Kuudes kurssikerta

Saimme mukavaa vaihtelua perinteiseen työskentelyyn, sillä viides kurssikerta aloitettiin vajaan tunnin GPS-laitteen ulkoiluttamisella. Pääsimme ensimmäistä kertaa harjoittelemaan paikkatiedon tuottamista. Ryhmämme tallensi roskakorien sijaintia Kumpulassa, ja vaikka harjoitus olikin yksinkertainen, oli se myös opettavainen.

Senioripuhelinta muistuttava yksinkertainen GPS-laite ei ollutkaan uhkaavan vaikeakäyttöinen vaan muutamaa nappia painamalla aineiston keruu onnistui helposti. Vaikein osuus taisi olla pukeutuminen. Kodin suojista juna-asemalle, asemalta bussiin ja pysäkiltä kouluun -tyyppiseen matkan tekoon tottuneena ei tullut mieleenkään laittaa villaa päälle. Tietokoneen ääreen palaaminen siis tuntui kolmen vartin viimassa värjöttelemisen jälkeen mainiolta.

Kuuman kahvin ja kaakaon äärellä tutkimme eri ryhmien tuottamia paikkatietoaineistoja lipputankojen sijainnista perinteiseen Kallion baarikierrokseen.

Varsinaiset kurssiharjoitukset keskittyivät kuitenkin suurempaan mittakaavaan. Pohjois-Kalfornian Berkeleyn seismologinen laboratorio tuottaa paljon dataa maanjäristyksistä ja haimme yli kuuden magnitudin järistykset tältä vuosituhannelta. Globaaleja jopa kymmenien tuhansien havaintojen aineistoja muokattiin Excelissä paremmin MapInfolle taipuvaan muotoon ja saimmekin oikein pätevää oppikirjoista tuttua maanjäristyksien sijaintia havainnoivaa teemakarttaa aikaiseksi.

Vapaavalintainen tehtävä pyöri samojen teemojen ympärillä yhtä poikkeusta lukuunottamatta – meteoriitteja. Maahan pudonneet kappaleet kiinnostivat allekirjoittanutta hetken mielijohteesta enemmän kuin vulkanismi, joten lähdin työstämään äärimmäisen laajaa aineistoa.

Suuria haasteita tuotti kymmenien tuhansien havaintojen aineistosta kyselyjen suorittaminen. Muutamia muuttujia en jostain syystä onnistunut hakemaan tai suodattamaan tietyllä perusteella.

Vaikka työ tuntui hyvin hankalalta aluksi, helpottui se kun oppi käsittelemään näinkin laajojakin aineistoja. Lopulta löysin mieleisiä näkökulmia aiheeseen. Alla työn hedelmät ja pientä pohdintaa.

astrobleemit_kaikki

Kuva 5. Kaikki vuoteen 2012 mennessä löydetyt astrobleemit ja havaitut maahan pudonneet metoriitit. Länsimaiden suuri kraatterikonsentraatio johtunee lähinnä säilyvyyden kannalta otollisista ilmasto-oloista ja pitkästä tieteen perinteestä. Huomattavaa on Aasian ja Kanadan verrattain vähäiset havainnot.

Astrobleemit_1970-1975

Kuva 6. Vuosina 1970-1975 löydetyt ja havaitut impaktikraatterit ja metoriitit. Yhdysvaltojen Keskilännestä ja Australiasta löytyvät suurimmat ryppäät. Keskittymät kertovat eniten siitä, missä tutkimusta on tehty.

astrobleemit_2000to2005

Kuva 7. Vuosina 2000-2005 löydetyt ja havaitut impaktikraatterit ja metoriitit. Sahara korostuu voimakkaasti, kuten myös itäinen Arabian niemimaa. Oletettavasti tiede on suuntautunut mitä enenevissä määrin myös muualle kuin länsimaiden alueelle. Siitä kertonevat myös useat Antarktiksen havainnot. Mielenkiintoisesti myös Etelä-Amerikassa, muun muassa Pohjois-Argentinassa näyttää olevan huomattava määrä havaintoja. Alue voisi äkkiseltään vaikuttaa ilmasto-olosuhteiltaan haastavaksi, sillä eroosio on suurta.

Osaltaan sekä uusien meteoriittien että vanhempien astrobleemien havaitseminen on varmasti helpottunut teknologian edistyessä. Nykyään esimerkiksi aktiivinen kaukokartoitus kuten laserkeilaus on mahdollistanut kasvillisuuden eliminoinnin. Kokonaisuudessaan lähes 36 000 havainnon aineistosta on havaittavissa muutamia trendejä.

Päiväntasaajan seuduilla maaperän muutos on todella nopeaa ja jäljet peittyvät tiheään kasvillisuuteen helposti. Antarktiksella taas voidaan havainnoista puhua muutamissa kymmenissä. Se selittyy luonnollisesti yksinkertaisesti siitä, ettei siellä ole juuri ihmisiä tai havaintoja helpottavaa laitteistoa.

Kuitenkin pohjoiset osat maapallolla, kuten Alaska, Kanada, Pohjois-Aasia ja miksei myös Pohjoismaiden Lapit, loistavat havaintojen vähyydellään. Voisiko meteoriittien tulokulmalla olla jotain tekemistä asian kanssa? Mitä lähemmäs napoja mahdollinen meteoriitti laskeutuu, sitä pidemmän matkan se kulkee ilmakehässä, ja näin ollen tuhoutuu suuremmalla todennäköisyydellä. Tämä kuitenkin edellyttäisi, että meteoriittien tulokulma olisi jossain määrin vakio.

Pohjoisilla alueilla ilmaston pitäisi kuitenkin olla suotuisa. Toisaalta useat jääkaudet kuluttavat suuretkin kraatterit ja täyttävät niitä moreenilla ja glasifluviaalisella aineksella. Ehkä suurin tekijä globaalisti on tutkimuksen intressit. Tutkijat etsivät varmasti ensin omalta takapihaltaan, kuin toiselta puolelta maailmaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *