SWOT. Amerikan kartoitus: Uhka vai mahdollisuus?

Blogitehtävänantona oli tarkastella SWOT-analyysin keinoin New York Timesin palvelua ”Mapping America: Every City, Every Block”. SWOT-analyysissa tullaan pohtimaan kyseisen karttapalvelun heikkouksia, vahvuuksia, uhkia ja mahdollisuuksia.  Palvelun kartat ovat monipuolisia ja ne tarkastelevat muun muassa USA:n kansalaisten etnisyyttä, tuloja, asumista, perhemuotoja ja koulutusta. Määrällinen tieto on koottu pistetietokannaksi kun taas suhteellinen aineisto on esitetty pienehköinä alueina. Karttojen esittämät aineistot pohjaavat Census Bureau’s American Community Survey -kyselyyn vuosilta 2005-2009.

New York Timesin palvelu on kaikille avoin ja tietoa saa helposti maantieteellisesti hyvin pieneltäkin alueelta. Pidän karttapalvelun vahvuutena sen avoimuutta ja kaikkien ihmisten mahdollisuutta tarkastella tietoa. Tiedon merkitys kasvaa jaettaessa, kun yhä suuremmat väestön osat voivat tarkastella tietoa itsenäisesti. Karttapalvelun kartat on huolella laadittu. Ehdottomana etuna pidän myös palvelun monipuolisuutta ja helppokäyttöisyyttä.

Heikkoutena näen alkuperäisen datan puutteen. Sivustolle olisi voinut lisätä tiedot myös taulukkomuodossa tai mahdollisesti saada lisätietoa klikkaamalla datapistettä kartalla. Väestöpistekartat tarjoavat tarkempaa tietoa kuin suhteelliset kartat, mutta niiden vähemmän yleistävä ilmiasu luo sekavamman kuvan. Väestöpisteet olisivat täten voineet olla ehkä kooltaan laajempia, mutta silloin toisaalta kartan tarkkuus olisi kärsinyt. Hänninen (2014) nostaa esille blogissaan heikkouksiksi kartan rajaamismahdollisuuden puuttumisen, luokkarajojen muokkaamisen manuaalisesti ja omien karttojen laatimisen puutteen. Karttapalvelu on mielestäni kaunis jo nykyisellään, mutta Hännisen ehdotukset kieltämättä parantaisivat sitä entisestään. Toisaalta ne myös monimutkaistaisivat palvelua ja ehkäpä vähentäisivät sen käytettävyyttä. Kartan rajaus olisi oiva lisä. Mutta luokkarajojen säätäminen ja omien muuttujien lataaminen kartalle saattaisi tehdä ohjelmasta liian raskaan. Optimitilanteessa kartoista voisi olla kaksi versiota: Standard ja Advanced, joissa jälkimmäisessä olisi enemmän kartan muokkausmahdollisuuksia.  Muokkaamalla muuttujia ja luokkarajoja tietokannasta voisi havaita vielä enemmän mielenkiintoisia yhteyksiä ja alueellisia eroja.

Avoimessa lähdemateriaalissa piilee monia mahdollisuuksia. Tiedon julkisuus takaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet saada dataa käsiinsä, eikä siten aseta mitään tahoa etulyöntiasemaan. Suomessa tieto on harvoin julkista, mikä vaikeuttaa tiedon välitystä. Esimerkiksi Itämeren suojelutyö ja Natura-alueiden perustaminen on vaikeutunut huomattavasti karttatiedon puutteessa. Itämeren pohja ja sen rakenne on kyllä kartoitettu, mutta tieto on salattua maanpuolustukseen liittyvistä syistä. Tämän takia Itämeren Natura-alueet on sijoitettu melko sattumanvaraisesti, eikä suinkaan sinne missä suojeltavaa meriluontoa löytyisi. Jos tutkijat haluavat karttatietoa, on heidän tehtävä kartoitus itse. Niin turhaa kuin jo kartoitetun alueen kartoitus onkin. Tässä mielessä tietokannan avoimuus tarjoaa lyömättömän edun yhteisölle. Lisäksi tavallisille kansalaisille tarjotaan mahdollisuus tutustua maansa maantieteellisiin ilmiöihin ja niiden jakautumiseen. Saattaa olla, että kartanlukutaidotkin paranevat helppokäyttöisen avoimen aineiston ääressä.

Tiedon salaamiseen on perusteensa ja avoimuuteen liittyvät omat uhkakuvansa. Tarkasteltaessa etnisyydestä kertovaa pistetietoaineistoa karttapalvelussa, voidaan osoittaa miltei talon tarkkuudella missä asuu minkin etnisyyden edustajia. Vaikka aineisto on anonyymia, voidaan tämän katsoa hipovan yksityisyyden loukkausta. Myös avoin tieto homo- ja lesboparien asuinpaikoista on hieman arveluttavaa. Tämä tieto on kaikeksi onneksi esitetty alueittain, ei pisteittäin, joten tarkkaa osoitetietoa ei ole saatavilla. Toisaalta aineisto perustuu kyselytutkimukseen, johon ihmiset ovat voineet täyttää vain ne tiedot, jotka haluavat antaa julkisuuteen. Tietojen julkistaminen saattaa siis johtaa jonkinlaiseen vinoumaan aineistossa ja sosiaalisen hyväksyttävyyden vaikutus vastauksissa korostuu. Suomessa kaikki kerätty kyselytutkimus aineisto on yleensä luottamuksellista ja kyselyyn vastaaja on hyvin perillä mihin hänen tietojaan voidaan käyttää. Vaikka tiedon suojaaminen hankaloittaa tutkijan työtä, luo se turvaa tutkittavalle. Mainitsin karttapalvelun puutteeksi datataulukon puutteen. Toisaalta alkuperäisen datan esittäminen mahdollistaisi kyselytutkimuksen tulosten käyttämisen arveluttavienkin karttojen luomiseen ja veisi kyselyyn vastanneilta sen vähäisenkin yksityisyyden suojan, joka heillä oli jäljellä.  Uhkakuvana voisin nähdä myös mahdollisen itsensä toteuttavan ennustuksen. Kartalta jokainen pystyy näkemään millä asuinalueilla asuvat tiettyyn etniseen ryhmään tai tulotasoon kuuluvat henkilöt. Tämä saattaa vaikuttaa asuinalueen valintaan ja johtaa siten jo valmiiksi heikkojen alueiden kurjistuvan entisestään ja alueellisten erojen korostumiseen. Samalla tavalla alueet saattavat eriytyä myös etnisyyden perusteella. Kartan esittämä tieto saattaa siis vahvistaa entisestään mielikuvaa tietyistä alueista ja ohjata muuttovirtoja.

Kartta-aineiston avoimuuteen liittyy sekä uhkia että mahdollisuuksia. Tietojen julkisuutta mietittäessä on tasapainoiltava yksityisyydensuojan, informaation avoimuuden ja avoimuuden mahdollisten seurauksien kanssa. Anonyymi avoimuus lienee kaikkien kannalta paras vaihtoehto, mutta sen saavuttaminen sitten jo toinen tarina.

LÄHTEET

Hänninen, Oskari (2014). <https://blogs.helsinki.fi/oskariha/> Luettu 1.3.2014

New York Times: Mapping America: Every City, Every Block. <http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer> Luettu 1.3.2014

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *