University of Helsinki
Opiskelijat kokevat oikeustieteen opetuksen usein passivoivaksi ja elämälle vieraaksi, ja yliopiston kanditutkimuksen mukaan vuorovaikutus opettajien kanssa on vähäistä. Kolmatta kertaa järjestetty Lammin Laki on yritys tehdä jotain näille ongelmille.
Maaliskuun alussa kuusi opettajaa (vastuuopettajana Sakari Melander sekä Johan Bärlund, Sabine Frerichs, Katri Havu, Ida Koivisto ja allekirjoittanut) kokoontui Lammin biologiselle asemalle kahdeksi päiväksi noin 40 opiskelijan kanssa syventymään yhdessä fiktiiviseen oikeustapaukseen, jolla oli liittymiä ihmisalkion kloonaukseen sekä vahingonkorvaus- ja rikosoikeuteen. Osallistujat olivat saaneet ennen kurssia luettavakseen tuhdin paketin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, minkä lisäksi Lammin jakso avattiin aihetta syventävillä miniluennoilla.
Säännöt ja pykälät olivat kuitenkin nyt toissijaisia. Pääpaino oli ryhmätyö-, argumentointi- ja esiintymistaidon treenaamisessa. Opiskelijat oli jaettu ryhmiin, joista kukin sai roolin kurssin päättävässä oikeudenkäynnissä, esimerkiksi tuomareina, syyttäjinä, asianomistajina tai syytettyinä. Spektriä lavennettiin perinteisestä oikeudenkäynnistä nimeämällä myös mediaryhmä sekä omat ryhmänsä kloonausta kannattaville ja vastustaville kansalaisjärjestöille. Sovintoneuvotteluja veti sovittelijaryhmä, ja akateemista asiantuntemusta tarjosi oikeustieteen professorien ryhmä.
Luentojen ja oikeudenkäynnin väliin jäänyt aika käytettiin kuumeiseen valmisteluun, sikäli kun jatkuvalta syömiseltä ehdittiin. Ryhmät valmistelivat omia osuuksiaan, mutta neuvottelivat myös keskenään. Neuvottelut olivat paitsi tosielämää simuloivia, myös hauskoja: ryhmille oli annettu oikeudenkäyntiin johtaneista tosiasioista epäsymmetristä informaatiota, ja ryhmät saattoivat myös itse määrittää tavoitteitaan. Varsinainen kihinä kävi ennen iltasaunaa ja avantouintia, kun ryhmät pyrähtelivät neuvotteluhuoneesta toiseen tekemässä diilejään.
Seuraavana aamuna oli valmista, ja päästiin tositoimiin. Vahingonkorvausvaateet saatiin sovintoneuvotteluissa pois alta, mutta rikossyytteissä riitti vielä pureksittavaa itse oikeudenkäyntiin. Koville joutunut tuomariryhmä sai asianomistajien, todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen tuomion julistettua. Varsin oikeamielinen ja aika lailla lain mukainen siitä tuli.
Tärkeämpää kuitenkin oli, että jokainen oli päässyt ääneen ja joutunut soveltamaan teoriaa käytäntöön. Oikeudenkäynnin jälkeen järjestettiin vielä kansalaisjärjestön keskustelutilaisuus, jossa kloonaamista ventiloitiin hieman laajemmin paitsi oikeudelliselta myös eettiseltä kannalta.
Opettajan näkökulmasta motivoivampaa opetusta on vaikea kuvitella. Kuten Sakari Melander kiteytti: ”Tällaisina päivinä sitä ajattelee, että onpa tämä nastaa työtä!”
Kirjoittaja on vertailevan oikeushistorian professori ja Opettajien akatemian jäsen.