Kurssikerta 4 – ruututeemakartta ja hiukan Helsingin historiasta

Pisteitä yhteen ruuduiksi ruututeemakartan hyödyt ja haitat

Tunnin teemana oli pistemuotoisen paikkatiedon siirtäminen helposti kartalla tulkittavaan muotoon. Pistetietoa voidaan yhdistellä rasterimuotoiseen ruudukkoon tai erilaisiin vektorimuotoisiin alueisiin. Pikselikartta on yleinen paikkatiedon tallennus- ja esittämismuoto. Yksittäiset pikselit ovat sellaisenaan ruutukarttoja, mutta yleensä ne esitetään yhdistettynä isompiin ruutuihin. Esimerkiksi tunnilla työstimme pääkaupunkiseudusta karttaesitystä, jossa pistetietoja oli koottu muutaman kymmenen hehtaarin kokoisiin ruutuihin. Näin syntyi ns. ruututeemakartta.

Ruututeemakartan suurin etu yksittäisten kohteiden ominaisuuksia esittävään ja erittelevään pisteteemakarttaan ja etukäteen rajattujen, usein hallinnollisten havaintoalueiden ominaisuuksia esittävään koropleettiteemakarttaan on se, että ruututeemakartassa havaintoalue on vakiosuuruinen. Esimerkiksi kartallani olevat ruudut ovat neljännesneliökilometrin suuruisia, jolloin kartasta pystyy tarvittaessa havaitsemaan väentiheyksiä ja vertailemaan ruutuja ja niiden muodostamia suurempia alueita keskenään. Ruudun koon huomaaminen tosin vaatii ainakin minun pienikokoisessa kartassani tarkkaa syynäämistä  siksi ilmoitinkin koon selitteessä.

Yleisesti ruututeemakartta on parempi esitettäessä yksittäisen muuttujan absoluuttisia arvoja kuin edellämainitut pisteteema- ja koropleettikartat, joissa jää usein enemmän ja vähemmän epäselväksi havaintoalueiden kokoerot, jolloin ilmiön runsauden vaihtelu pinta-alan suhteen hämärtyy. Toisaalta ruututeemakartan haittapuolena on se, että siinä kahden eri muuttujan samanaikainen esittäminen on hyvin hankalaa.

Kartta siitä, missä suomenruotsalaiset asuvat

kk4ruots

Kuva 1. Ruotsinkielisten määrä pääkaupunkiseudulla. Yhden ruudun koko on 500 m X 500 m.

Oma ruututeemakarttani esittää ruotsinkielisten määrää pääkaupunkiseudulla. Luokittelin aineiston luonnollisten rajojen mukaan. Ohjelma pilkkoi aineiston viiteen, havainnoiltaan hyvin erisuuruiseen osaan kuitenkin niin, että luokkarajat rajasivat aineistosta omiin luokkiinsa monta arvoiltaan lähekkäistä havaintokimppua. Tällä luokittelutavalla sain kartalla esille paremmin ääriarvoja edustavat havaintoruudut tässä tapauksessa havainnollistamaan, missä ruotsinkielisten määrä on erityisen suuri. Kvantiileihin jako olisi jättänyt tämän korkeimmassa havaintoviidenneksessä olevan erittäin suuren sisäisen vaihtelun näkyvistä. Tässä tapauksessa aineistosta havaittu jakauma on siis kahdella tapaa normaalijakaumasta poikkeava: suurin osa arvoista sijoittuu aivan alkupäähän, siis pienimpiin arvoihin, ja toisaalta loppupäästä frekvenssijakauma on huomattavan harva, eli hajonta on tässä päässä suurta.

Visuaalisesti valmistamassani ruututeemakartassa oli karttatyypin perusluonteesta johtuva ongelma. Nimittäin kun ilmiötä esiintyy lähes koko tutkitulla alueella, kuten kartallani on asian laita, peittyy alla oleva pohjakartta lähes tyystin ruudukon alle. Täten paikkojen paikallistaminen vaikeutuu, ainakin jos alue ei ole ennestään tuikituttu. Nimistön lisääminen voisi auttaa, mutta toisaalta se sotkisi tulkintaa. Muuten kartassa ei suurempia visuaalisia ongelmia ole, joskin värivalintani osoittautui kehnoksi. Jos olisin valinnut kahdenvärisellä asteikolla olevan kartan, olisi pienimmät arvot näkyneet kunnolla kartalla. Nyt, varsinkin kun pohjakartta on valkoinen, katoaa pienimpää arvoa edustavat hailakanpurppuraiset ruudut taustaan kuin riekot lumihankeen.

Tehtävän tarkoituksena oli löytää kartalle jokin muuttuja, jonka vaihtelu ei olisi ihan itsestäänselvää. Ruotsinkielisten määrän vaihtelu tuntui kiinnostavalta aiheelta. Sanna Kujala on myös blogissaan (Sannan PAK-blogi) tutkinut samaa aihetta. Hän on löytänyt mielenkiintoisen uutisen siitä, että ruotsiapuhuvien määrä kasvaa tulevaisuudessa selvästi ainakin Helsingissä. Tämä selittynee ennen muuta Helsingin väkimäärän kasvulla 1990-luvulta alkaen ainakin koko Suomen ruotsinkielisten määrä on säilynyt kutakuinkin ennallaan (Tilastokeskus 2015). Kiinnostuin kysymyksestä, onko ruotsinkielisten osalta olemassa samanlaista selvää segregaatiota, mistä muiden kieliryhmien sijoittumisessa pääkaupunkiseudulle paljon puhutaan.

