Kurssikerta 5 − MapInnon ja MapInhon välillä

Oman tason arviointia

Torstai-iltaisin mielialani vaihtelee rajusti. Alkuluennolla innostun aina paikkatieto-ohjelmista ja niiden suomista monista mahdollisuuksista analysoida maantieteellisiä ongelmia. On esimerkiksi kiinnostavaa tarkastella uima-altaiden ja saunojen määriä tai koulujen oppilasmääriä, ja nähdä omin silmin, miten Helsingin yhdyskunta rakentuu yksilöiden ja rakennusten mikrotasolta aina koko kaupungin makrotasolle. Ajattelen usein myös, että MapInfon avulla sellaiset abstraktit yhteiskunnalliset käsitteet kuten segregaatio voivat saada lihaa luittensa ympärille.

Mutta iltaa kohden mielialat kääntyvät laskuun. Tunnilla pysyn opetuksen aikana vielä jotenkin kärryillä siitä, miten eri analysointimenetelmiä käytetään, mutta itsenäinen työskentely ei ota onnistuakseen. Toki me vasta aloittelemme harjoittelua, ja itselle tulisikin antaa aikaa omaksua asioita. Vertaistukea lievään masennukseen saa myös lukemalla muiden blogeja, joissa tuskaillaan samojen asioiden parissa. Ainoa asia, jonka jo tunnen jotenkuten hallitsevani, on teemakarttojen tekeminen. Taas kaikki jutut, joissa käsitellään ja muokataan dataa, ovat ylettömän vaikeita. Kaikesta huolimatta MapInto on yhä voitolla.

Huolimatta epäuskon puuskistani yritin lähteä tarkastelemaan saunojen ja uima-altaiden määriä. Pääsin ensimmäiselle askeleelle eli sain selvitettyä uima-altaiden kokonaismäärän. Uima-altaita on kaikkiaan 855. Luku on yllättävän suuri. Yritin selvittää, kuinka paljon on minkäkin asuntotyypin osuus uima-altaista. En onnistunut siinä, mutta onneksi Toni Ruikkalan hyvästä bloggauksesta sain tiedon: uima-altaista 345 on omakotitalossa, 113 rivitalossa 158 paritalossa ja 181 kerrostalossa. Omakotitalon suuren luvun selittäjänä on rikkaiden luksushuviloiden altaat ja kerrostalon lukeman selittävät suureksi osaksi saunan yhteydessä olevat isot kokoustilat. Rivitalojen ja paritalojen verraten suuret määrät ihmetyttävät; itse en ole koskaan huomannut näissä talotyypeissä uima-altaita. Ainoastaan puutarhassa on usein pieniä kesäkäyttöisiä altaita ja paljuja, mutta näitä ei varmasti näihin lukuihin sisälly.

Puskuroinnin opettelua

Suomi on globaalisti tarkasteltuna huipputekninen tietoyhteiskunta. Yhteiskunnan asioita suunnitellaan yhä tarkemmin yhä lisääntyvän paikkatiedon avulla. Insinöörit ja arkkitehdit laskevat ja suunnittelevat yhteiskunnan toimintoja virkamiesten ja poliitikkojen säätämien säännösten pohjalta. Ja säännöksiä tulee aina lisää, kun jokainen hallitus haluaa omalla vuorollaan lisätä yhteiskunnan järjestelmällisyyttä.

Porua herättänyt haja-asutusalueiden jätevesiasetus on esimerkki säännöksestä, jonka läpivieminen on nostanut puhetta holhoavan yhteiskunnan synnystä ja byrokratian ylenmääräisestä lisääntymisestä. Toisaalta jätevesiasetus on esimerkki siitä, miten ympäristöongelmiin voidaan nykyisessä tietoyhteiskunnassa löytää uusia, tutkimustietoon pohjaavia ratkaisuja. Jätevesiasetuksessa on kyse siitä, että haja-asutusalueiden asukkaat joutuvat rakentamaan ravinnevalumia ja epäpuhtauksia estävän jätevesijärjestelmän asunnolleen tai kesämökilleen, jos nämä sijaitsevat tietyn etäisyyden sisällä vesistöistä. Vaikka äärimmillään mielipiteet virkamiesten ja poliitikkojen toimista ovat,  että luonnosta vieraantuneet etelän herrat ovat taas tehneet kirjoituspöytiensä ääressä älyttömän asetuksen, on jätevesiasetuksen taustalla kuitenkin uskoakseni laajoja, tieteellisiä ympäristönvaikutusarviointeja. Näitä tietoja on taatusti kerätty myös paikkatietorekistereihin ja selvitystyössä on mahdollisesti käytetty myös MapInfon kaltaisia paikkatieto-ohjelmia haarukoitaessa ravinnevalumien yhteismäärää vesistöihin.

Ravinnevalumien laskemisessa ja ylipäätään ympäristövaikutusten arvioinnissa MapInfo ja siinä oleva tunnilla opetettu puskurointimenetelmä on hyödyllinen apuväline. Puskuroinnissa muodostetaan kohteen ympärille vyöhyke, jonka ominaisuuksia voidaan arvioida. Jos esimerkiksi tiedettäisiin, että tietyllä etäisyydellä vesistöistä tietty viemäröintiratkaisu aiheuttaa tietyn päästömäärän, voitaisiin puskuroinnilla selvittää, kuinka paljon koko tutkittavan alueen vesistöjen kuormitus vähenee. Puskurointi vaikuttaa monella tapaa hyödylliseltä yhdyskuntasuunnittelun välineeltä. Tunnilla teimme ainakin lentomelusta ja juna-asemien saavutettavuudesta puskurointiharjoituksia. Tulokset näihin liittyvin kysymyksiin on taulukossa 1 blogini lopussa niiltä osin kuin osasin vastaukset selvittää.

 

Taulukko 1. Itsenäistehtävien vastaukset

jpeggiblogi

 

Toni Ruikkalan blogi. https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/ 20.2.2015

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *