Opin parhaiten, kun joudun itse miettimään

Mittalaitteet ovat tärkeitä agroteknologian opetuksessa (kuva: Hanna-Riitta Kymäläinen)
Mittalaitteet ovat tärkeitä agroteknologian opetuksessa (kuva: Hanna-Riitta Kymäläinen)

Helsingin yliopiston Opettajien akatemian määrärahoja on käytetty Viikin kampuksella myös työvoiman palkkaamiseen. Miten nuori työntekijä on kokenut pestinsä, ja mitä hän ajattelee oppimisesta?

Kuka olet?
Olen Juuso Tuure ja valmistunut agroteknologiasta maisteriksi vuonna 2013. Oppiaine on maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, maataloustieteiden laitoksessa. Olen ollut laitoksella töissä jo gradua tehdessäni ja sen jälkeenkin ennen tätä Opettajien akatemian pestiä. Aiemmin olen esimerkiksi työskennellyt eri tutkimusprojekteissa, korjannut opiskelijoiden laskuharjoituksia ja vetänyt harjoitustöitä.

Mitä työtehtäviisi on kuulunut näissä Opettajien akatemian hommissa?
Olen suunnitellut laitoksellani harjoitustöitä maatalouden ympäristöteknologian kursseihin ja myös opettanut osan harjoitustöistä. Iso osa työtä oli harjoitustyöohjeiden laatiminen englanniksi ja suomeksi. Harjoitustöissä mitattiin esimerkiksi veden laatuominaisuuksia ja virtaamaa sekä maan kasvihuonekaasupäästöjä. Osa mittauksista tehtiin Viikin peltojen ojilla, osa laboratoriossa maanäytteistä. Mittausten avulla havainnollistetaan, millaisia aineita pelloilta siirtyy ei-toivottuihin paikkoihin, kuten vaikkapa paljon julkisessa keskustelussa esillä olleeseen Itämereen.

Mitä olet oppinut tässä työssä?
Oma osaamiseni opetettavista asioista on syventynyt. Olen oppinut myös esittämään asioita ymmärrettävästi. Vaikka itse tajuaa jonkin asian, ei ole itsestään selvää, että toinen, ehkä ihan eri taustasta tuleva ja erilaiset pohjatiedot omaava opiskelija ymmärtää ja oppii sen. Opin myös vuorovaikutusta, joka oli harjoitustöissä tärkeässä roolissa. Opiskelijat eivät pelkästään noudattaneet laadittuja ohjeita, vaan tunneilla myös keskusteltiin paljon. Ja koska nyt oli kehitetty uusia harjoitustöitä ja ohjeistuksia, niiden toimivuudesta oli opettajana erityisen tärkeää saada palautetta. Työ on kokonaisuutena ollut itselleni tarpeeksi haastavaa. Kun ajattelen tämän työn lisäksi aiempia työtehtäviäni yliopistossa, kokonaisuus on ollut monipuolinen: olen työskennellyt eri ihmisten kanssa ja toisaalta nähnyt myös tutkijan työn eri puolet.

Miten koit itse opetustyön?
Jälkeenpäin ajatellen kokemus oli positiivinen, vaikka alussa jännitti opettaa englannin kielellä. Kaikki kuitenkin meni paremmin kuin olin alussa pelännyt. Näin opiskelijoiden kirjoittamista harjoitustyöraporteista, että he olivat oppineet.

Miten itse opit parhaiten? Mikä omissa opinnoissasi toimi aikanaan hyvin ja mitä toivoit lisää?
Opin parhaiten prosessoimalla, käyttämällä ja soveltamalla tietoa, eli silloin, kun joudun itse miettimään. Tätä voi toteuttaa vaikka kirjoittamalla. Opin myös silloin, kun teen virheitä; jotenkin negatiiviset kokemukset jäävät paremmin mieleen kuin positiiviset. Epäonnistumisia ei siis kannata pelätä.

Minun aikanani opintojen ohjaus ja kursseista tiedottaminen ei ollut aina riittävää, enkä osannut hyödyntää HOPSia oikein. Sain kuitenkin opinnäytetöihin hyvää ohjausta. Tosin olin tutkielmaa tehdessäni jo työssä laitoksella, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa asiaan. Noin muuten harjoitustyöt ovat olleet mukava lisä teoriaopintoihin.

Kirjoittaja on yliopistonlehtori maataloustieteiden laitoksessa ja HY:n Opettajien akatemian jäsen