Luvut kertovat selvää kieltään siitä, että ruotsinkieliset ovat hajautuneet käytännössä kaikkialle. Olisikin ollut mielenkiintoista vertailla esimerkiksi koropleettikartalla sekä suomenruotsalaisten että muiden etnisten ja kieliryhmien segregaatiota, sillä vasta hiljattain Suomeen muuttaneet kieliryhmät yhdessä tarkasteltuna ovat paljon selvemmin keskittyneet tietyille alueille kuin suomenruotsalaiset (Vaattovaara 2014).

Ehkä suurin ongelma kartan tulkinnan kannalta on se, että tiedossani ei ole ruutukohtaisia asukasmääriä. Nämä luvut vaihtelevat erittäin paljon, ja täten sen huomaaminen, miten ruotsinkielisten suhteellinen osuus vaihtelee, on mahdotonta. Näin on vaikea arvioida, onko jotkut alueet erityisen vahvasti suomenruotsalaisia. Esimerkiksi kantakaupungissa ruotsinkielisiä näyttää olevan absoluuttisesti paljon, mutta suhteellisesti niiden määrä jäänee sangen pieneksi. Helpommin voi arvioida kauempana keskustasta olevia, harvaanasutumpia alueita, joista erottuu sangen suomenruotsalaisina rannikko, Kauniainen ja Helsingin ja Espoon rajaseutu. Viimeksimainitun alueen runsas ruotsinkielisten määrä selittynee paljolti runsaalla väentiheydellä.

Ruotsinkielisten hajautuminen kaikkialle kartan alueelle on luonnollista ottaen huomioon, kuinka pitkän ajan vuosisatojen kuluessa ruotsinkieliset ovat sulautuneet suomenkieliseen väestöön. Pääkaupunkiseudulla voidaan oikeastaan puhua kaksisuuntaisesta assimilaatiosta, sillä Helsinki oli pitkään voittopuolisesti suomenruotsalaisen kulttuurin aluetta, johon suomenkieliset vuosisatojen ajan muuttivat. Toisaalta suuremmassa mittakaavassa, kaupungin sisällä, sekoittuminen lienee suuressa määrin alkanut vasta 1900-luvulla. Sekoittumista on tapahtunut myös Uudenmaan maaseudulla, jossa käsittääkseni kuitenkin säilyi Uudenmaan kaupunkeja pitempään selvä rajalinja rannikkokaistaleella asuvien suomenruotsalaisten ja sisämaassa asuvien suomea puhuvien alueiden välillä.

Lopultakin on syytä kysyä koko kieliryhmiä erottelevan tutkimuskysymykseni mielekkyyttä, sillä etelärannikon kaupungeissa ruotsinkielinen ja suomenkielinen kulttuuri eroaa toisistaan erittäin vähän. Toisaalta erojakin mentaliteetissa ja elämäntavoissa eittämättä on. Historian harrastajana on joka tapauksessa mielenkiintoista miettiä suomenruotsalaisuuden merkitystä Helsingille. On esimerkiksi hauskaa bongata Helsingissä liikkuessaan ruotsista alkunsa saaneita paikannimiä, sellaisia kuten Viikki (Vik) ja Sörnäinen (Sörnäs). Nämä merkit ovat pysyviä toisin kuin ruotsalaisia sanamukaelmia vilisevä stadin slangi, jota nuoret sukupolvet eivät enää juuri osaa.

Historiantutkimuksessa paikannimet kertovat hyvin paljon paikkojen historiasta. Paikannimien tutkimuksen kautta päästään muun muassa väestöhistorian ja muuttoliikkeiden jäljille. Esimerkiksi Uusimaa (Nyland) -sana kertonee siitä, miten Keski-Ruotsin Hälsinglandista tulleet siirtolaiset keskiajan alussa ajattelivat nimeä antaessaan saapuneensa uuteen, koskemattomaan maahan (Ylen elävä arkisto 2014) . Tämä oli varsin tottakin, sillä keskinen Uusimaa oli lähinnä vain hämäläisten ja virolaisten eränautinta-aluetta (emt.). Helsinki (Helsingfors) itsessään on luonnollisesti hälsinglandilaisten kotimaakuntansa mukaan nimeämä paikka. Sinänsä ei ole ihme, että ruotsalaiset ovat antaneet nimensä nykyisen Suomen keskukselle, kun itse Venäjän maakin (Rossija) on saanut nimensä ruotsalaisten viikinkien, rusien, mukaan.

Sannan PAK-blogi. <https://blogs.helsinki.fi/kusaku/> 8.2.2015

Tilastokeskus (2015). Väestö/väestörakenne -tilastot. <http://pxweb2.stat.fi/Dialog/Saveshow.asp> 8.2.2015

Vaattovaara, M. (2014). Maahanmuutto keskittyy Helsingissä kantasuomalaiset välttävät alueita. <http://www.hs.fi/kaupunki/a1414298338550> 6.2.2015

Ylen elävä arkisto (2014). Viikinkien aika – osa 15. Audio. Toimittaneet Kallenautio, J. & A. Söderlund. <http://yle.fi/progressive/mp3/elavaarkisto/ea/07540_5_viikinkien_aika.mp3> 6.2.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *