhden muuttujan koropleettikartat. Kahden muuttujan kartat on mielletty vaikealukuisiksi, vaikka eriäviäkin mielipiteitä on esitetty. Kaksoiskoropleettikartta vaatii lukijalta enemmän paneutumista juuri sen käytön harvinaisuuden vuoksi. On tulkittava huolella legendaa ja selvitettävä itselleen mistä tässä kartassa on kyse. Sen sijaan yksittäistä ilmiötä kuvaavat koropleettikartat ovat monelle tuttuja niin sanomalehden sivuilta kuin karttakirjoistakin. Tämän vuoksi jo pelkää kartan otsikon vilkaiseminen saattaa kertoa lukijalle riittävästi kartan ylimalkaisesta sisällöstä. Kahden muuttujan tarkastelu perinteisellä koropleettikartalla vaatii kahta erillistä karttaa. On moneen kertaan todistettu fakta, että huomiokyvyn jakaminen usean kohteen välillä vähentää kykyämme prosessoida tietoa. Kahdella kuvalla esitetty tieto siis vaatii suurempaa ponnistelua, jotta lukija ymmärtäisi karttakuvien yhteyden. Kaksoiskoropleettikartan tiedon tulkinta saattaa vaatia enemmän syventymistä, mutta se kuormittaa vähemmän huomiokykyämme ja siten kahden muuttujan yhteydet ovat helpommin prosessoitavissa.

Kaksoiskoropleettikarttojen edut kahden muuttujan esittämisessä saattaisivat korostua, mikäli karttaesitystä käytettäisiin enemmän ja se olisi tuttu suuremmalle yleisölle. Kurssilla käytössä oleva MapInfo-ohjelma ei tarjoa mahdollisuutta kaksoiskoropleettikartan luomiseksi. MaoInfo ei siis varsinaisesti rohkaise kaksoiskoropleettien käytössä, vaan ohjelman tekijät ovat pikemminkin päättäneet hylätä kyseisen karttaesityksen. Kartanlaadintaohjelmia tai mitä tahansa tietokoneohjelmia kehitettäessä on mietittävä käyttäjäystävällisyyttä, monipuolisuutta sekä niitä ominaisuuksia, joita käyttäjät mahdollisesti ohjelmalta kaipaavat. Kaivattujen ominaisuuksien lista on varmasti loputon, eri ihmiset kun vaativat erilaisia asioita. Ohjelman suunnittelijoiden on päädyttävä jonkinlaiseen kompromissiin, sillä kaikkea ei voi yhteen ohjelmaan sisällyttää. Jos yhteen ohjelmaan yritetään pakata liikaa toimintoja, kärsii sen käyttömukavuus ja selkeys huomattavasti. On siis saavutettava jonkinlainen välimuotoratkaisu tässä trade-off tilanteessa: ohjelma, jossa on riittävästi toimintoja, mutta joka silti on helppokäyttöinen ja selkeä. Tässä tilanteessa kaksoiskoropleettikartat lienevät tippuneet listalta.

Jokin karttatyypin pois jättäminen ohjelmistosta saattaa helposti laukaista negatiivisen kierteen. Kun karttatyyppiä ei voi ohjelmalla luoda, ei sen käyttökään yleisty. Ja kun kartta ei ole yleisessä käytössä sitä tuskin jatkossankaan lisätään karttaohjelmaan. Kauheankauniin kaksoiskoropleettikartan tulevaisuus siis tuskin on kovinkaan ruusuinen ja niiden yleistyminen käytössä ei välttämättä tapahdu koskaan.

LÄHTEET

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija. 42(1): 33–37.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *