Niin se taas alkaa.
Painiminen QGIS:n kanssa. Jonkinlaisella sairaan masokistisella tavalla nautin GIS-hommista, vaikka turhautumista riittääkin. QGIS:n käyttäminen ei minulle varsinaisesti ole uutta; olen käynyt aikaisempien opintojeni aikana geologialla muutamia kursseja paikkatietoon liittyen. Toisaalta kyllä perusteiden kertaaminen on tervetullutta, etenkin kun usein tulee huomattua, miten on onnistunut unohtamaan aivan perustavanlaatuisia juttuja. Uutena aspektina tässä kurssissa on kuitenkin tämän blogin kirjoittaminen. Tämän periodin pöhinän määrä on minulle ennen kokematonta: samaan aikaan bloggausta ja koodausta! Olen varma, että periodin päätteeksi löydän itseni Tiedekulmasta pöhisemästä start-up -yrittäjien seasta.
En töiden takia ennättänyt ensimmäiselle kurssikerralle, minkä vuoksi olin harjoitusta aloittaessa aivan ulalla. Viikkoaikatauluni olivat muutenkin aivan sekaisin ja elämäni tarkoitus alkoi olla hukassa. En tiennyt mistä aloittaa, mitä tehdä ja miksi. Ensimmäisessä tehtävässä oli kuitenkin tarkoituksena saada aikaiseksi koropleettikartta, joka kertoo Itämeren valtioiden typpipäästöistä. Sen sainkin tehtyä kohtuullisen nopeasti ja suurin osa ajasta upposikin kartan värimaailman päättämiseen. Jätin kartan selitteestä pois syvyyskäyrien selitykset, koska ne olivat mielestäni kartan informaatiosisällön kannalta irrelevanttia dataa. Karttaa tehdessä ihmettelin, miksi kartassa oli tarkoitus käyttää Itämeren merialueen tarkkaa vektoriaineistoa, kun maa-alueen datakaan ei ollut niin tarkkaa. Eikö saman asian olisi ajanut vain maa-alue -tason alle sijoitettu yhden värinen neliön muotoinen taso? Tätä metodia käytin tehdessäni tämän blogin taustakuvan, jonka tekemisen harharetkistä kerron lisää hieman myöhemmin. Lisäksi tämän tarkan merialuedatan käyttäminen teki aineiston käsittelystä läppärilläni, joka on muutenkin parhaat päivänsä nähnyt, täydellisen mahdotonta.
Kartan valmistumisen jälkeen edistymiseni tyssäsi kuin homeiseen tiiliseinään: päätin luoda tämän blogin. Alusta oli minulle täysin vieras ja sen käyttäminen tuntui aluksi erittäin kryptiseltä. Pian kuitenkin löysin muokkausmahdollisuuksien pohjattomalta tuntuvan kaivon. Amanda Ojasalon oppien avulla löysin mahdollisuuden muokata myös HTML-koodia, jolla tekstin sai tasattua molemmilta reunoilta. Kaivon pohja löytyi kuitenkin lopulta ja huomasin ulkoasun mukauttamisen rajoittuneen vahvasti vain teemoihin. Taustakuvaa oli kuitenkin mahdollista muuttaa ja sen tekemiseen käytinkin sitten reippaasti aikaa. Tein taustakuvan kurssimateriaaleissa tarjottua Pohjois-Euroopan .shp-tiedostoa käyttäen. Latasin tiedoston QGIS-ohjelmaan ja digitoin tämän muodon taustalle yksinkertaisen neliön muotoisen tason. Värjäsin molemmat tasot mieleisen värisiksi ja vein saadun kuvan PNG-muodossa. Tämän jälkeen sain vuosisadan idean ja päätin asettaa blogin taustaksi mökillä kuvaamani videopätkän juhannuksen myrskystä, mutta videon laaduksi kelpasi vain peruna. Lisäksi Adobe Premiere -ohjelmani, jota käytin sen muokkaamiseen, kaatuili koko ajan. Näiden vastoinkäymisien myötä löysin elämälleni tarkoituksen murusen ja hylkäsin videoidean.
Tämän huikean tehokkaasti käytetyn ajan jälkeen päätin seuraavana päivänä aloittaa painimisen viikon toisen ja samalla viimeisen tehtävän parissa. Aloitin tehtävän ehkäpä hieman ylimielisenä ja kuvittelin pystyväni tekemään tehtävän kolmannen vaikeustason. Rajapinnan kautta sainkin toimimaan kuntakarttapohjan, mutta haluamaani dataa korkeakoulutettujen prosenttiosuuksista kunnittain en mitenkään saanut liitettyä vektoritason attribuutteihin. Muutaman tunnin tämän kanssa painittuani, päätin rohkeasti luovuttaa ja tein kartan kurssilla tarjotun aineiston perusteella. Tällä tavoin homma kävikin vähän liiankin helposti, minkä vuoksi pyrin lievittämään pettymystäni lisäämällä karttaan myös naapurimaiden maa-alueet haaleina siluetteina.
Loppujen lopuksi sain kartoista mielestäni kohtuullisen esteettiset. Tehtävät olivat pääosin vanhan kertausta, mutta kuten toisesta tehtävästä huomasin, oli perusasiat kuitenkin aika huolella hukassa. Ajankäytön hallinta on myös sellainen asia, jonka suunnitteluun aion nähdä enemmän vaivaa ensi viikolla. Kaikesta huolimatta ensimmäisen harjoituskerran tehtävistä jäi hyvä fiilis.