Toinen kurssikerta

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia -kurssi etenee kovaa vauhtia. Joka kerralla syvennetään ja opetellaan uusi näkökulma tai ulottuvuus. Tieto kerääntyy kumulatiivisesti ja tällä kerralla haltuun otettiin kahden eri muuttujan esittäminen samassa karttaesityksessä.

Harjoituksen tehtävänanto antoi melko vapaat kädet ja päätin lähteä ylittämään aitaa vähintäänkin keskinkertaiselta korkeudelta. Tavoitteenani oli yhdistää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilasto- ja indikaattoripankin eli tuttavallisemmin SOTKAnetin dataa MapInfosta jo löytyviin aineistoihin.

Edellisellä kurssikerralla tein teemakartan kansallisesta korkeakoulutuksen saaneista kunnittain. Yllätyin Lapin keskimäärin hyvästä korkean asteen tutkinnon suorittaneiden määrästä. Lähdin työstämään ajatusta ja looginen jatkumo koulutukselle on työllisyys. Työvaiheen ensimmäiseksi koropleettiteemakartaksi hioutui työttömyysaste. Alueeni rajasin tällä kertaa Pohjois-Suomen kuntiin, toiveenani parempi lopputulos.

Haastavin vaihe oli keksiä joku mahdollisesti työttömyyden kanssa korreloiva mutta samalla mielenkiintoinen tekijä. Lukuisten tuloksettomien kokeilujen ja SOTKAnetin ylitsepursuavan tarjonnan selailemisen jälkeen turvauduin alkoholiin. Löysin alkoholin myynnistä kertovan tilaston.  Taulukko kertoi alkoholijuomien myynnistä litroina puhdasta etanolia 18 vuotta täyttäneitä kohti. Arvelin litramäärien kasvavan työttömyyden rinnalla.

Tunnustan painineeni hyvän tovin SOTKAnetistä haetun datan siirtämisen kanssa. Lopulta kaikki aineistot alentuivat käskytettäväkseni ja pääsin hiomaan esitystä myös visuaalisesti. Muistan nähneeni työttömyysastetta kuvaavia teemakarttoja aikaisemmin väreinään punaisen sävyt. Päädyin samaan, sillä olihan kyseessä melko ikävä ilmiö ja Lapissa luvut olivat todella korkeita.

Huomionarvoista on se, että pienin arvo on 8.7%, joka on todella suuri minimiarvo kansallisella tasolla. Esimerkiksi Olli Rantanen havainnollistaa ensimmäisen kurssikerran teemakartassaan työttömyysasteen vaihtelua koko Suomen mittakaavalla ja pääkaupunkiseutu sekä Vaasan seutu edustavat vain 1.7-6.6% työttömyysasteella. Kirjoittaja mainitseekin tekstissään odottaneensa suurimpia prosentteja pohjoisissa kunnissa.

Työttömyysaste ja puhtaan alkoholin myynti 18 vuotta täyttäneitä kohti kunnittain Pohjois-Suomessa.
Kuva 2. Työttömyysaste ja puhtaan alkoholin myynti 18 vuotta täyttäneitä kohti kunnittain Pohjois-Suomessa.

Esitystä tarkastellessani huomasin heti muuttujien olevan toisistaan riippumattomia. Kunnissa, joissa työttömyysaste on jopa viidenneksen ei silti alkoholin myyntiä kuvaavat pisteet ole kovinkaan suuria. Ja toisaalta Utsjoella eli pohjoisimmassa kunnassa alkoholia myydään kirkkaasti eniten, vaikka työttömyysaste kyseisessä kunnassa on toiseksi alinta luokkaa.

Käänteisesti ajeteltuna työssä käyvillä voisi olla enemmän rahaa, jolla alkoholia ostaa. Kuitenkin alkoholin myynnin volyymi näyttäisi olevan sattumanvaraista ja kuntakohtaista.

Selvästi aiheen valinta olisi vaatinut pidempää harkintaa, sillä tästä esityksestä ei ole pääteltävissä juuri mitään. Toki teemakartta on kuvana kelvollinen mutta informaatioarvo on vähintäänkin kyseenalainen.

Huomattavasti onnistuneempi aiheen valinta Pohjois-Suomen työttömyysasteen kaveriksi oli selvästi työpaikkojen lukumäärä, kuten Julia Koskinen blogissaan osoittaa. Julian teemakartta on paitsi graafisesti hyvin toteutettu mutta myös muuttujiltaan järkevä.

Lähteet
Alkoholijuomien myynti, 100% alkoholia, litraa / 18 vuotta täyttäneet (2011). SOTKAnet, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Helsinki. 20.1.2015 <http://uusi.sotkanet.fi/taulukko/vs3/112,113,114/3/3A/0/2459/>.

Rantanen, O. (2015). Kurssikerta 1. olliranta’s blog. 28.1.2015.
<https://blogs.helsinki.fi/ollranta/2015/01/27/kurssikerta-1/>

Ensimmäinen kurssikerta

Kurssin avauskerta oli varsin tiivis ja informatiivinen paketti. Paikkatieto tuli nyt käsitteenä viimeistään tutuksi ja MapInfossa sujuu teemakarttojen laadinta käden käänteessä. Nimenomaan karttojen luomisen näennäinen helppous yllätti allekirjoittaneen.

 Näennäisellä helppoudella tarkoitan sitä, että teknisesti teemakartta syntyy vaivattomasti muutamassa minuutissa. Vaikka kyseinen ominaisuus epäilemättä helpottaa monen ammattilaisen työtä, saa se pohtimaan mahdollista niin sanottua väärinkäyttöpotentiaalia. Käytännössä kuka tahansa MapInfon lisenssin omistava voi luoda ainakin visuaalisesti vakuuttavia karttaesityksiä kiinnittämättä huomiota esimerkiksi aineiston luokitteluun, mikä saattaa ohjata kartan tulkintaa – tahattomasti tai tahallisesti.

Omaksi aiheekseni valitsin laajasta valikoimasta väestön koulutusta kuvaavan aineiston kansallisella mittakaavalla. Pohjakarttana on vuoden 2011 kuntajaon mukainen koropleettikartta. Esitys havainnollistaa kolmannen asteen tutkinnon suorittaneiden osuuksia kuntien väestöistä. Nollahypoteesiksi asetin yliopistopaikkakuntien selkeän erottumisen ympäristöstään ja varsinkin Lapissa odotin suurta gradienttia kuntien koulutustasojen välillä. Suomen yliopistopaikkakuntia ovat Helsinki, Tampere, Turku, Vaasa, Jyväskylä, Lappeenranta, Joensuu, Kuopio, Oulu ja Rovaniemi.

Kolmannen asteen koulutuksen suorittaneiden osuus koko kunnan väestöstä
Kuva 1. Kolmannen asteen koulutuksen suorittaneiden osuus koko väestöstä.

Pyrin valitsemaan aineistoa kohtaan neutraalin väriteeman ja päädyin sinisen eri sävyihin. Vaikka sinisen sävyiset alueet nähdään kylminä, en usko sen ohjaavan lukijan tulkintaa, koska lämpötila on aihetta kohtaan neutraali. Aineiston puolestaan luokittelin luonnollisten luokkarajojen mukaan, sillä aineistosta oli havaittavissa havaintoryppäitä. Kokeilin toki myös muita luokittelumenetelmiä kuitenkin päätyen takaisin luonnollisiin luokkarajoihin, pienellä hienosäädöllä. Halusin korostaa korkeimman koulutuksen kuntia ja siksi korkein luokka on arvoiltaan selkeästi laajin.

Odotin mielenkiinnolla muiden ratkaisuja luokkarajoihin, mikäli joku olisi päätynyt saman ilmiön kuvaamiseen. Sara Todorovic kertoo ensimmäisessä blogimerkinnässään törmänneensä samoihin luokitteluongelmiin. Kirjoittaja kuitenkin päätyi huomattavasti allekirjoittanutta pienempään korkeimpaan luokkaan. Näin ollen vain pääkaupunkiseutu loisti koulutuksen tasollaan. Edellä mainitusta blogista löytyy myös Tilastokeskuksen määritelmä korkeasta koulutuksesta, mikä on oiva lisä.

Myös Hanna Malinen tutki samaa muuttujaa ja hänen karttaesityksensä yhdennäköisyys omani kanssa on hämmästyttävä. Luokkarajoissa on selvästi käytetty samanlaista järkeilyä. Kirjoittaja nosti tekstissään erittäin mielenkiintoisen seikan: “kaikista maankunnista löytyy korkeasti koulutettujen keskus. Suomessa tämä on pyritty valmistamaan aluepoliittisin toimin”.

Visuaalisesti koen karttaesityksen olevan miellyttävä. Toisaalta jälkikäteen tarkasteltuna toiselle värille olisi saattanut olla tarvetta, sillä luokkien erottaminen on paikoitellen aavistuksen epäselvää. Väripalettini valinta ainakin näin pieniresoluutioisessa kuvassa vaikeuttaa tulkintaa hieman.

Korkeakoulutettujen osuuden alueellinen vaihtelu on huimaa, minimiarvosta 9,6 prosentista yksinkertaiseen enemmistöön 56 prosenttiin. Oletetusti kaikki yliopistopaikkakunnat kuuluvat korkeimpaan luokkaan Lappeenrantaa lukuunottamatta, joka kuuluu toisiksi korkeimpaan luokkaan. Sen sijaan naapurikunta Taipalsaari ja muutaman kunnan päässä luoteeseen sijaitseva Mikkeli erottuvat edukseen.

Pääkaupunkiseutu kuuluu kehyskuntineen Hyvinkää mukaan lukien korkeimpaan luokkaan. Mielenkiintoisesti kaksi korkeinta luokkaa muodostavat lähes koko etelärannikon Haminasta aina Turun seudulle asti kestävän vyöhykkeen. Toisaalta samanlainen lähes katkeamaton vyöhyke muodostuu Helsingin ja Vaasan seutujen välille. Mahdollisiin syihin lukeutuu rautatieyhteydet ja muiden korkeakoulupaikkakuntien sijainti.

Toisaalta Oulussa ja Rovaniemellä korkeakoulutettujen osuutta nostanee myös muun pieni väkiluku verrattuna etelän keskittymiin, joissa absoluuttisesti ihmisiä on huomattavasti enemmän.

Toisaalta Lapissa yleisesti korkeakoulutettujen osuus oli suurempi kuin odotinkaan. Oletusarvoni oli, ettei Rovaniemen lisäksi Lapista löydy edes keskimmäisen luokan edustajia. Sen sijaan Koillis-Suomi edustaa suurinta alimpaan luokkaan kuuluvien kuntien keskittymää.

Kaiken kaikkiaan koen onnistuneeni harjoituksessa hyvin. Esitys toimii graafisesti hyvin ja kuvattava ilmiö on verraten helposti tulkittavissa, vaikka aineisto ei sinänsä olisikaan tuttu.

Lähteet

Malinen, H. (2015). Ensimmäinen kurssikerta. Hannan blogi. 28.1.2015.
<https://blogs.helsinki.fi/hzmaline/files/2015/01/kuntakoulutuskartta.png>

Malinen, H. (2015). Ensimmäinen kurssikerta. Hannan blogi. 28.1.2015.
<https://blogs.helsinki.fi/hzmaline/2015/01/21/ensimmainen-kurssikerta/>

Todorovic, S. (2015). Kurssikerta 1 – Kartta vai kepponen. Saran blogi. 28.1.2015.
<https://blogs.helsinki.fi/stodorov/2015/01/22/kurssikerta-1/>