Kurssikerta 3 – ohjelmaoppia ja yhteisvaihtelua

Löylyä lisää − opinsaunassa MapInfon kanssa

Kolmannella kurssikerralla sukelsimme entistä syvemmälle Mapinfon saloihin. Tunnilla tuntui, että olen ainoa, joka ei päässyt ollenkaan sinuiksi tiedostojen käsittelyn ja yhdistelemisen kanssa. Tiedän, että ohjelmien hallinta on kuitenkin ehdoton edellytys nykyajan maantieteilijälle, joten opiskelumotivaatiosta oppiminen ei ainakaan ole kiinni. Eikä ohjelmien insinöörilogiikka ole kummemmin erilainen kuin muutkaan logiikan lajit. Tällainen luonnonfilosofiksi aikova vaan ei tunnu pääsevän kärryille. Onneksi kärryt menevät vielä sen verran hiljaista vauhtia ja kyytiin auttajia on paljon niin opiskelukavereissa kuin opettajissa, että eiköhän tämä vielä tästä.

Aineiston analysoimisen kannalta ei tällä kurssikerralla tullut oikeastaan mitään uutta: jatkoimme yhteisvaihtelun eli korrelaation tarkastelua. Ensin tutkailimme yhdessä Afrikan mantereen luonnonrikkauksien ja konfliktien yhteyksiä. Yhteyksiä on helpompi tarkastella tilastollisesti sisällissotien ja kapinallisten aiheuttamien kahakoiden perusteella kuin valtioiden välisten täysmittaisten sotien varassa, sillä pienempiä, valtionsisäisiä selkkauksia on lukumääräisesti huomattavasti enemmän.

Ensimmäisenä mieleen tuleva kysymys on, aiheuttaako rikkaudet sotia vai rauhaa − riitoja koska rikkauksista tapellaan vai rauhaa, koska rikkaudet takaavat yhteiskuntarauhan. Vai aiheuttaako rikkauksien vähäisyys ja siitä johtuva köyhyys kahakoita, kun taistellaan vähistä resursseista? Oheislukemistona ollut artikkeli (Raleigh ym., 2005, 3-4) tuo esille paljon tätä peruskysymystä monimutkaisemman taustan konflikteille, joista artikkelissa keskitytään maan rajojen sisällä tapahtuviin. Konflikteja syntyy herkimmin alueeltaan ja väkiluvultaan suuren, etnisesti monikulttuurisen, pitkään köyhyydestä kärsineen valtion vaikeakulkuisiin reunaosiin. Em. artikkelissa todetaan näiden seikkojen myös pitkittävän konflikteja.

Toisaalta Raleigh ym. (2005, 5) nostavat esiin luonnonrikkauksien roolin konfliktien synnyssä. Kysymys, jota myös meidän tuli pohtia blogissamme, on vaikea ja monimutkainen kysymys. Ainakaan mitään systemaattista ja selkeää puoltoa sille, että rikkaukset lisäisivät konlfikteja, eivät Raleigh ym. (em.,5) artikkelissaan löydä; ainoastaan öljyn löytyminen lisää selvästi konflikteja. Itse tekemiimme Afrikan karttoihin olisikin mielenkiintoista liittää aineistoa öljykenttien tuottavuudesta ja tutkia, onko tällä tekijällä yhteyttä konliktien määrään. Runsaassa määrin löytyvä öljy voi muuttaa valtiontalouden hetkessä ja aiheuttaa kovia riitoja öljyrahoista.

Kahden muuttujan kartan tekemisen opettelu jatkuu – kartta tulvariskistä

valumaalue3

Kuva 1. Järvisyyden vaikutus tulvaindeksin suuruuteen. Yleisesti pätee, että mitä enemmän järviä on valuma-alueella, sitä pienempi on riski tulville. Tornionjoen tiedot järvisyydestä puuttuvat, joten  tulvaindeksi ei päde. Lähteet: Syken Oiva-tietokanta (vuosi puuttuu; Joet ja järvet: Maanmittauslaitos 2011.

 

Omana tehtävänä oli valmistaa kartta järvisyydestä ja tulvariskeistä valuma-alueittain tarkastellen. Tämän tehtävän kautta pääsin taas hieman paremmin kiinni siitä, miten yhteisvaihtelu eli korrelaatio ja syy-seuraussuhde eli kausaliteetti ovat yhteydessä toisiinsa. Jaoin selkeyttä tavoitellakseni aineiston neljään, suunnilleen yhtä monta havaintoa sisältävään luokkaan.

Valmistamassani kartassa on erittäin selvä korrelaatio järvisyyden ja vähäisen tulvariskin välillä. Esimerkiksi Savossa, jossa on eniten järviä, on tulvaindeksi pieni, kun taas rannikolla, varsinkin erittäin vähäjärvisillä Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Itä-Uudenmaan alueilla tulvariski on suuri. Tämä runsaan järvipinta-alan ja vähäisen tulvariskin yhteys selittyy sillä, että järvet keräävät tulvavesiä ja tasoittavat näin tulvahuippuja merkittävästi. Ja käsitteitä taas käyttäen kausaliteetti menee juuri niin päin, että pienen tulvaindeksin eli pienen tulvariskin syynä on runsas järvisyys eikä tietenkään toisin päin, eli että runsaan järvisyyden syynä olisi valuma-alueen vesistön herkkyys tulville. Eli tulvan syy on vähäjärvisyys ja vähäjärvisyyden seuraus on tulva. Korrelaatio taas ei itsessään koskaan selitä syy-seuraus-suhdetta, mutta se auttaa ja on oikeastaan ehdoton edellytys sille, että luonnonilmiölle löydetään myös kausaliteetti.

Veera Toivonen selittää blogissaan hyvin ja perusteellisesti tätä tulvimismekanismia ja sen alueellisia, järvisyydestä johtuvia eroja: vedet jakautuvat järvissä huomattavasti laajemmalle pinta-alalle kuin joissa. Lisäksi Toivonen tuo esiin pinnanmuotojen tasaisuuden syyksi laajoille tulville − tämä tapahtuu muun muassa Pohjanmaalla; myös ympäristön laaja rakentaminen lisää tulvia, sillä rakennetussa ympäristössä vesi ei pääse imeytymään maaperään.

 

Lähteet

Raleigh, Clionadh & Håvard Hegre (2005): Introducing ACLED: An Armed Conflict Location and Event Dataset.

Veera Toivosen blogi. KK3: tietokantojen yhdistelemisestä ja alituisesta mokailusta. <https://blogs.helsinki.fi/vtoivone/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *