Kurssikerta 6 – opettajan saappaissa MapInfon suolla

Minulta on useasti kyselty, olenko opiskelemassa maantiedon opettajaksi. Kyselijät ajattelevat minun iässäni keski-iän kynnyksellä – kutsumuksen olevan syy opiskeluun, ja opettajahan on ammatteja, jotka mielletään kaikkein eniten kutsumusammatiksi. Olen kuitenkin sanonut haluavani ympäristöasiantuntijaksi mutta jättänyt oven opettajanhuoneeseen pikkuriikkisen raolleen sanomalla, että olisihan se varmasti todella palkitsevaa, jos saisi nuoria ja lapsia innostettua luonnonilmiöiden kiehtovan maailman pariin.

Tämänkertaisessa blogitehtävässä sain eläytyä hetkeksi opettajan ammattiin. Tehtävänä oli laatia teemakarttoja hasardeista: tulivuorista, maanjäristyksistä ja meteoriiteista. Näitä karttoja tulisi sitten käyttää apuna havainnollistettaessa ilmiöiden yhteyksiä: esimerkiksi esiintyvätkö tulivuoret ja maanjäristykset samoissa paikoissa. Kartat havainnollistavat nämä spatiaaliset yhteydet parhaiten. Toisaalta kartoilla on myös paljon muita apuja, joita Mirka Jokela-Määttä listaa hyvin blogissaan: ”Itse ilmiöihin liittyvän opetuksen lisäksi niillä voidaan kerrata niin ilmansuuntia, koordinaatteja, maantieteellistä nimistöä kuin eri maanosien ja helposti tunnistettavien maiden ja valtamerien nimistöä. Lisäksi niiden avulla voidaan sijoittaa ajankohtaisia uutisia kartalle.”

Kuvitellessani itseni luokan eteen innostuin, miten voisin laittaa opiskelijat pohtimaan tulivuorista ja maanjäristyksistä kertovan karttani (kuva 1) avulla geologisia perusprosesseja. Ensimmäinen karttani viimeisimmistä tulivuoren purkauksista ja voimakkaista maanjäristyksistä mahdollistaisi laattatektoniikan havainnollistamisen. Suurin osa tulivuorista ja maanjäristyksistähän on litosfäärilaattojen reunoilla. Kartasta olisikin tullut entistä parempi, jos kartoilla olisi ollut litosfäärilaattojen reunat.

maanjärtuliv1964

Kuva 1. Tulivuorenpurkaukset ja suuret maanjäristykset vuodesta 1964. Lähteet: Northern California Earthquake Data Center (2013); Data.cov (2014).

Jos tähän asti kuvitteellinen oppitunnin valmisteluni oli mennyt juohevasti, kuin kuivia pitkospuita pitkin varmasti käyden, yhtäkkiä tuntui, kuin olisin astunut suonsilmään, ja jäänyt siihen opettajan saappaineni tukevasti kiinni. Aivan yllättäen nimittäin MapInfo ei enää luonut kohteita koko kartan laajuudelta vaan ainoastaan hieman keskimeridiaanin molemmin puolin. Kun esimerkiksi olisin halunnut tehdä teemakartan edellisen jatkoksi erilaisista tulivuorityypeistä, ei se onnistunut vaikka miten monta kertaa eri tavoilla yritin asiaa ratkaista. Kaverinikaan ei minua osannut suonsilmästä ylös tempaista. Onneksi lopulta,  sitkeän yrittämisen jälkeen kysyin opettajalta neuvoa ja sain itseni kammettua ylös ja tehtyä teemakartat tulivuorityypeistä. Vielä tämänkin jälkeen saappaani hörppäsivät muutaman kerran vettä, kun huomasin Excelin muuttaneen saraketietoja tai olin muuten vain huolimattomuuttani jättänyt tyhjiä rivejä tiedostoihin, jolloin kartalle ilmaantui aavetulivuoria. Näistä selvittiin ja pääsin kuin pääsinkin ajoissa tunnille, viis siitä, että hommaan tuhraantui aikaa enemmän kuin tarpeeksi.

Perustulivuorityyppien – kerrostulivuorien ja kilpitulivuorien – sijainnilla (kuva 2) olisin voinut jatkaa laattatektoniikan havainnollistamista. Nämä perustulivuorityypit esiintyvät myös eri magmaattisissa ympäristöissä: kilpitulivuoria esiintyy laattarajojen lisäksi paljon suurten ylösnousevien magmavirtojen yläpuolella keskiselänteillä ja pluumien päällä, missä laava on emäksistä ja juoksevaa. Kerrostulivuoret sijaitsevat lähes yksinomaan laattarajoilla. Maapallolla on tosin paljon vähemmän aktiivisia kilpitulivuoria kuin kerrostulivuoria, joten kartastani on vaikea hahmottaa näiden avulla eri laattatektonisia ympäristöjä.

kilpikerrosoikea

Kuva 2. Vuoden 1964 jälkeen aktiiviset kerros- ja kilpitulivuoret. Lähde: Data.cov (2014).

Kolmannella kartalla (kuva 3) esittelisin edellisiä harvinaisempaa tulivuorityyppiä, heittelekartiota, ja sen sijoittumisesta maailmankartalla. Heittelekartiot ovat pieniä, yleensä juoksevaa laavaa sylkeviä tulivuoria, joita syntyy kaikenlaisiin magmaattisiin ympäristöihin, myös mantereiden sisäosiin, kuten Mongoliaan ja Etiopiaan. Antaisin oppilaille tehtävän selvittää kartalla näkyvien pisteiden sijainnin ja etsivän netistä tietoa, mitä ja minkälaisia tulivuoria on tällä kartalla.

heittelekartiotoikea

Kuva 3. Lähde: Data.cov (2014).

Karttojen oheen etsin netistä luonnonmaantieteellisistä ilmiöistä kertovia karttoja. Nykyajan tekniikka mahdollistaa ajan kulussa kehittyvien (dynaamisten) luonnonilmiöiden havainnollisen kuvaamisen. Erityisesti virtauskarttojen kuvaaminen on nykyisin helppoa ja havainnollista. Esimerkiksi ilmakehän ilmiöt, kuten Tyynenmeren sääoloihin vaikuttava El Nino-ilmiö tai polaaririntaman säävaihteluja synnyttävät Rossbyn aallot, tulevat animaatiokartoilla selviksi. Viimeksimainittu ilmiö vaikuttaa myös Suomen säähän. Se, missä kohdassa mutkaa olemme, vaikuttaa siihen kuinka kylmää meillä on. Voisin laittaa oppilaita pohtimaan karttojen ja animaatioiden äärellä viime aikojen säätä ja ilmastonmuutoskeskustelua. Yksi tällainen Rossbyn aaltoihin ja suihkuvirtauksiin liittyvä animaatio on seuraavassa: http://www.iflscience.com/environment/melting-arctic-and-weird-weather-plot-thickens (Francis, Jennifer(2015)).

Francis, Jennifer (2015). A Melting Ice And Weird Weather: The Plot Thickens. <http://www.iflscience.com/environment/melting-arctic-and-weird-weather-plot-thickens>28.2.2015

Mirka Jokela-Määtän blogi. https://blogs.helsinki.fi/mijokela/ 23.2.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *