Perinteinen kirjatentti koetaan oppimisen yhdenvertaisena ja objektiivisena arviointitapana, jolla oikeustieteen opettaja voi varmistaa opiskelijan hallitsevan keskeiset asiat oppiaineestaan ja lukevan tentittävän kirjallisuuden kokonaisuudessaan. Kirjatentti mielletään myös opettajan työmäärän kannalta kohtuullisen tehokkaana arviointitapana. Mutta pitävätkö nämä oletukset paikkaansa?

Nykyisin tohtorikoulutettavat käyttävät työtuntejaan saattamalla opiskelijoita tenttisalista saniteettitiloihin ja takaisin, opiskelijat kierrättävät tenttikirjallisuudesta laadittuja tiivistelmiä muutamaa päivää ennen tenttitilaisuutta, älypuhelimet mahdollistavat tenttivilpin kunnes saamme oikeuden tehdä ruumiintarkastuksia, opettajat lukevat kasoittain ruutupaperille lyijykynällä kirjoitettuja samaa toistavia tenttivastauksia, opiskelijat ratkovat tenttisalissa oikeustapauksia tilanteessa joka ei lainkaan vastaa juristin työtä ja opettelevat lakikirjan käyttöä jotta selviäisivät ilman verkossa olevia oikeuslähteitä, tiedekunta käyttää tenttisalivarauksiin merkittäviä summia jne. Joku voisi jopa kysyä, oppiiko opiskelija kirjatenttiin valmistautuessaan ja sitä suorittaessaan taikka saadessaan tentistä palautetta (numeerista tai muuta tenttipalautetta)? Ainakin selvää on, että merkittävä osa opiskelijoista ei läpäise tenttejä yhdellä tai kahdella yrittämällä. Opiskelijoilta saamme palautetta, että arviointiperusteet jäävät tentin suorittajalle arvoitukseksi jopa silloin kun tenttipalautetta julkaistaan. Kuitenkaan opiskelijat eivät saavu suullisiin tenttipalautetilaisuuksiin. Toisaalta kaikki opettajat eivät ole innostuneita teetättämään, lukemaan tai antamaan palautetta oppimispäiväkirjoista.

Onko tälle järjestelmälle mielekkäitä ja resurssitehokkaita vaihtoehtoja? Esitän muutaman, ja vierestä näet muutamia vaihtoehtoja joita tiedekuntamme opettajat ovat kokeilleet ja suosittelevat muillekin oppiaineille.

Entä jos opiskelijat vastaisivatkin tentin esseekysymyksiin etukäteen ennen tenttiä, vaikkapa pari päivää ennen tenttiä julkaistuihin kysymyksiin? Esseevastauksissa voisi edellyttää asianmukaista viittaamista keskeisiin oikeuslähteisiin ja arviointikriteereihin voisi sisältyä käytettyjen lähteiden ja asianmukaisen viittaamisen arviointi. Opiskelijalta voisi edellyttää myös esimerkiksi viittä eri viittausta tenttikirjallisuuden eri kohtiin. Tenttitilaisuus voisi olla vastaavasti lyhyempi ja vaikkapa niinkin lyhyt ettei WC-taukoja tarvittaisi. Opiskelijat saisivat harjoitusta oikeudellisen tekstin laatimisesta, esseekysymykset voisivat olla haastavampia ja mielekkäämpiä ja opettajat saisivat luettavakseen koneella kirjoitettuja esseevastauksia vaikkapa tenttipapereiden mukana palautettuna.

Miksi tentti pidetään vasta opintojakson päätteeksi? Voisiko kuulustelu tai osa siitä sijoittua vaikkapa kurssin puolivälin tietämille esimerkiksi verkossa julkaistavan esseetehtävän muodossa siten, että sen palauttamiseen on aikaa tunti tai kaksi? Jos vielä tehtävät palautetaan siten, että kaikki tenttiin osallistujat näkevät toistensa vastaukset, saadaan todennäköisesti korkeatasoisia vastauksiakin. Opettaja varmistaisi, että opiskelijat ovat lukeneet kirjallisuutta ja saisi samalla tietoa sellaisista asioista, joihin opetuksella kannattaisi vielä kurssilla paneutua tarkemmin. Esseekysymyksen voisi antaa tehtäväksi myös jollain luentokerralla siten, että opiskelijalle kerrotaan etukäteen, että jollakin tunnilla vastataan tenttikysymykseen – opettaja saisi tunneilleen huolellisesti valmistautuneita opiskelijoita, ja opiskelijat hyötyisivät opetuksesta paremmin.

Miksi kurssin vastuuopettaja ei itse voisi olla valvomassa päätenttiäkin, erityisesti jos sen pituus olisi vaikkapa pari tuntia? Opettaja voisi välittömästi tentin päätyttyä käydä arviointiperusteet opiskelijoiden kanssa yhdessä läpi. Kiinnostuneempaa ja keskittyneempää yleisöä voisi opettaja tuskin saada kuin opiskelijat, jotka pohtivat juuri laatimansa tenttivastauksen arviointia. Kirjallisen tenttipalautteen laatiminen voisi olla opettajalle helpompaa, ja opiskelijat saisivat välitöntä palautetta osaamisestaan.