Kiitos ja anteeksi.

Viimeinen kurssikerta, loppuhuipentuma, jäi kokematta. Pari viikkoa Tansaniassa oli omiaan sekoittamaan pienillä aivoilla varustetun ihmisen työrutiinin, eikä valmista meinannut tulla millään. Tässä se kuitenkin – kaikesta huolimatta, yllätyksenä ja täysin pyytämättä – on! Loppu, valmis, finito!

Päätökseni visualisoida kahta teemaa Tansaniasta ei osoittautunut helpoksi. Aineistoa oli huomattavan vaikea löytää ja muokata yhtenäiseksi mutta lopputulos palkitsee silti. Harmillisesti väestöntiheys on vuodelta 2002 (vaikka metatiedoissa lukee aineiston päivittyvän vuosittain) ja nautakarjan määrätkin vuodelta 2008. Matkalla oppimani lentolause “Pole, pole. There’s no hurry in Africa.” on näemmä varsin totta.

Usein Tansaniasta näkee yleistyksen köyhä maaseutumainen etelä ja rikkaampi, urbaani pohjoinen. Halusin lähteä tutkimaan tätä hypoteesia. Toisaalta halusin lähteä eri kautta, kuin ensisilmäykseltä luulisi. Vältin pelkkiä dollarilukuja ja halusin tutkia Tansaniaa maaseudun kannalta. Mietin mitkä muuttujat kuvaisivat todellisuutta parhaiten ja saatavilla olevasta aineistosta päädyin taajama-asutusta tukemaan väestöntiheyteen.

Varallisuutta oli astetta hankalampi kuvata. Kuten monet muutkin Saharan eteläpuolisen Afrikan maista, on Tansania talouden mittareilla köyhä. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli vuonna 2014 vain reilut 1 800 Yhdysvaltain dollaria (IMF 2014). Kehittyneisyydestä kertoo myös se, että kansantulosta yli neljännes, 26.5% tuli alkutuotannosta vuonna 2013 (NBS, 2014).

Kenties oiva varallisuuden mittari kehittyvällä Tansanian maaseudulla on siten karjan määrä, joka maaseudulla realisoituu paremmin kuin dollarit. Varallisuudesta kertoo usein nimenomaan karjan määrä, jolla voi harjoittaa vaihtotaloutta sekä ylläpitää ravinnontarvetta. Myös nautakarjan määrässä on havaittavissa selkeä etelä-pohjoisgradientti.

Lähteet

IMF = International Monetary Fund (2014). World Economic Outlook: Legacies, Clouds, Uncertainties. International Monetary Fund, Publication Services, Washington.

NBS = National Bureau of Statistics (2014). Statistical abstract 2013. National Bureau of Statistics, Ministry of Finance, Dar es Salaam.

Saimme mukavaa vaihtelua perinteiseen työskentelyyn, sillä viides kurssikerta aloitettiin vajaan tunnin GPS-laitteen ulkoiluttamisella. Pääsimme ensimmäistä kertaa harjoittelemaan paikkatiedon tuottamista. Ryhmämme tallensi roskakorien sijaintia Kumpulassa, ja vaikka harjoitus olikin yksinkertainen, oli se myös opettavainen.

Senioripuhelinta muistuttava yksinkertainen GPS-laite ei ollutkaan uhkaavan vaikeakäyttöinen vaan muutamaa nappia painamalla aineiston keruu onnistui helposti. Vaikein osuus taisi olla pukeutuminen. Kodin suojista juna-asemalle, asemalta bussiin ja pysäkiltä kouluun -tyyppiseen matkan tekoon tottuneena ei tullut mieleenkään laittaa villaa päälle. Tietokoneen ääreen palaaminen siis tuntui kolmen vartin viimassa värjöttelemisen jälkeen mainiolta.

Kuuman kahvin ja kaakaon äärellä tutkimme eri ryhmien tuottamia paikkatietoaineistoja lipputankojen sijainnista perinteiseen Kallion baarikierrokseen.

Varsinaiset kurssiharjoitukset keskittyivät kuitenkin suurempaan mittakaavaan. Pohjois-Kalfornian Berkeleyn seismologinen laboratorio tuottaa paljon dataa maanjäristyksistä ja haimme yli kuuden magnitudin järistykset tältä vuosituhannelta. Globaaleja jopa kymmenien tuhansien havaintojen aineistoja muokattiin Excelissä paremmin MapInfolle taipuvaan muotoon ja saimmekin oikein pätevää oppikirjoista tuttua maanjäristyksien sijaintia havainnoivaa teemakarttaa aikaiseksi.

Vapaavalintainen tehtävä pyöri samojen teemojen ympärillä yhtä poikkeusta lukuunottamatta – meteoriitteja. Maahan pudonneet kappaleet kiinnostivat allekirjoittanutta hetken mielijohteesta enemmän kuin vulkanismi, joten lähdin työstämään äärimmäisen laajaa aineistoa.

Suuria haasteita tuotti kymmenien tuhansien havaintojen aineistosta kyselyjen suorittaminen. Muutamia muuttujia en jostain syystä onnistunut hakemaan tai suodattamaan tietyllä perusteella.

Vaikka työ tuntui hyvin hankalalta aluksi, helpottui se kun oppi käsittelemään näinkin laajojakin aineistoja. Lopulta löysin mieleisiä näkökulmia aiheeseen. Alla työn hedelmät ja pientä pohdintaa.

Kuva 5. Kaikki vuoteen 2012 mennessä löydetyt astrobleemit ja havaitut maahan pudonneet metoriitit. Länsimaiden suuri kraatterikonsentraatio johtunee lähinnä säilyvyyden kannalta otollisista ilmasto-oloista ja pitkästä tieteen perinteestä. Huomattavaa on Aasian ja Kanadan verrattain vähäiset havainnot.

Kuva 6. Vuosina 1970-1975 löydetyt ja havaitut impaktikraatterit ja metoriitit. Yhdysvaltojen Keskilännestä ja Australiasta löytyvät suurimmat ryppäät. Keskittymät kertovat eniten siitä, missä tutkimusta on tehty.

Kuva 7. Vuosina 2000-2005 löydetyt ja havaitut impaktikraatterit ja metoriitit. Sahara korostuu voimakkaasti, kuten myös itäinen Arabian niemimaa. Oletettavasti tiede on suuntautunut mitä enenevissä määrin myös muualle kuin länsimaiden alueelle. Siitä kertonevat myös useat Antarktiksen havainnot. Mielenkiintoisesti myös Etelä-Amerikassa, muun muassa Pohjois-Argentinassa näyttää olevan huomattava määrä havaintoja. Alue voisi äkkiseltään vaikuttaa ilmasto-olosuhteiltaan haastavaksi, sillä eroosio on suurta.

Osaltaan sekä uusien meteoriittien että vanhempien astrobleemien havaitseminen on varmasti helpottunut teknologian edistyessä. Nykyään esimerkiksi aktiivinen kaukokartoitus kuten laserkeilaus on mahdollistanut kasvillisuuden eliminoinnin. Kokonaisuudessaan lähes 36 000 havainnon aineistosta on havaittavissa muutamia trendejä.

Päiväntasaajan seuduilla maaperän muutos on todella nopeaa ja jäljet peittyvät tiheään kasvillisuuteen helposti. Antarktiksella taas voidaan havainnoista puhua muutamissa kymmenissä. Se selittyy luonnollisesti yksinkertaisesti siitä, ettei siellä ole juuri ihmisiä tai havaintoja helpottavaa laitteistoa.

Kuitenkin pohjoiset osat maapallolla, kuten Alaska, Kanada, Pohjois-Aasia ja miksei myös Pohjoismaiden Lapit, loistavat havaintojen vähyydellään. Voisiko meteoriittien tulokulmalla olla jotain tekemistä asian kanssa? Mitä lähemmäs napoja mahdollinen meteoriitti laskeutuu, sitä pidemmän matkan se kulkee ilmakehässä, ja näin ollen tuhoutuu suuremmalla todennäköisyydellä. Tämä kuitenkin edellyttäisi, että meteoriittien tulokulma olisi jossain määrin vakio.

Pohjoisilla alueilla ilmaston pitäisi kuitenkin olla suotuisa. Toisaalta useat jääkaudet kuluttavat suuretkin kraatterit ja täyttävät niitä moreenilla ja glasifluviaalisella aineksella. Ehkä suurin tekijä globaalisti on tutkimuksen intressit. Tutkijat etsivät varmasti ensin omalta takapihaltaan, kuin toiselta puolelta maailmaa.

Kurssikerran aiheena oli puskurivyöhykkeet ja erilaiset siihen liittyvät aineiston analyysit. Esimerkiksi lentokenttien melualueilla asuvien ihmisten lukumäärää tai näiden ikäjakaumaa. Tuntuu, että jokainen kerta on edellistä mielenkiintoisempi ja käytännönläheisempi.

Tavoitteena oli ymmärtää, miten MapInfolla puskurivyöhykkeitä luodaan ja miten niiden analysointi käytännössä toimii. Puskurivyöhykkeillä on todella suuri merkitys työkaluna ja niillä voi tutkia monia hyvin erilaisiakin aineistoja.

Esimerkiksi perinteinen julkisen liikenteen verkon kattavuus voidaan analysoida kun tiedetään pysäkkien sijainnit ja asutuksen sijainti. Asetetaan oletukseksi, että 200 metriä pysäkille linnuntietä on maksimietäisyys hyvälle kattavuudelle. Puskuroimalla jokaisen pysäkin saisimme helposti tietoa siitä, kuinka monta prosenttia tietyn alueen väestöstä ei ole määrittelemällämme alueella.

Varsinaisia harjoituksia teimme Malmin ja Helsinki-Vantaan lentoasemien läheisyydessä asuvien ihmisten lukumäärästä. Piirsimme kiitoradat, jonka jälkeen asetimme kahden ja yhden kilometrin puskurivyöhykkeet ja vertailimme kenttien  läheisyyden asutuksen alueellista jakautumista.

Helsinki-Vantaan lentokentän kanssa teimme muutamia lisäharjoitteita, sillä saatavilla oli lentomelua kuvaava isaritmiaineisto. Tuotimme aineistoa eri meluasteiden alueella asuvien ihmisten lukumäärästä. Lentomelua kuvaava isaritmikartta oli todella mielenkiintoinen ja jonkin asteista meluhaittaa koitui todella suurille alueille. Esimerkiksi 55 desibelin melualuekin oli yllättävän suuri.

Toinen mielenkiintoinen puoli lentomelussa on sen voimakas suuntautuneisuus kiitoratojen mukaan. Luonnollisesti melualue ei ole ympyrän muotoinen vaan venyy lentokoneiden laskusuuntaan useita kilometrejä. Jopa vain parin kilometrin ero asuinalueella saattaa tehdä huikean vaikutuksen meluhaittaan. Itse asuin suurimman osan elämästäni Vantaanlaaksossa, joka on melko suoraan kiireisen lentoreitin kohdalla. Puolitoista vuotta sitten muutaman kilometrin päähään Myyrmäkeen muuttaessani yllätyin suuresti, sillä lentokoneiden melu on olematon. Ennen muuttoa oletin, että näin pieni matka ei vielä juuri vaikuttaisi, ainakaan tällä mittakaavalla.

Puskurivyöhykkeet ovat siis todella monipuolisia ja hyödyllisiä. Kurssikerralla harjoittelimme myös analyysien tekemistä aineistoista ja niiden esittämistä kartalla. Havainnollistin uima-altailla varustettujen rakennuksien jakautumista eri alueille, eri rakennustyypeille ja kuinka paljon asukkaita sellaisissa rakennuksissa asuu.

Olin äimistynyt aineistojen analysoinnin helppoudesta ja siitä, kuinka nopeasti erilaisia lukuja voimme tuottaa. Vaikka olen eittämättä noviisi MapInfon käsittelyssä, tuntuu se nyt jo ällistyttävän kätevältä työkalulta maantieteilijälle. Vielä kun oppii lukemaan tuloksia ja taulukoita paremmin, niin varsinaisten tulostenkin analysointi helpottuu huomattavasti. Kurssikerran alkupään harjoituksissa huomasin nimittäin puolivälissä kirjanneeni täysin vääriä lukuja ylös. Taisin innostua lukuisista mahdollisuuksista ja hämäännyin hetkeksi, onneksi puskurivyöhykkeiden pyörittely tuntui niin helpolta ja oikeiden lukujen palauttaminen onnistui hetkessä.