Kurssikerta 7 − viimeinen sato korjataan, muutama kanto kaskessa

Viimeisen kartan valmistelut − aineiston muokkaus

Viimeisenä kurssikertana oli tarkoitus hakea itse netistä aineisto, käsitellä se Mapinfolle ymmärrettäväksi ja valmistaa näistä tiedoista kaksimuuttujainen karttaesitys. Koska tiesin aiemmilta kurssikerroilta, että ainoa asia, jonka hallitsen kunnolla, on teemakartan valmistus, huokaisin helpotuksesta kyllä tämä tästä. Päätin myös pysyttäytyä teemassa, jonka luulen kymmenvuotisen puutarhaurani ja ruotsalaisella puutarhalla vietetyn ikimuistoisen Nordjobb-kesän jälkeen verraten hyvin osaavani: vertailen viimeisen kurssikerran teemakartoissa Ruotsin ja Suomen puutarhaviljelyn avomaa- sekä kasvihuoneviljelyn suuruutta.

Vaikka pitäydyin aineiston käsittelyn kannalta mahdollisimman yksinkertaisessa, oli tälläkin kurssikerralla monta kantoa kaskessa, ennen kuin pääsin nauttimaan työni hedelmistä – päällimmäisenä ELY-keskus-jaolla olevan kartan uupuminen. Maakuntajaolla kyllä löytyi karttapohjia, mutta ELY-keskus-jako on harmittavasti hieman erilainen: kolme ELY-keskusta pitää kukin sisällään kaksi maakuntaa. Koska en hallitse bittikarttojen käsittelyä, päätin tehdä kartan niin, että kolmen maakunnan kohdalla annoin MapInfon jättää maakunnat tyhjiksi ja poistin myöhemmin piirto-ohjelmalla rajat ja väritin kentät. Kuitenkin yrittäessäni siirtää karttoja Corel Draw’hon wmf:nä, joko symbolit muuttuivat tai hävisivät kokonaan. Ratkaisu, jonka keksin, oli tehdä työ Paintissä. Jälki oli tif-tiedostona ihan onnistunutta, mutta yrittäessäni ladata tif-kuvaa blogiini, ohjelma esti käytön varoittamalla turvallisuuden vaarantuvan, mitä tämä ikinä tarkoittaakaan. Kuvista tuli kuitenkin jpeg-kuvina Paintin kautta tuotuna kehnoja. Viimein kokeilin Gimp-ohjelmassa samaa tapaa, mikä paransi jälkeä huomattavasti Paintiin verrattuna ainakin Ruotsin kartan osalta.

Vaikka aineiston käsittelyssä Excelissä ja MapInfossa oli monta muutakin mutkaa matkassa, lopultakin huomasin hallitsevani perustoiminnot: ainakin sarakkeiden lisäyksen ja päivittämisen. Olen siis oppinut alkeet, mikä oli tämän kurssin pohjimmainen tarkoituskin. Tuntuu hienolta, kun on saanut ensimmäisen tuntuman siihen, mitä GIS-työskentely on käytännössä. Ja kun muistaa välillä katsoa taaksepäin ja vertailla osaamistaan ennen pääsykoetta, ennen tätä kurssia ja nyt kurssin lopussa, huomaa, että lihaa on tullut luitten ympärillä. Jaan Suvi Heittolan tunnelmat, joista hän kirjoittaa blogissaan: Kurssin aikana MapInfo tuli hyvin tutuksi ja vaikka kurssin aikana uutta informaatiota ohjelman käytöstä tulikin todella paljon ja tuntui ettei mikään jää mieleen, niin loppujen lopuksi on pakko sanoa, että kyllä MapInfoa nyt paljon enemmän osaa käyttää kuin ennen kurssia.”

Puutarhaviljelyä Pohjolassa

ruotsivalmisblogi

Kuva 1. Puutarhavijely Ruotsissa 2011 lääneittäin. Lähde: Jordbruksverket (2014).

suomivalmisblogi

Kuva 2. Puutarhaviljely Suomessa 2013 ELY-keskuksittain. Lähde: Luke (2014).

Puutarhaviljelyä esittävistä teemakartoistani voidaan tehdä monenlaisia spatiaalisuuteen liittyviä huomioita, jotka kiinnittyvät niin luonnonoloihin kuin ihmismaantieteeseen littyviin sijaintitekijöihin. Ensiksikin molemmista kartoista voidaan tehdä luonnonmaantieteellisiin lainalaisuuksiin liittyviä johtopäätöksiä. Sekä puutarhakasvipeltojen että kasvihuoneiden keskittyminen etelään johtuu luonnollisesti siitä, että eteläisissä osissa Ruotsia ja Suomea ilmasto- ja valaistusolosuhteet ovat kasvien kasvulle suotuisat. Eteläinen sijainti vaikuttaa esimerkiksi lämmitysenergian käyttöön, sillä sitä kuluu lämpimämmässä ilmanalassa paljon vähemmän. Lämmitysenergia on erittäin merkittävä osa kasvihuoneyrityksen kulurakennetta. Odotusten vastaisesti maaperän suotuisuus selittää suhteellisen vähän avomaaviljelysten sijoittumista; myös esimerkiksi Ruotsin karussa Lapissa ja Järvi-Suomen moreenimailla harrastetaan yllättävän paljon viljelyä. Savon runsaahkoa avomaaviljelysten määrää selittänee marjanviljelyn yleisyys.

Maiden vertailua helpottaakseni tein molempiin karttoihin samat luokkavälit. Kuitenkaan en osannut skaalata kuvien symboleja samankokoisiksi, jolloin kasvihuoneyritystoiminnan vertailu on aika työlästä. Toisaalta myös luokkavälien valitseminen nähdynlaisiksi hämärtää hieman tulkintaa, sillä Skåne on aivan omassa sarjassaan avomaatuotannossa, mutta sillä ei ole kartassa omaa luokkaansa. Kun lisäksi kasvihuonetuotantoa merkitsevät symbolit ovat logaritmitsia, eli suurenevat arvojen kasvaessa vähemmän, kuin mitä niiden absoluuttisesti pitäisi, antavat nämä seikat kuvan siitä, että Suomessa ja Ruotsissa puutarhatuotanto olisi samoissa lukemissa. Pienessä mittakaavassa tosin näin onkin: Ruotsissa avomaaviljely 12 600 ha, Suomessa 8 600 ha; Ruotsissa kasvihuonetuotanto 268 ha, Suomessa 218 ha (Jordbruksverket 2014; Luke 2014). Toisaalta kannattaa huomioida, että itse asiassa Suomessa tuotanto on suurempaa, kun sitä verrataan Suomen lähes puolta pienempään väkimäärään. Etelä-Ruotsin ilmaston suotuisuuden perusteella luulisi absoluuttisen eron olevan lisäksi paljon suurempi Ruotsin hyväksi. Tätä asiaa selittää ennen kaikkea kaksi tekijää: Suomessa suositaan edelleen Ruotsia enemmän kotimaisia vihanneksia ja kukkia, ja toisaalta Ruotsiin on halvempi tuoda puutarhatuotteita Keski-Euroopan suurtuotantoalueilta, eritoten Hollannista, sekä Tanskasta.

Ylipäätään molempien maiden puutarhaviljelyn laajuutta tarkastellessa huomio kiinnittyy siihen, että koko maassa harrastetaan viljelyä sangen paljon kaupallisessa laajuudessa. Sekä Suomessa että Ruotsissa avomaaviljelyn sijoittuminen on lähes identtistä, mutta kasvihuonetuotanto on Ruotsissa tasaisemmin jakautunutta. Tämä on sangen yllättävää, sillä olin olettanut Suomen erityisjärjestelyjä sisältävän maataloustukijärjestelmän elättävän syrjäseutujen ja vaikeiden viljelyolosuhteiden alueiden viljelyä Ruotsia enemmän. Molempien maiden eteläisessä keskiosassa aivan pääviljelyalueiden vieressä on mielenkiintoisesti vähäisen viljelyn alue: Suomessa Keski-Suomen maakunta ja Ruotsissa Kronebergin lääni. Selityksenä täytyy olla luonnonmaantieteellisiin tekijöihin liittyvät syyt: huonohko maaperä selittää paljon avomaaviljelysten vähäisyyttä ainakin Keski-Suomessa. Toisaalta se ei selitä kasvihuoneiden vähäistä määrää. Sijaintiin liittyviä tekijöitä onkin vaikea löytää, sillä esimerkiksi sijainti keskellä maata luulisi lisäävän kilpailuetua raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetusten osalta.

Maansisäistä, alueellista tarkastelua jatkettaessa huomataan, että Ruotsin Skåne kattaa avomaaviljelyn osalta puolet koko tuotannosta, kun Suomessa taas avomaaviljely on jakautunut tasaisemmin niin, että pääviljelyalueet Satakunta ja Varsinais-Suomi muodostavat yhdessä puolet tuotannosta. Kasvihuonetuotannon osalta on huomionarvoista, että Suomessa viljely on melkein yhtä keskittynyttä kuin Ruotsissa keskittyen Pohjanmaalle. Pohjanmaalle etelää kylmempiin olosuhteisiin sijoittuminen selittyy ihmismaantieteellisillä tekijöillä: yrityskulttuurilla, yritysten klusteroitumisella ja valtion ja EU:n tiettyjä alueita suosivalla tukipolitiikalla. Skånen osalta yritysten hakeutuminen toistensa lähelle sekä pitkäaikainen maatalousyrityskulttuuri selittänee myös keskittymisen, mutta myös erityisesti markkinoiden läheisyys on yksi lisämenestystekijä. Maita vielä vertailtaessa lisäksi huomataan, että Ruotsissa erottuu alueita, joilla kasvihuonetuotanto on suurta erityisen suuren väkimäärän ja siitä johtuvan logistisen edun takia: Göteborgin ja Tukholman seudut selkeimmin.

Jordbruksverket (2014). Trädgårdsproduktion 2011, korrigerad version. <http://www.jordbruksverket.se/omjordbruksverket/statistik/statistikomr/tradgardsodling.4.67e843d911ff9f551db80004686.html> 12.3.2015

Luke (2014). Puutarhatilastot 2013. <http://www.maataloustilastot.fi/puutarhatilastot> 12.3.2015